Maailmaanne muuttaneet kirjat?

[jani]

jos ihan tarkkoja ollaan niin kirja joka on eniten vaikuttanut elämääni on ykkösluokan aapinen ilman sitä en olisi oppinut lukemaan ja olisin jäänyt paitsi siitä mikä on nykyään ehkä rakkain harrastukseni

[Hospitaliitta]

Maailmaani muuttaneet kirjat - tjaa-a, ei ehkä ihan muuttaneita ole, mutta voimallisesti vaikuttaneita kyllä. Kaikki tuskin tulevat kerralla mieleen, mutta mainitaan muutama.

Ensimmäinen kirja jonka koskaan luin oli Veikko Huovisen Hamsterit (aapinen oli sitten toinen tai kolmas). Teos on tullut sittemmin luettua varmaan toistakymmentä kertaa. Siitä, miten paljon se maailmankuvaan on vaikuttanut en osaa sanoa, mutta ala-asteen ensi luokilla myös lukemani Huovisen Havukka-ahon ajattelija ja Konstan Pylkkerö ovat kyllä olleet ystäviä ja opasviittoja siitä lähtien: "Asioita pitäisi ajatella vähän laajemmalta näkökulmalta", se olisi jokaisen hyvä muistaa. Melkeinpä tippa silmässä tuli joulunseutuna luettua lahjaksi saatu Konsta Pylkkänen etsii kortteeria, löysihän se maailman- ja avaruudenrantojen savottamieskin vihdoin paikan jossa uunin kyljessä elämänsä ehtoota viettää.

Toinen erinomaisen tärkeä ja moneen kertaan luettu kirja on minulle ollut Richard Bachin Illuusio (eli Vastahakoisen Messiaan seikkailut) (Illusions). Se on teos, joka mielestäni kaikkien ihmisten tulisi joskus lukea, sillä: "Tämä kirja saattaa olla alusta loppuun väärässä." Illuusio on teos, jonka voi lukea vaikka miten monta kertaa, eri tavoin: seikkailuna, kertomuksena ystävyydestä, filosofisena teoksena, ja varmasti vielä niin monella tavalla kuin lukijoita on.

Teos, jonka tekemä voimakas vaikutus minuun itseänikin joskus ihmetyttää, on Philip K. Dickin Mars on meidän. Se oli ensimmäisiä kirjoja, joita Dickiltä luin, siinä ehkä pääsyy. Kyseinen opus, kuten monet muutkin Dickin tuotannossa, saavat ihmisen, tai ainakin minut, katsomaan itseään, maailmaa ja omaa ajatteluun vähän toisenlaisesta näkökulmasta, välillä suorastaan tuntuu että aivot tahtovat muljahtaa vallan toisenlaiseen asentoon.

Eräs kirjallisuusryhmä, joka on minuun varmasti jättänyt lähtemättömät jäljet, ovat klassiset historialliset seikkailuromaanit. Alexandre Dumas, Mika Waltari, Rafael Sabatini, Samuel Shellabarger, ja monia muita. Näitä ahmin pikkupoikana, ja vielä vähän isompanakin, ja pahoin pelkään, että jonkinlaisen romantiikan häivän ne ovat minuun jättäneet ja vieroittaneet entisestään nykymaailmasta - ja voitaisiin kai sanoa, tosimaailmasta. Nimelta mainittakoon Kolme muskettisoturia (myöhempine seikkailuineen), Monte-Criston kreivi, Turms kuolematon.

Umberto Eco, Focaultin heiluri. Kirja joka ei paljon selittelyjä tarvinne? Onneksi tällaisia ei ole enempää, tai en muistaisi syödä, juoda enkä nukkua.

Vielähän näitä olisi paljon, mutta tässä muutamia kirjoja, jotka ovat tehneet minusta sen, mikä olen, mikä sitten olenkin.

[idootti]

yllätys yllätys taas Salvatoren kirja.
tähdetön yö ja pahan perintö kirjoissa olevat Drizztin "kirjeet" ovat vaikuttanu miun elämään osa vähä ja osa ylkättävät paljo

[Ville]

Vaikea sanoa. Ainakin Camus'n Sivullinen, Spenglerin Länsimaiden perikato, Nietzschen Näin puhui Zarathustra ja Sartren Inho. Viihteen puolelta Robert E. Howardin fantasianovellit.

[Torres]

Linnunradan käsikirjan ostin ja luin joskus neljä vuotta sitten nimen vuoksi ja elämä muuttui kertaheitosta iloisemmaksi.
Heinleinin Kuu on julma on edelleen muistutus hietusta scifi-kirjasta, jossa on sisältöä enemmän kuin kannet kykenevät pitelemään.
Ns. Vakavasta kirjallisuudesta päätä nostaa Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicides. Olkoon se jonkinlainen linkki todelliseen maailmaan.
Pistetään vielä Raamattu, että saadaan tasaluku.

[Zanthraug]

Melkein kaikki lukemani kirjat ovat aina vaikuttaneet jollain lailla sen hetkiseen elämään, vaikka mitään mullistavaa ei ole sattunut sitten Sormusten Herran. Sen kautta kuitenkin tie fantasiaan ja muuhun hämärään oli avoin eikä paluuta luonnollisestikaan ollut. Tove Janssonin Muumit ovat kanssa olleet jonkin laisia vaikuttajia, ja jos eivät muuten niin ainakin ne saivat päiväni muuttumaan paljon pirteämmiksi.

[Gorbatsov]

Viime aikoina eniten on vaikuttanut Jack Kerouacin tuotanto, varsinkin Dharmapummit. Paljon on myos vaikuttanut William S. Burroughs(ei, ei se tyyppi joka loi Tarzanin) ja muut beatkirjailijat ja -runoiljat. Kehottaisin ainakin tutustumaan jompaankumpaan, erittain mukaansatempaavaa tekstia ja paljon filosofisia ajatuksia.

[grima]

No Tolkien, koska kirjan lukemiseen en aluksi tyytynyt vaan oli vielä aikomuksena
opetella faktat ulkoa Keskimaasta.
kirjan lukemisen jälkeen olin ns. TOLKIEN_FANAATIKKO,
mutta löysin loppujen lopuksi samaa tasoa olevia kirjoja enemmänkin.
kuten Robert Howardin Conanit.

[Flencer]

Ammoin ilmestynyt lastenkirja Markku Aikamies vapautti mielikuvitukseni lopullisesti logiikan kahleista. Teoksessa todellisuus väännetään useammalle mutkalle kuin Lovecraftin kirjoissa konsanaan.

[Juliette]

Näen kyllä maailman eri tavalla luettuani innoissani Rosa Liksomin taitavan sukkelat teokset.

Kuten Tyhjän tien paratiisit, Unohdettu vartti ja Kreisland.

[AtukkA]

Linnunradan käsikirja liftareille. Se vaikutti kyllä minuun erittäin suuresti. Ehkä säätiö, mutta vaikuttaa paljon vähemmän.

[Juliette]

Linnunradan käsikirja liftareille. Se vaikutti kyllä minuun erittäin suuresti. Ehkä säätiö, mutta vaikuttaa paljon vähemmän.

Linnunradan käsikirja on ihana <3

Se vaikutti myös elämääni hiukan humoristisella tavalla


sori ihkutusposti -.-

[Nightblade]

Kuten niin monen muunkin, on minunkin maailmaani muuttanut J.R.R. Tolkien. Juuri sen takia, että fantasiagenre koko laajudessaan löytyi Tolkienin kautta ja kyseisen genren ympärillä olen siitä asti sitten hyörinyt. Myös ne Kerp-kirjat, jotka löysin talomme ullakolta (isoveljeni jäälkeensä jättämiä hänen muutettua pois), ovat tuoneet oman tärkeän mausteensa elämääni, koska niistä sain innostukseni kyseiseen pöytäropeen, joka sentään vie suuren osan vapaa-ajastani.

Joku mainitsi ylempänä Aapisen ja se, monien muiden kolukirjojen kera, on arvattavasti vaikuttanut suuresti elämääni.

Muitakin minuun vaikuttaneita kirjoja on, mutta niiden vaikutus on ollut melko vähäistä.

[Noutaja]

Tolkien oli se, mistä kaikki alkoi. Tolkienin kirjat antoivat tavallaan miljöön unelmoinnille. Tolkieniin tutustumisen jälkeen tuli paljon kaikkea fantasiakirjallisuutta luettavaksi, mutta mikään ei iskenyt kuten Tolkien.

Toisia, jollain tapaa minulle merkittäviä kirjailijoita ovat James Herbert ja Gaston Leroux, heidän luomat hahmonsa ovat jotenkin niin... hm, aitoja. Heidän päähenkilönsä saavat minut usein ajattelemaan outoja asioita. :p

[AnlaShok]

Ensimmäinen lukemani (varsinainen) fantasiakirja oli Michael Moorcockin Elric Melnibonélainen, ja jäin kerrasta koukkuun. Asiaan liittyy sellainen hauska seikka, että luin tämän kirjan ala-asteikäisenä automatkalla mummolaan, enkä ole sen jälkeen enää kärsinyt matkapahoinvoinnista lukiessa. Muita miehen kirjoja en ole lukenut, pitäisi varmaan.

Kiinnostuksen fysiikkaan herätti luultavasti Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia. Useita vuosia tämän jälkeen luettu Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa lisäsi kiinnostuksen tähtitieteeseen, joka tosin jäi vain harrastukseksi.

Tuorein, ja ehkä siksi vaikuttavimmalta tuntunut teos oli Richard Dawkinsin The Selfish Gene. Olin pohtinut kirjassa käsiteltyjä asioita itsekin, joten siinä esitetyt radikaalihkot näkemykset eivät varsinaisesti herättäneet, vaan ennemminkin auttoivat asettamaan omat ajatukset paremmis järjestykseen samalla selittäen niitä asioita joista itse oli vielä epävarma. Hyllyssä odottaakin lähes koko lopputuotanto.

[Roolimestari]

Jansson, Muumipappa ja meri.
Kirja jonka voisin lukea kerta toisensa jälkeen.

Tolkien

Frank Herbert, Dyyni

Ja varmaan jotkut lapsuuden satukirjat etc.

Tolkien oli varmaan se kaikkein ensimmäinen mutta kun luin Muumipapan ja meren, niin tunsin jonkun mukavan raikkaan tunteen.

Niin, ja Jääskeläisen(joka muuten on pikkuserkkuni) kirjat esim. Missä junat kääntyvät, Lumikko ja yhdeksän muuta, ja noita muita novelleja.

[Chrisle]

Olisi mukava jos ihmiset kertoisivat syvemminkin miten ne kirjat ovat muuttaneet maailmaa. On sen verta mielenkiintoinen aihe .

[Mercurian]

Luke Rheinhart: "Noppamies" ("The Dice Man")

Tämä kirja käytännössä auttoi itseäni muuttumaan sellaiseksi kuin nykyään olen. Ja olen huomattavasti tyytyväisempi itseeni nyt, kuin aikaisemmin. Haaveilin uskaltavani olla tietynlainen ihminen, mutta minulla ei ollut rohkeutta ottaa askeleita muutokseen. Kirjan luettuani alkoi muutosprosessi, joka kesti suunnilleen vuoden päivät. En kuitenkaan käyttänyt muuttuakseni noppaa, kuten kirjan päähenkilö...

[Lamourhaaja]

Tässä muutamia mieleen singantaneita:

Pentti Saarikoski: Kaikki runot. Suomen tärkeimpiin kuuluvan runoilijan koko tuotanto. Symboliikasta henkilökohtaiseen realismiin ja lopulta satuttavaan mystiikkaan. Pena on ohjannut tietäni kirjallisuuden monimuotoisuuden pariin yhtenä ensimmäisistä todellisista kirjallisuusvaikuttajistani ja ensimmäisenä runoilijana, johon tutustuin kunnolla.

Yasunaro Kawabata: Kioto. Mietteliäs, rauhallinen, kaunis ja tunnelmallinen. Ei mitään ihmeellistä ja silti kaikki tärkeä.

Fernando Pessoa: En minä aina ole sama. Portugalin kansallisrunoilijan suomennettua tuotantoa. Valtavan hieno kokoelmateos, joka tuo nerokkaasti esiin kyseisen herran suhtautumisen elämään ja ennen kaikkea yksilön monimuotoisuuteen ja ristiriitaisuuteen. Sanojen asettelu pitkissä runoissa jotain käsittämättömän hienoa. Opettaa ymmärtämään omia toimiaan.

Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys. Maagisen realismin perusteos, valintana klisee, mutta ei sille mitään voi: lumoava, mystinen ja silti erittäin todellisen tuntuinen teos. Jotain mihin harvat fantasiapohjaiset kirjat harvemmin pystyvät.

Siinä muutamia mieleen tulleita, olisihan noita kumminkin paljon enemmän ja harvemmin tulee vastaan teoksia, jotka eivät aiheuttaisi edes jotain liikutusta sisällä.

[Kuusikeiju]

Rajaa Alsanea: Riadin tytöt. Luin kirjan viime viikonloppuna. Se kertoo neljästä sauditytöstä ja heidän ihmissuhdesotkuistaan. Tämä jos mikä saa rakastamaan arabeja ja auttaa ymmärtämään hiukan heidän maailmaansa ja näkemyksiään. Teosta on verrattu saudiarabialaiseen versioon sinkkuelämästä, mutta ainakin minusta Gamra, Lamis, Sadim ja Michelle ovat paljon sympaattisempia hahmoja kuin jenkkiesikuvansa.

Enkä todellakaan edes koe kuuluvani kirjan kohderyhmään.