"Täydellisyys"

[Asmodeus]

Ajattelin nyt kysäistä ihmisten mielipidettä asiasta. Eli...

Mikä on mielestäsi kaiken "täydellisyys"? Mikä on täydellinen olotila?

Minusta "täydellinen" olotila on silloin kun, kaikki on "tasapainossa".
Ja silloin kaikki on tasapainossa, kun ei ole mitään. Ei siis yhtään mitään. Lause on paradoksi, sillä eihän silloin ole sitä "tasapainoakaan", mutta sitä tilaa, täydellisyyttä, tasapainoa, tyhjyyttä, nirvana, miksi sitä kutsutaankaan, täytyy kuitenkin nimetä jollain sanalla, tai emme pysty keskustelemaan asiasta. Minä nimeän sitä tilaa Täydellisyydeksi.

Eli luulen itse pääseväni tuohon täydellisyyteen, kun kuolen. Sillä silloin minulle ei ole enää mitään, kun mitään ei ole (tätä on hauska muotoilla).
Tosin sehän ei olisi unelmallinen tilanne koska, muita jäisi ns. "Kärsimään" tähän fyysiseen maailmaan, "aineeseen". Vaikka tietenkään enhän voisi sitä tiedostaa.

Noh, en kirjoita enempää, ennenkuin kuulen muiden mielipiteitä.

[Fantasyfan]

Laajalti katsottuna pidän koko käsitettä täydellisyys paradoksina. Ehkä olemattomuus on kaikkein lähimpänä täydellisyyttä kun ainakaan omasta näkökulmastani ei täydellisyyttä voi määritellä vain yhdestä näkökulmasta, vaan kaikista mahdollisista näkökulmista.

[gryptorg]

Jos täydellisyyttä pystyisi löytämään elämään niin olisiko enää mitään syytä elää? Jos tämä täydellisyys loppuisi, niin avaisiko se silmäsi näkemään normaalielämän epätäydellisyydelle? Jos näin kävisi niin masentuisitko niin paljon, että normaali elämä alkaisi tuntua kauhelta? Olisiko parempi lopettaa oma elämänsä vielä kun eläisi siinä täydellisyydessä?

[Eresimus]

Täydellinen olotila on nukkuessa

[Leona Furmy]

Mää aattelen täydellisyyden kyl hyvin pitkälti sellaisesta minä-perspektiivistä (niinkuin kyllä kaiken muunkin). Mielestäni täydellistä on silloin kuin itse on tyytyväinen kaikkeen. Mitään ei puutu, eikä mitään muuta tarvitse.

[Burgeri]

Joskus on sellainen tunne että on täydellisen tyytyväinen kaikkeen. Tuntuu lähinnä nousuhumalalta, mutta valitettavasti se ei koskaan kestä montaakaan minuuttia.

[gryptorg]

Onnellisuudella ja täydellisyydellä on lienee jotain yhteistä. Löytääkö ihminen todellisen onnen täydellisyydestä? Onko täydellisyydessä tunnetiloja? Jos täydellisyydessä ei ole tunnetiloja niin mistä tietää olevansa täydellisyydessä? (tämä siis jos se on ihmisen elämässä mahdollista) Jos todellisen onnen löytää täydellisyydestä, niin mitenkä käy silloin jos täydellisyys ei kestäkkään? Alkaako menneisyyden kaipuu ja inho vähemmän onnellista arkea kohtaan? Tuleeko ihmisestä jälleen kerran katkera masentunut vai haluaako hän päästä hinnalla millä hyvänsä takaisin tuohon täydellisyyden tilaan?

[Leona Furmy]

Mielestäni pyritty täydellisyys ei ole niin mukavaa kuin sponttaanisti saavutettu täydellisyys. Karkea esimerkki: pänttää monta päivää johonkin kokeeseen että sitten saa siitä täydet pisteet. Onhan sekin jonkinlaista täydellisyyttä ja sen tavoittelua. Mutta paremmalta mielestäni tuntuu jos vain yllättäen voi todeta että "ah, tää on ihan täydellistä...". Että sen sellaisen onnellisen mielentilan on saavuttanut ilman minkäänlaista tietoista tavoittelua.

Ja juu, mielestäni täydellisyys on hyvin pitkälti oman pään sisässä oleva onnellisuus-aste.

[Asmodeus]

Ehkä olemattomuus on kaikkein lähimpänä täydellisyyttä kun ainakaan omasta näkökulmastani ei täydellisyyttä voi määritellä vain yhdestä näkökulmasta, vaan kaikista mahdollisista näkökulmista.

Yhdestä kulmasta määritelty täydellisyys, on sen "kulman" täydellisyys, mutta kyllä mielestäni täydellisyys voidaan määritellä kaikistakin näkökulmista, yhtä aikaa.

Mielestäni täydellistä on silloin kuin itse on tyytyväinen kaikkeen. Mitään ei puutu, eikä mitään muuta tarvitse.

Jep, eli silloin kun sinua ei ole.

Joskus on sellainen tunne että on täydellisen tyytyväinen kaikkeen. Tuntuu lähinnä nousuhumalalta, mutta valitettavasti se ei koskaan kestä montaakaan minuuttia.

Mielestäni sellainen joka voi loppua ei ole täydellistä.

Onnellisuudella ja täydellisyydellä on lienee jotain yhteistä. Löytääkö ihminen todellisen onnen täydellisyydestä? Onko täydellisyydessä tunnetiloja? Jos täydellisyydessä ei ole tunnetiloja niin mistä tietää olevansa täydellisyydessä? (tämä siis jos se on ihmisen elämässä mahdollista) Jos todellisen onnen löytää täydellisyydestä, niin mitenkä käy silloin jos täydellisyys ei kestäkkään? Alkaako menneisyyden kaipuu ja inho vähemmän onnellista arkea kohtaan? Tuleeko ihmisestä jälleen kerran katkera masentunut vai haluaako hän päästä hinnalla millä hyvänsä takaisin tuohon täydellisyyden tilaan?

Onnellisuudella ja täydellisyydellä ei sinäänsä ole paljoakaan yhteistä, sillä minun täydellisyydessä sinä et voi tuntea tunteita, koska et ole olemassa.
Miksi tarvitsisi tiedostaa se että on täydellisyydessä? silloinhan se muuttuisi epätäydelliseksi. Syntyisi pelko että se voi loppua. Ei täydellistä.

Kun sinua ei ole, et voi tuntea mitään. Usein kun puhun ihmisten kanssa, tulee vastaan kommentti "Mutta sit jos ei olisi mitään, olisi hiton tylsää" tms. Huomaa että ihmiset eivät ajattele. Eihän silloin voi tuntea mitään, esim. "epätylsää".
Kaikki on tasapainossa. Harmonia, nirvana, TÄYDELLISYYS.

Elämässä on aina enemmän kärsimystä. Täydellisyydessä et voi tuntea kärsimystä.

[Leona Furmy]

Jos minua ei olisi niin sekös vasta olisi kauhea katastrooffi. Kuka sitten leipoisi hyviä kakkuja ja kertoisi huonoja vitsejä jatkuvalla syötöllä? Ei se mitenkään voi olla lähelläkään täydellisyyttä...ei ainakaan minun mielestä.. muiden mielestä ehkä...

[Burgeri]

Jos minua ei olisi, maailma ei olisi täydellinen.

[gryptorg]

Jos vain minä olisin maailma olisi silloin vain yhden ihmisen päässä täydellisyydestä

[Asmodeus]

Jos minua ei olisi, maailma ei olisi täydellinen.

Praedor puuttuisi... Se olisi varsin kurjaa.

Jos vain minä olisin maailma olisi silloin vain yhden ihmisen päässä täydellisyydestä

Niin, mutta jäisihän silloin universumi olemaan. Ja kenties muiden maailmojen olennut/alku ameebat jäisivät kärsimään.

[gryptorg]

Onnellisuudella ja täydellisyydellä ei sinäänsä ole paljoakaan yhteistä, sillä minun täydellisyydessä sinä et voi tuntea tunteita, koska et ole olemassa.

Onko kuollut ihminen sinun mielestäsi olemassa?

Niin, mutta jäisihän silloin universumi olemaan. Ja kenties muiden maailmojen olennut/alku ameebat jäisivät kärsimään.

Mutta ei epäteydellisin olento mitä tiedän...ihminen

[MadMan]

Ainakin maailma olisi täydellisempi paikka ilman ihmisiä. The World don't want to be saved, just left alone.

[Asmodeus]

Onko kuollut ihminen sinun mielestäsi olemassa?

Ei. Ehkä ruumis, sen pienen hetken.

[gryptorg]

Onko kuollut ihminen sinun mielestäsi olemassa?

Ei. Ehkä ruumis, sen pienen hetken.

Asmodeus osunko oikeaan jos veikkaan että sinä et halua täydellisyyttä?
Tulikin tässä mieleen Leona Furmyn kirjoitus:

Mielestäni pyritty täydellisyys ei ole niin mukavaa kuin sponttaanisti saavutettu täydellisyys.

Jos jäisin vahingossa kuorma-auton alle pääsisin sponttaanisti täydellisyyteen 2Xhuippu hyvä

[Vemb]

Mielestäni täydellisyys on jo sinällään mahdotonta. Olemme kaverin kanssa loogisesti päätelleet, että jos saavuttaa täydellisyyden niin silloin on oikeastaan aika pohjalla.

En nyt taida jaksaa vaivautua kirjoittelemaan enemmälti, koska on majatalossa käynnin ohella myös joskus nukuttava...

[Yzneftamz]

Täydellisyys on paradoksi.

Minun mielessäni täydellisyys tarkoittaa lähes samaa kuin 'kaikki'. Eli siis ainoa asia, joka voisi olla todella "täydellinen" on universumi. Mutta onko asia täydellinen, jos se koostuu epätäydellisistä osista? Ja voimmeko olla varmoja, että se todella sisältää kaiken? Puhumattakaan siitä, ettei se voi sisältää itseään...

"Jumala on täydellinen." Silloinhan Jumala siis on yhtä aikaa mies ja nainen, eurooppalainen ja afrikkalainen... Olettaen siis, että jumala todella on olemassa ja että Raamatun kertomus siitä, kuinka hän loi ihmisen omaksi kuvakseen, on totta. Mutta toisaalta, miten hän olisi osannut, tai halunnut, luoda ihmisen vain osaksi omasta kuvastaan? Ja sitä paitsi. Hän itsekin huomasi myöhemmin tehneensä virheen luodessaan ihmisen. Voiko täydellinen olento tehdä virheitä?

Ihminen on luonut täydellisyyden käsitteen vain antaakseen nimen jollekin, jota hän ei voi käsittää, eikä edes kuvitella, ja joka ei edes voi olla olemassa, koska hän kuvittelee voivansa kuvitella sen.

[syfilisordered]

Jaahas, täällä se Asmodeus taas turisee täydellisestä tyhjyydestä

Tuokin täydellisyyden määritelmä pätee vain silloin kun oletetaan maailman olevan juuri sellainen kuin millaisena se aistitaan. Eikä esimerkiksi oteta huomioon, että mitäpäs jos olemmekin kaikki minun mielikuvitustani, olen yksinäinen uneksija joka kuvittelee maailman, muut ihmiset ja aivan kaiken omaksi huvikseen, koska minä päätän kaikesta ja järjestän oloni juuri kuin ne ovat, maailma on kait täydellinen, kaikki vastaukset joita saan tästä viestistä ovat itseni ajattelemia, jopa Asmodeuksen aloitus-viesti on minun itseni ajattelema.

Tällä mallilla, ei teidän täydellisyydellänne ole väliä, koska te olette minä, ja minä olen te.