-- Venäläinen lounas

[charnjibber]

VENÄLÄINEN LOUNAS
(laittelin tätä tavaraa tänne, jotta sais jotakin tehtyä tän eteen)

Lyhyesti
Kyseessä on 50-luvun Helsinkiin sijoittuva dekkaripeli, jossa hahmot selvittävät poliisin murhaa. Juoni monimutkaistuu kun selviää, että murhaan liittyy viinantrokausta ja muuta järjestäytynyttä rikollisuutta sekä neuvostoliittolaisia asiamiehiä. Joku Jartsevin tuntenut moskoviitti lienee tarinan arkkikonna.
Melko romanttisia sfäärejä haetaan, mutta ei film noir -tohelointia, tarkotus on pelata vakavalla naamalla. Luulen, että yksityiskohtiin panostamalla voi vaikuttaa suuresti tunnelmaan. Aion tehdä lyhyen tutkimuksen miljööseen, jotta esim. Neuvostoliittoon ja edesmenneesseen valvontakomissioon liittyviä yksityiskohtia ja teemoja voi liittää peliin ja silleen saaha aikaan tekastua immersiota.

Pelaajat ja päähenkilöt
Nyt olen sitä mieltä, että otetaan vain kaksi pelaajahahmoa eli luodaan tämä klassinen konteksti poliisityöparista, joista toinen on vanhempi ja toinen nuorempi. Loput pelaajat (1-2) laitan pelaamaan sivuhahmoja.

Sivuhahmot
Ongelmallista on tällä hetkellä on se, että sivuhahmoista on tehtävä toisistaan eroavia. Maneerit, pelaajan puvustaminen & maskeeraaminen & puhuäänen muuttaminen; ideat on nyt vähän loppu. Prototyyppihahmot ovat tietty ihan kätevä keino, mutta mieluiten omaleimasempia ratkaisuja.

Audio
Aion käyttää joitakin efektejä, kuten auton starttiääniä, kirjoituskoneen naputtelua, puhelinta. Pääpaino on kuitenkin musiikilla: luon sosiaalista vastakkainasettelua soittamalla Rautavaaraa yms. kun kuvataan työläisiä ja alaluokkaa, klassista jazzia kun kuvataan poliiseja, keski- ja yläluokkaa.

Kysymykset
1.Millä keinoin tehdä sivuhahmoista tässä pelissä toisistaan erottuvia?
2.Mistä valokuvat & lähteet?
3.Miten briiffata sivuhahmoja pelaavia pelaajia, jotta osaavat pelata uskottavasti hahmoaan, mutteivät tiedä liikaa juonesta?

[Taustavoima]

Pelisi idea kuulostaa komealta. Olen aina ollut sitä mieltä, että 50-luvun lopun ja 60-luvun alun Helsinki olisi mitä kiehtovin roolipelimiljöö - joko fantastisilla lisämausteilla tai ilman. Näin äkkiseltään osaan suositella vanhojen kuvien lähteeksi Flickr Commonsia ja LIFE-lehden kuva-arkistoa, mutta autenttista paikallisväriä löytänee esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkistosta (maksua vastaan).

Mitä oikeastaan tarkoitat toisistaan erottuvilla sivuhahmoilla? Millä tavalla haluat sivuhahmojen olevan erilaisia?

[V]

On myös syytä huomata, että monet tuon ajan valokuvan tekijänoikeudet ovat vanhentuneet.

[charnjibber]

Toisistaan erottuvilla hahmoilla tarkotetaan sitä, että eräässä dekkaripelissä pahaksi ongelmaksi muodostui, kun pj pelasi liian yksipuolisesti sivuhahmoja. Uutuudenviehätys alussa teki vielä ensimmäisistä kohdatuista sivuhahmoista mielenkiintosia, mutta tärkeimmät sivuhahmot, epäillyt, tavattiin vasta tovin päästä, ja pj pelasi nämä hahmot kuten aikasemmatkin hahmot (samat jutut, samat maneerit jne.). Tämä sai miettimään, mitä tehdä, jotta jokainen sivuhahmo olisi erottuva, mielenkiintoinen ja elävältä tuntuva.

Pelaajan persoonaa on vaikea ylittää, mutta tulin miettineeksi, että pelkkä hattu pelaavan päässä, tai tekoviikset tai paperitollo poskessa tai tupakka suussa, voisi tuoda helposti särmää ja erottuvuutta hahmoon. Puheäänen ja maneerien muuttaminen on aika paljon vaadittu, mutta jäi sellainen olo, että ulkoisia tehosteita pelaavalle lisäämällä vaikutetaan sekä pelaavaan itseensä mutta ennen kaikkea muihin pelaaviin. Olenkin tässä tällaisten kokemusten perään, sillä itellä ei ole kokemusta. Periaatteessa tällaset ongelmat tulee missä pelissä hyvänsä vastaan, mutta dekkaripelissä korostuvat, sillä tavataan niin paljon hahmoja (joista monet ovat juonen kannalta olennaisia).

[ithelog]

Kysymykset
1.Millä keinoin tehdä sivuhahmoista tässä pelissä toisistaan erottuvia?
2.Mistä valokuvat & lähteet?
3.Miten briiffata sivuhahmoja pelaavia pelaajia, jotta osaavat pelata uskottavasti hahmoaan, mutteivät tiedä liikaa juonesta?

1. Määritä hahmoille selkeät motiivit sille mitä he haluavat saada aikaiseksi. Pidä huoli siitä, että motiivit jotenkin liittyvät joko tähän pääkaksikkoon tai muuhun pelissä nopeasti mukaan tulevaan elementtiin.

3. Kerro pelaajille mitä hahmo haluaa tehdä, eli mikä hahmon motiivi on. Voit mennä mihin yksityiskohtiin tahansa ilman, että paljastat juonesta yhtään mitään ja saat silti hahmot toimimaan dynaamisesti kokonaisuuden kanssa.

Esim. Juonena on, että A yrittää murhata B:n koska C rakastaa B:tä vaikka A haluasi C:n rakastavan itseään. Lisätään vaikka, että murha on suunniteltu paikkaan D kun tapahtuu E. Sivuhahmolle on helpohkoa keksiä motiivi olla paikassa D kun tapahtuu E ilman, että hahmon tarvitsee tietää juonesta mitään.

[Taustavoima]

Sivuhahmoista saa helposti erilaisia, kun vaihtelee ikää, sukupuolta, kulttuuritaustaa, seksuaalista suuntautumista, yhteiskunnallista asemaa, temperamenttia, traumoja, haluja, paheita ja muita dramaattisesti kiinnostavia piirteitä. Tunnut kuitenkin kysyvän erityisesti esiintymisvinkkejä. Minulla on pari.

Rytmi: Laita yksi sivuhahmo puhumaan pitkin ja polveilevin, toinen lyhyin ja lakonisin virkkein.

Sanasto ja rekisteri: Laita professori käyttämään sivistyssanoja ja eikoisterminologiaa, taskuvaras alatyylistä slangia – tai päinvastoin! Varo kaikkia murteita, joita pelaajat tuntevat sinua paremmin.

Maneerit: Anna kullekin hahmolle yksi tämän persoonaa heijasteleva toistuva puheenparsi tai ele, kuten käsien levittely, pään raapiminen tai "ottianoiniin". Mitä liioitellumpi ele, sitä koomisempi sivuhahmo.

Fyysiset propit: Hattujen lisäksi mm. huivit, piiput, taskukellot, silmälasit, savukkeet, taskuliinat, täytekynät ja muut helposti vaihdettavat esineet toimivat hyvin. Varmista, että proppeja on helppo käyttää puhuessa (pyyhkiä hikeä liinalla, koputella ja olla lataaviinaan piippua) ja että ne sopivat miljööseen.

Kuvailu: Älä epäröi kuvailla sanallisesti, mitä sivuhahmot tekevät ja miltä he vaikuttavat. Kaikkea ei ole pakko esittää eleiden ja hahmon repliikkien kautta!

[petros]

Jos sivuhahmot eivät ole eläviä esittäminäsi, voi syynä olla se, etteivet he ole kovin eläviä sinulle itsellesikään.

Kun joskus harrastin näyttelemistä, rakensin näytelmän roolihahmon yleensä tekstiä tulkiten sisältäpäin, motivaatioista, tunteista tai (joskus) hahmon fysiikasta, joka juonsi itsensä sisäisestä elämästä. Näillä tavoilla tehty hahmo syntyi kuitenkin vasta kymmenien harjoituskertojen myötä vuorovaikutuksessa muiden näyttelijöiden kanssa. Tässä menetelmässä roolihahmo rakentuu melko tarkaksi, joskin ehkä myös jäykäksi. Menetelmä on myös hidas ja uuden sulauttaminen hahmoon voi olla vaikeaa varsinkin "lennossa".

Paremmin roolipelaamiseen olen havainnutkin sopivan (ei-pelaaja-)hahmoja ulkoapäin lähestymisen. Tätä menetelmää käytin myös improtessa. Tällöin täytyy hahmosta välähdyksenomaisesti muodostaa päässään kuva pohjautuen kanssaimproajien ärsykkeisiin ja ympäröivään (kuviteltuun) maailmaan ja tämän pohjalta reagoida vastaan tuleviin tilanteisiin. Tässä menetelmässä fokus on hahmon ulkopuolisessa maailmassa, joka täytyy kuvitella elävästi ja tarkasti, ja hahmo rakentuu ei sisäisistä motivaatioistaan ja tunteistaan vaan vuorovaikutuksesta ympäristöönsä. Menetelmä on joustava, koska hahmo muuntuu ja muovautuu (ja tarkentuu) jatkuvasti reagoidessaan ympäristönsä kanssa. Tämä on myös heikko puoli, eli hahmo saattaa "karata" ja muuntua liikaa.

Eli minun neuvoni on ennenkaikkea kohdistaa huomio siihen, että kuvittelet ympäröivän tilanteen mahdollisimman elävästi ja annat hahmon reagoida siihen "selkärangasta". Kullekin hahmolle on hyvä kehittää joku "juttu" tai linssi tai fokus, jonka kautta ulkoista maailmaa aina katsotaan. Jollekin hahmolle se voi olla vaikka pessimismi, toiselle jokin kipu tai vamma, kolmannelle ala- tai ylästatus. Hahmo rakentuu tällöin lähes itsestään, jo muutaman reaktion aikana. Tarkoittaa tietysti, että hahmolle ei tällöin ole kirjoitettu etukäteen sivukaupalla painolastia ja "taustaa".

Tilanteen tuoksinassa on vaikea pitää päässään paljon yksityiskohtia ja monimutkaisia syy-seuraussuhteita ja yrittäminenkin vain halvauttaa ilmaisua. Pidä homma siis irtonaisenana ja keveänä, siitä se ainakin minulla lähtee.

[ClausMarvin]

Helsinki 50-luvulla? Dekkarimeininkiä? Komisario Palmu-leffoista voi saada virikkeitä (tai sitten ei.)

Esim. Juonena on, että A yrittää murhata B:n koska C rakastaa B:tä vaikka A haluasi C:n rakastavan itseään. Lisätään vaikka, että murha on suunniteltu paikkaan D kun tapahtuu E. Sivuhahmolle on helpohkoa keksiä motiivi olla paikassa D kun tapahtuu E ilman, että hahmon tarvitsee tietää juonesta mitään.

Näin justiinsa. Monissa dekkareissahan sivuhahmot tietävät myös jotain epäilyttäviä ja harhaanjohtavia juonenpätkiä, ja tämmöisiähän voi kertoa ilman että "suuri juoni" sivuhahmon pelaajalle paljastuu. Esimerkiksi sivuhahmo tietää täysin murhaan liittymättömän henkilön G, joka perii B:n tämän kuollessa, hiippailleen paikassa D murha-aseen kanssa. Näin sivuhahmoa voi uskottavasti pelata siinä uskossa että murhaaja oli G, vaikka se oikeasti olikin A.

Toivottavasti tuosta nyt joku sitten jotain ymmärsi.

[charnjibber]

Hyviä neuvoja, selkeytti visioita. Hämmästyttävää jos noita neuvoja on käytännössä saatu toimimaan , esim. Petros. Omat kokemukset on ollut, että lähinnä esiintymiskeinoilla on kyennyt luomaan itseäni tyydyttävän uskottavan hahmon, jos silloinkaan. Yleensä pelaaminen on olult estynyttä ja kovin omaan persoonaan sidottua, vaikka ajallisesti on nähnyt paljon vaivaa valmisteluissa. Luultavasti tulen keskittymään esiintymiskeinoihin eli rakennan hahmot ulkoapäin.

Juonen kirjoittaminen on vaikeeta, mutta mielestäni olen keksiny muutamia ihan hyviä oivalluksia.

Parhaat valokuvat ja riittävästi löysin tämän kautta http://albumit.lasipalatsi.fi/suomi/hak ... ?language=

4. Mistäköhän saa tietoa 50-luvun alkoholikulttuurista? Työajan ja alkoholin yhdistäminen (Palmut)? Entä kapakkakulttuuri?

5. Alkaa näyttää siltä, että venäjän kielellä tulee olemaan merkittävä rooli pelissä. Esim. murhatun jäämistössä on paljon venäjänkielisiä kirjoja, osa todistajista/epäillyistä/jne. puhuu vain venäjää (tarvitaan tulkkia). Mitenköhän toteuttaa venäjän käyttö, kun kukaan porukasta ei venäjää osaa, vieläpä, jos osa hahmoista osaa venäjää?

6. Näyttää myös siltä, että mun on laadittava paljon tekstiproppeja: dokumentteja, lehtiartikkeleita, poliisiarkistoa, työilmoituksia, kuolinilmoituksia jne. En tiedä miten tulee käymään noitten kanssa, tekeminen aika vaativaa. Ideoita kaivataan.

[petros]

Hyviä neuvoja, selkeytti visioita. Hämmästyttävää jos noita neuvoja on käytännössä saatu toimimaan , esim. Petros. Omat kokemukset on ollut, että lähinnä esiintymiskeinoilla on kyennyt luomaan itseäni tyydyttävän uskottavan hahmon, jos silloinkaan. Yleensä pelaaminen on olult estynyttä ja kovin omaan persoonaan sidottua, vaikka ajallisesti on nähnyt paljon vaivaa valmisteluissa. Luultavasti tulen keskittymään esiintymiskeinoihin eli rakennan hahmot ulkoapäin.

Olen käytännössä kaikissa peleissä siirtynyt tuollaisiin EPH:ihin, joita ei ole ennen ensimmäistä pelikertaa kuin hieman luonnostellen sutaistu ja loppu syntyy reagoiden pelitilanteessa, toimii eri vireissä hiukan eri lailla, mutta parhaimmillaan sessio "lähtee lentoon" ja rohkaisee myös pelaajia irtautumaan turvallisesta. Vahvat etukäteisvalmistelut olen todennut eph:ita pelatessa turhiksi, kuten viestissäni jo mainitsin.

Yksi parhaita sessioita oli spontaanisti syntynyt suljetun huoneen murhamysteeri kun väänsimme T2k - kampanjaa. Alkutilanteena olivat yöjunan vuodeosastovaunu, pelihahmot ja Vanha Vihollinen (tm), jonka kanssa neutraalilla alueella ei voinut suoraa konfliktia harrastaa. Muut hahmot, ml. uhrin improvisoin pelkällä nimilistalla (lista paikallisia nimiä - never leave home without it!). Toki niistä tuli karikatyyrejä, ja session tyylilajiksi muodostuikin musta komedia, mutta pelaajat hyppäsivät mukaan ja vauhti oli melkoinen.

Monen pitkäaikaisen eph:n alku on ollut noinkin vaatimaton, myöhempi tulevaisuus kampanjassa vaatii jo sitten tietysti muistiinpanoja.