Uudet roolipelit

[Sope]

Roolipelaajan kaaduttua on itselleni jäänyt paha tyhjiö uusista roolipeleistä.

Onko kellään mitään kokemusta seuraavista peleistä:

Warhammer 3 ed.
Eclipse Phase
Rogue Trader
Atomic Highway
Dragon Age RPG

Millainen peli oli? Vastasiko odotuksia? Mikä oli hyvää? Mitä huonoa? Pelaatko?

(Muutkin voi tietenkin kysellä jostain, jos kiinnostaa)

[Jasca]

Dragon Age vaikuttaa pienellä selailulla aika mukavalta ja suhteellisen kevyeltä "peruspeliltä", jossa on jotain uusia, hieman tavanomaista fantsusävyä tummemmin värein maalattuja jippoja. Hahmonluonnin satunnaisuus vaikuttaa mielenkiintoiselta: melkein kaikesta päättää noppa, mutta toki tätäkin voi talonsäännöillä muuttaa, jos omaan pelityyliin ei moinen sovi. Ainakin hahmonluonti oli helppoa ja nopeaa, kun sitä testasin.

Dragon Age julkaistaan "old skoolisti" neljänä eri settinä, joista tämä ilmestynyt Set 1 sisältää tasot 1-5. Itse pidän ajatuksesta, sillä nyt saa kohtuu halvalla omalla tavallaan "valmiin" pelin (tasot 1-5), joiden perusteella voi tehdä ostopäätöksen, haluaako peliä tukea aina tasolle 20 asti.

Endless Bag of Dice -blogia pitävä MkaY on peluuttanut peliä yhden session, ja muutamista ongelmista huolimatta hän sanoi nauttineensa systeemistä: http://bag-o-dice.blogspot.com/2010/01/ ... den-1.html

[jlaakso]

Rogue Traderia en ole ehtinyt vielä pelaamaan, mutta lukemaan kyllä. Samaa korkeaa laatua kuin Dark Heresy, vaikka kustantaja onkin vaihtunut. Isompi skaala on tervetullut, mutta hahmot ovat käytännössä samanlaisia tumpeloita kuin aiemmin, mikä häiritsee. Voimataso on noussut, mutta taitoheitoissa mokaillaan siinä missä ennenkin. Joka tapauksessa hyvin kiinnostava lisä pelihyllyyn, johon uskon siirtyväni DH:n jälkeen.

[Tanan]

Warhammer 3 ed. Millainen peli oli? Vastasiko odotuksia?

Pelasin warhammerin kolmosedikkaan perustuvaa roolipeliä vähän aikaa sitten eräässä roolipelitapahtumassa. Pelimekaniikan tappavuus ja hahmojen yleinen mopous ei haitannut, koska pelaajahahmot olivat skaveneita, warhammer maailman vainoharhaisia ja koheltavia mutanttirottia. Aragornin ja Legolaksen pelaamiseen peli soveltuu nähdäkseni todella huonosti.

Hyvää:
- Velhot osaavat heittää hyödyllisiä loitsuja jo heti pelin alussa.
- Taistelut ovat huomattavasti nopeampia kuin kakkosedikassa, koska vaurionoppa on suurempi.

Huonoa:
- Ero kakkosedikkaan marginaalinen

[Sope]

Kirjoitathan Tanan nyt sen Fantasy Roleplayn 3. editiosta?

[SnowDog]

Veikkaan, että ei. Ainakin ulkoisestihan 3. edikka eroaa hyvinkin merkittävästi pelin aiemmista edikoista erilaisine noppineen ja kortteineen. Tai siis tällaista olen jostain netistä lukenut, en ole raaskinut pistää luokkaa satasta laatikkoon, jota en luultavasti koskaan käytä...

[Tanan]

Veikkaan, että ei. Ainakin ulkoisestihan 3. edikka eroaa hyvinkin merkittävästi pelin aiemmista edikoista erilaisine noppineen ja kortteineen. Tai siis tällaista olen jostain netistä lukenut, en ole raaskinut pistää luokkaa satasta laatikkoon, jota en luultavasti koskaan käytä...

Näyttää siltä, että olen erehtynyt edikasta. Pahoitteluni .

[Navdi]

Roolipelaajan kaaduttua on itselleni jäänyt paha tyhjiö uusista roolipeleistä.
Warhammer 3 ed.
Eclipse Phase
Rogue Trader
Atomic Highway
Dragon Age RPG

Itsellä on lähinnä selailukokemusta muutamasta näistä. Warhammer 3:sta olisin itsekin kiinostunut kuulemaan lisää, vaikkapa ihan playtest-arvosteluita.

Eclipse Phasesta löytyy mm. tällainen Frank Trollmanin arvostelu ja keskustelu: http://www.tgdmb.com/viewtopic.php?t=50 ... a2af81d370 ja oma selailuni vahvistaa osan tässä mainituista pointeista, eli systeemin tarpeettoman monimutkaisuuden, lukuisat alisysteemit ja kitchen sink -maailman. Maailmasta tulee mieleen FASA:n pelit ja mm. Trinity. Nämäkään ei yllätä, kerran samoja nimiä tekijöissä. Jos EP lähtee inspaamaan ihan tosissaan, voin myydä sulle oman kappaleeni. Tulin ostaneeksi hetken mielijohteesta ja menee kategoriaan pelejä, joiden vetämiseen mulla ei koskaan tule olemaan riittävästi aikaa/inspistä.

Rogue Traderista löytyy mm. Burgerin mielipiteet blogista. Oma Dark Heresy -kokemukseni vahvistaa osan näistä mielipiteistä, mm. nuo systeemin raskauteen liittyvät. Pelinähän se ei juurikaan eroa Warhammer Fantasyn kakkoslaitoksesta (ja siten siis ykköslaitoksesta), eli hurjan old school -henkisen raskas.

Dragon Agesta olen lukenut previkat ja parit arvostelut. Mulle tulee siitä mieleen lähinnä Mentzerin D&D:n retrokloonit, mikä ei ole kauhean yllättävää tekijän ja firman huomioon ottaen, eli kevyehkö perusfantasia leveleillä, classeilla ja whatnot. Sen noppamekaniikka ei kuvailtuna iske muhun oikein. Siinä on siis oikeastaan kaikkea heitetään 3d6+statti+specialty vastaan target number, joka ei kauheasti eroa d20+ability bonus+skill bonus, mutta tarjoaa kellokäyrän ja vaatii snadisti enemmän ynnäystä, kerran noppa+noppa+noppa+luku sen sijaan, että noppa+luku. Sinänsä tää voi olla ihan hyvä "ensipeli", koska a) varsin yksinkertainen b) kytkös konsoli/pc-pelaamisen maailmaan. Itse kuitenkin poimisin mielummin pykälään vaikkapa Labyrinth Lordin tai Jim Raggin Lamentations of the Flame Princess Weird Fantasy Roleplaying -pelin, kunhan Jim sen saa valmiiksi. Ekasta lisätietoa LL:n sivuilta, tokasta Raggin blogista.

Atomic Highwaystä en tiedä mitään.

[SnowDog]

Eclipse Phasesta löytyy mm. tällainen Frank Trollmanin arvostelu ja keskustelu: http://www.tgdmb.com/viewtopic.php?t=50 ... a2af81d370 ja oma selailuni vahvistaa osan tässä mainituista pointeista, eli systeemin tarpeettoman monimutkaisuuden, lukuisat alisysteemit ja kitchen sink -maailman. Maailmasta tulee mieleen FASA:n pelit ja mm. Trinity. Nämäkään ei yllätä, kerran samoja nimiä tekijöissä. Jos EP lähtee inspaamaan ihan tosissaan, voin myydä sulle oman kappaleeni. Tulin ostaneeksi hetken mielijohteesta ja menee kategoriaan pelejä, joiden vetämiseen mulla ei koskaan tule olemaan riittävästi aikaa/inspistä.

Millä tavalla systeemi on monimutkainen? Eikös se ole aika puhdas d100-systeemi? Tarkoitatko alisysteemeillä meshiä, PSI:tä ja taiselusysteemiä? Eihän tämä jako juurikaan eroa esim. Shadowunnista tai muistakaan perinteisistä peleistä. Maailma on kylläkin hyvin hajanainen, mutta toisaalta sitähän se transhumanismi tuppaa olemaan kirjallisuudessakin. Sen pystyy varmaan hanskaamaan ottamalla vähän kerralla käyttöön.

Rogue Traderista löytyy mm. Burgerin mielipiteet blogista. Oma Dark Heresy -kokemukseni vahvistaa osan näistä mielipiteistä, mm. nuo systeemin raskauteen liittyvät. Pelinähän se ei juurikaan eroa Warhammer Fantasyn kakkoslaitoksesta (ja siten siis ykköslaitoksesta), eli hurjan old school -henkisen raskas.

Joo, no itse en ostanut Rogue Traderia, koska en ole päätynyt vielä edes Dark Heresyä pelaamaan. Systeemi on joo hyvin pitkälti samanlainen WHFRP:n kanssa, paitsi että careereita (classeja) on vain muutama.

[jlaakso]

Rogue Traderista löytyy mm. Burgerin mielipiteet blogista. Oma Dark Heresy -kokemukseni vahvistaa osan näistä mielipiteistä, mm. nuo systeemin raskauteen liittyvät. Pelinähän se ei juurikaan eroa Warhammer Fantasyn kakkoslaitoksesta (ja siten siis ykköslaitoksesta), eli hurjan old school -henkisen raskas.

WHFRP:tä en ole koskaan lukenut tai pelannut, mutta täytyy DH:n pelinvetokokemuksella sanoa, etten voi pitää sitä raskaana. Se on kylläkin "crunchy", mutta pää ei ollenkaan samalla tavalla hajoa kuin jotain D&D:tä vetäessä. Kirjassa on paljon sivuja, mutta se on lähinnä fluffia. Verrattuna johonkin D&D:n (3e, nelosta en ole lukenut tai pelannut) tai Burning Empiresiin DH/RT ovat minun makuuni kevyitä pelejä. En minä niitä muuten jaksaisi pelatakaan. Rogue Trader lisää soppaan valitettavasti pari uutta mekaniikkaa (mm. laivat), jotka kylläkin monimutkaistavat asioita.

Old schoolia kyllä, mutta ei samalla tavalla epäloogista, opiskelua vaativaa ja raskasta kuin pelit Silloin Ennen. Tietysti tämä on kauhean suhteellista ja omasta näkökulmasta riippuvaista.

[petros]

Jlaaksoa komppaisin sen verran, että WFRP 2ediä pelatessa/vetäessä ei paljon kulunut aikaa sääntörumban pyöritykseen. Näin siis perussysteemi, joka onpi kultaa. Lisäosat mutkistavat asiaa, eivätkä aina hyvään suuntaan, ja peliporukka saakin varsin tarkkaan auditoida lisäsäännöt periaatteella "tää me otetaan, tällä heitetään kuikkaa". Myös fluffissa on lisäosissa ärsää väkisinvääntöä, ja joskus jopa genre-realismi unohtuu. Osaltaan syynä näihin tuntemuksiin on tietysti, että ekat muutamat kymmenet sessiot vedettiin pelkällä peruskirjalla, ja lisäosat ei sitten enää sopineet siihen samaan meininkiin. Jos nyt vetäisin uuden WFRP - kamppiksen, pitäytyisin sääntöjen osalta peruskirjassa ja fluffin osalta kanonisoisin valikoiden lisäosista.

Peli onnistui hienoiten Warhammer - tunnelman saavuttamisessa ja Gotrek&Felix/dark&gritty&black humor - maailman luomisessa pelipöytään. En tiedä miksi mutta jotenkin peli todella välitti ihan pelitilanteisiin asti Warhammer - asenteen. Siinä mielessä varsin onnistunut siis, ja ehkä klunky mekaniikka oli osaltaan tuomassa tätä tunnelmaa mukaan, mene ja tiedä.

Dark Heresy pohjaa samaan systeemiin ja sitä ollaan vähemmän pelattu. Yleisesti olisin sitä mieltä että urasysteemi parani siinä mielessä, että pääsee etenemään nopeammin ja loogisemmin ja psyker - säännöt pesevät WFRP:n magiasäännöt 100/0.

Odotan mielenkiinnolla lisää kommmentteja WFRP 3 edikasta. Jos se on tarpeeksi lautapelimäinen & kevyt, niin sen voisi saada ujutettua mukaan lautapelipöytiin.

[jaxen]

Warhammer 3ed en ole vielä pelauttanut, mutta lootan sisällön olen suunnilleen sisäistänyt.

En saanut uudesta tyylistä pahemmin näppyjä, vaikka ensimmäinen edikka onkin peli, jota olen aikoinaan pelauttanut vuosia ja mistä kaikkine puolineen olen ylipäätänsä pitänyt roolipeleistä eniten.
Warhammerin suurin viehätys on ollut tavallaan hahmojen alun totaalinen räkänokkaisuus ja ympäristön uskonnollinen fanaattisuus. Tämä yhdistettynä metsän keskellä olevaan Grimmin satujen saksalaiseen keisarikuntaan ja mustaan huumoriin on aina toiminut.

Tässä kohtaa uusin laitos liikkuu vähän eri suuntaan, sillä maukkaan läpän sijasta säännöt keskittyvät enemmän toimintaan. Fantasy Flightin tyyliin visualisoivia härpäkkeitä ja markkereita on enemmän kuin tarvitsee. Useat asiat voisi tietysti tehdä ihan vain paperilla ja mielikuvituksessa. Toki osassa näistä on ihan pointtinsa ja havainnollistavat juttuja, jotka muuten saattaisivat kadota taistelun tiimellyksessä (ts. unohtua pelinjohtajan päästä).

Wanhoille Hammeristeille on tarjolla kaikki vanhan mekaniikan jutut careereineen, skilleineen ja muine juttuineen, mutta muutettuna uuteen noppapooli-systeemiin. Koe-heittojen perusteella homma toimii ihan hyvin. Miellyttävä uusi piirre on maagien ja pappien muokkaaminen pelattavammiksi. Ensimmäisessä edikassa ne eivät oikein sopineet pelin ruohonjuuritason henkeen. Nyt loitsujen riskejä on tuotu enemmän esille misscastien muodossa, jotka voivat vapauttaa ikäviä kaoottisia ominaisuuksia.

Mistään varsinaisesta lautapelistä ei härpäkkeiden määrästä huolimatta ole kyse, vaan WH 3ed on ihan ehtä roolipeli. Ja kyllä niille hahmojen sosiaalisille kyvyillekin on annettu tilaa uskollisesti WH:n maailmaa kohtaan. Jopa uusi D&D tukee mielestäni enemmän miniatyyreillä pelaamista tai lautapelifiilistä, sillä WH 3ed hahmomarkkerit ym. toimivat enemmänkin muistutuksena ja esim. etäisyyksien näytössä. Eli mistään WarhammerQuest/Mordheim/Inquisitorista ei ole kyse.

Hinnasta on pelin kohdalla ollut juttua. D&D maksaa enemmän, ennenkuin pääsee pelaamaan. Toisaalta jos lootan neljä kirjaa yhdistäisi yksiin kansiin ja vaatisi siitä 100 euroa, niin tuntuisi sekin tavallaan huiputukselta. Skillit, loitsut ja erikoisliikkeet ovat omina erillisinä kortteinaan, joita ei taas kirjoissa ole.

Hahmojen teko on viikon sisällä edessä ja uskon, että tämä toimii oikein hyvin perheellisten miesten satunnaisissa sessioissa.

Jollain tapaa pelistä mieleen tulee takavuosien mainio Warhammer Dark Omen.

[V]

Jaxen: Kiitoksia. Juurikin tuollaisista "konkarin kokemuksista" saa hyvää kuvaa siitä, voisiko teos kiinnostaa itseäkin. Tässä tapauksessa tosin linee tuon pelaaminen edessä kuitenkin

[Sope]

Jaxen: Kiitoksia. Juurikin tuollaisista "konkarin kokemuksista" saa hyvää kuvaa siitä, voisiko teos kiinnostaa itseäkin. Tässä tapauksessa tosin linee tuon pelaaminen edessä kuitenkin

Väistämättä. Ostin sitten tuon pelin ja pakko sitä on ainakin kokeilla. Kunhan saan Masks of Nyarlathotepin Trail of Cthulhulla alta pois, niin sitten Enemy Within tällä systeemillä seuraavaksi työn alle. Menee ehkä vuoteen 2011 tai 2012 sen aloitus sitten.

Kiitos Jaxenille veteraanin arvioinnista.

Mitä olen nyt ehtinyt tuohon peliin tutustua, niin se vaikuttaa erittäin hyvältä mekaniikkojensa puolesta ja näyttää FFG:lle tyypillisesti ihan mahtavalta. Muutama kuva on vähän heikompi, mutta muuten kirjojen ja korttien laatu on erinomainen.

Hyvät pelit yleensä herättävät jonkinlaisen innon pelata sitä peliä. Tuon tunteen lisäksi tämä peli herättää ainakin minussa pelinsuunnittelu-tarpeen.

[mikepohjola]

Tässä kohtaa uusin laitos liikkuu vähän eri suuntaan, sillä maukkaan läpän sijasta säännöt keskittyvät enemmän toimintaan. Fantasy Flightin tyyliin visualisoivia härpäkkeitä ja markkereita on enemmän kuin tarvitsee. Useat asiat voisi tietysti tehdä ihan vain paperilla ja mielikuvituksessa. Toki osassa näistä on ihan pointtinsa ja havainnollistavat juttuja, jotka muuten saattaisivat kadota taistelun tiimellyksessä (ts. unohtua pelinjohtajan päästä).

Toimiiko systeemi siis niin, että hipareita, fortunea yms lasketaan counttereilla, ja osumista ja skillejä heitetään noppapooleilla? Ja sitten on vielä taistelussa käytettäviä pelikortteja, eikö niin? Mitä niillä tehdään? Erikoiskykyjä, feateja yms?

(Vanhan Hamsterin taistelusysteemi on musta aika tylsä ja kankea, joten jos sitä on tuunattu jänskemmäksi ja hiukan pelimäisemmäksi, niin en siitä lainkaan harmistuisi.)

[Navdi]

Mua kiinnostaisi kanssa tommoset nippelihommat plus toki sitten se aktuaalinen pelitestiraportti.

[V]

Pelin nopat muuten näyttäisi olevan äärimmäisen vinkeät:
http://paizo.com/image/product/catalog/ ... 3_500.jpeg
ja
http://www.iguk.co.uk/ProductImages2/8809.jpg

[jaxen]

Toimiiko systeemi siis niin, että hipareita, fortunea yms lasketaan counttereilla, ja osumista ja skillejä heitetään noppapooleilla? Ja sitten on vielä taistelussa käytettäviä pelikortteja, eikö niin? Mitä niillä tehdään? Erikoiskykyjä, feateja yms?

(Vanhan Hamsterin taistelusysteemi on musta aika tylsä ja kankea, joten jos sitä on tuunattu jänskemmäksi ja hiukan pelimäisemmäksi, niin en siitä lainkaan harmistuisi.)

Yritän olla selkeä:

Hitit (eli WH:n woundit) ovat nyt kortteja. Woundin, eli kortin saa jokaisesta läpitulleesta vauriosta.
Aseen critikaalin voivat taas laukaista tietyt noppatulokset, jolloin saatu woundi käännetään toisinpäin joka on kritikaalinen haava seliteteksteineen. Kritikaaleistaa seuraa haavakohtaisia vaivoja, jotka tekevät myöhemmin nopista tulevista tuloksista hankalampia. Kun woundit ovat miinuksella ja kriittisiä haavoja on enemmän kuin hahmon kestävyyttä, tämä on entinen seikkailija. Tässä suhteessa uusi systeemi on vähemmän julma, kuin aiempi, jossa yleensä ensimmäisen kriittisen osuman jälkeen maattiin riekaleina puun juuressa.

Jokaisella hahmolla on taistelussa tietyt peruskyvyt eli kortit (melee, ballistic, dodge, parry, block jne.).
Tämän lisäksi hahmo voi expalla ostaa lisää korttejä, joita on paljon ja joissa on mm. 'execution shot', 'mighty blow' ym. erkoisempia kikkoja. Jokaisella kortilla on kaksi puolta, punainen ja vihreä. Hahmon stance on aika tärkeä, koska se määrää kumpaa puolta korteista käytetään. Rauhallisemmin conservative-puolella ottava saa vihreitä noppia heittoonsa, jotka kyllä onnistuvat helpommin, mutta vihreän puolen tulokset eivät ole niin villejä. Reckless-puoli on taas punaisten lisänoppien, jolloin onnistuessaan tekee paljon hurjempaa jälkeä, mutta epäonnistuminen on todennäköisempää ja kortissa niistä sakotetaan pahemmin. Hahmojen careeri vaikuttaa kuinka monta tilaa kumpaiseltakin puolelta on käytössä. Eli esim. Troll-slayer oleskelee yleensä aina punaisella puolella.
Kritikaalit ja fumblet ovat siis niissä korteissä.

Kaikki liikkeet laitetaan myös re-chargeen, eli kortin päälle laitetaan yhtä monta markkeria, kuin sen re-charge arvo on. Jokin 'Viikateisku' tms. chrageaa luonnollisesti kauemmin, kuin perusisku.

Ja tosiaan, actionia varten kerätään noppapooli, johon vaikuttaa hahmon stance, vastustajan taito, ympäristö jne. Sitten vain katsotaan tuliko hammereita enemmän, kuin niitä kumoavia kalpoja. Jos näin on, homma onnistui. Korteissa on yleensä myös merkinnät Sigmarin tähdelle, pääkalloille, boonille yms. mistä tulee lisäjuttuja.

[Sope]

Toimiiko systeemi siis niin, että hipareita, fortunea yms lasketaan counttereilla, ja osumista ja skillejä heitetään noppapooleilla? Ja sitten on vielä taistelussa käytettäviä pelikortteja, eikö niin? Mitä niillä tehdään? Erikoiskykyjä, feateja yms?

(Vanhan Hamsterin taistelusysteemi on musta aika tylsä ja kankea, joten jos sitä on tuunattu jänskemmäksi ja hiukan pelimäisemmäksi, niin en siitä lainkaan harmistuisi.)

Kaikkea muutakin kuin taistelua heitetään noppapooleilla (ellei PJ sano Yes, ja homma onnistuu suoraan). Käytetään joko sopivaa kykyä tai sitten jotain hahmolta löytyvää manööveria, jotka on korteilla. Nämä manööverit voi sitten olla loitsuja, rukouksia, taistelutemppuja tai jotain muutakin (toisten hahmojen innoittamista yms.) Nämä kaikki ei kuitenkaan mitä olen tähän mennessä peliä ehtinyt tutkia välttämättä liity pelkästään taisteluun.

Kortteja käytettäessä valitaan haluttu käytettävissä oleva kortti (joillain kovemmilla korteilla on latausaika, jolloin ne eivät ole koko aikaa käytettävissä, esimerkkinä Troll Slayerin Troll-feller strike). Kortista sitten katsotaan mitä ominaisuutta kortin käyttö vaatii (voima, äly yms.)

Noppapooli sitten koostetaan sen ominaisuuden nopista (jos äly on 4, ja kortti vaatii älyä, saa 4 ominaisuusnoppaa), kyvyistä saa lisänoppia ja mukaan voi saada vielä fortune-noppia, jos on erikoistunut asiaan tai muuten on onni puolella. Näiden mukaan laitetaan sitten haastenoppia ja misfortune-noppia. Osan ominaisuus-nopista voi vaihtaa conservative- tai reckless-noppiin, joilla onnistuminen on todennäköisempää, mutta niissä on mahdollista saada harmillisia lisävaikutuksia (esim. conservatiivissa nopissa voi saada onnistumisen, mutta se tuhraakin kallista aikaa tai reckless-nopilla onnistuu, mutta väsyttää itsensä jne.)

Pooli sitten heitetään ja onnistumiset sekä epäonnistumiset kumoavat toisensa. Jos jäljelle jää yksikin onnistuminen, onnistuu siinä mitä yrittikin. Onnistumisen ja epäonnistumisen lisäksi on sitten lisävaikutuksia. Voi esimerkiksi onnistua, mutta niin, että mukana on jotain epäonnea. Korteissa voi olla perusonnistumisen lisäksi sitten selityksiä eri lisävaikutuksille, jos noppapoolin nopat täyttävät niitä ehtoja.

Vielä en osaa sanoa, että kuinka intuitiivista tuo poolien lukeminen tai korttien käyttö on, mutta mulla on se tuntuma, että noista noppapoolien tuloksista saa ainakin ihan hyvää settiä peliin.

edit: jaxen näköjään kertoikin vähän selvemmin noista korteista, mutta jätän tämän tähän silti.

[Navdi]

Lisätäänpä listaan pari peliä joista olisi kiva kuulla kokemuksia:

Starblazer Adventures RPG (Cubicle 7 Entertainment)
Doctor Who: Adventures in Time and Space (Cubicle 7 Entertainment)
Swords & Wizardry White Box Edition (Brave Halfling Publishing)