Pikkuväen suuret sankarit

[Assath]

Kentauri (varsa), keiju ja älykäs pöllö (poikanen). Pelaajahahmo ryhmä tähän D&D punalaatikolla (ja yhdellä Tales of th weefolk lisäosalla) pelattavaan peliin alkaa muotoutua (vielä odottelemme Wickermanin hahmoa, tämä kun lupasi pelata faunilla). Kilpipuun metsän suuri neuvosto on parhaillaan kokoontunut pohtimaan metsää uhkaavia vaaroja ja keinoja niiden torjumiseksi. Nousukkaat hahmomme ovat ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi neuvoston käsikassaroiksi toiveinaan kerätä vaurautta ja arvovaltaa (ja kenties paikka suuresta neuvostosta jonain päivänä) ja he tulevat saamaan tehtävän, mutta minkä. Sen sinä (juuri sinä) hyvä lukija voit päättää antamalla äänesi sille tehtävälle, jonka haluat hahmojen saavan suoritettavakseen. Äänestää voivat siis paitsi hahmojen pelaajat, myös kaikki muut lukijat.

Mahdollisia tehtäviä ovat:

- Vuorenpeikko aiheuttaa tuhoa länsimetsässä ja on jo surmannut useamman faunin. Siitä täytyy päästä eroon.

- Paradigor keiju on kadonnut yhteisöstään luoteismetsässä ja yhteisön muut keijut eivät ole kyenneet löytämään häntä.

- Punarinnan piktiklaanin (metsässä asuva ihmiskansa, joka elää rauhassa metsän väen kanssa) päällikön poika on kadonnut ja hän syyttää tapahtuneesta metsän väkeä. Asia pitäisi selvittää.

- Lounaismetsään on saapunut outoja ihmisiä. He eivät ole vielä varsinaisesti rikkoneet metsän lakeja, mutta suorittavat outoja ja käsittämättömiä riittejä. Heistä olisi hyvä ottaa selvä.

Näiden lisäksi on kaksi yli 100 vuotta avoinna ollutta tehtävää. Näiden määräämistä voi pitää neuvoston vihamielisyyden tai vastenmielisyyden osoituksina.

- Elämän kuppi varastettiin neuvostolta lähes 1000 vuotta sitten läntisessä vuoristossa asuvan kuolemankultin toimesta. Kultti on kuulemma tuhottu, mutta viimeksi 100 vuotta sitten matkaan lähetetyt kupin hakijat (kuten näitä edeltävätkään) eivät ole palanneet. Olisi silti kiva jos joku kävisi kipaisemassa pyhän reliikin takaisin.

- Luoteismetsän laidassa sijaitsee kirottu kukkula, jolla asunut maanviljelijä teurasti tarinan mukaan perheensa ja poltti talonsa. Kertomuksen mukaan näiden aaveet vainoavat edelleen kaikkia kukkulalle uskaltautuvia. Olisi mukavaa jos kummitteleminen loppuisi.

Ja minkä tehtävän hahmot saavat suorittaakseen riippuu sinusta arvon lukija. Katkaisen äänestyksen varoittamatta hyväksi katsomallani hetkellä.

Edit: Hmm... en löydä äänestys valintaa tästä viestin luomisesta, joten äänestää täytyy omalla nimellään viestissä. Voinpa vahtia, että kukaan ei äänestä kahteen kertaan.

[mikepohjola]

Saadaanko me siis pelata neuvostoa vai onko tää ihan puhdas metaäänestys?

Varmaan nimittäin pikkuväen, kentaurien ja ihmisten edustajilla (puhuttamakaan eri ryhmittymisistä) on eri näkemyksiä tähän asiaan

[Assath]

Ajattelin puhdasta metaäänestystä, mutta miksipä sitä ei veisi pelin tasolle. Eli kuka tahansa saa puhua kenen tahansa paikalla olevan neuvoston jäsenen äänellä, joka ei ole vielä antanut ääntään.

Kuu loisti pilvettömältä taivaalta niin kirkkaana ja suurena, että tähdet tuskin erottuivat. Sen valo sai aukiolla seisovien kivipaasien ringin kimmeltämään kuin lumisen talvimaiseman ja varjot tanssimaan Dryadien Lotikselle kovin tutulla tavalla. Lotis lähetti nopeasti lyhyen rukouksen maaäidilleen, että hänen sielupuunsa olisi turvassa, kehän magia katkaisi jopa hänen yhteytensä sielunkumppaniinsa. Ilmassa pystyi suorastaan tuntemaan keijutaikuuden läsnäolon. Lotis antoi katseensa kiertää keskellä kivikehää lepäävän alttaripaaden ympärille kokoontuneessa neuvostossa.

Paikalla oli kentaurien tamma Olyrrhoe, joka oli tapahtuman kunniaksi antanut sukia ruskeakarvaisen alaosansa huolella ja palmikoida häntänsä. Muuten tämä ylväs nainen oli pukeutunut valkeaan kankaaseen ja pariin tyylikkäästikaiverrettuun kuparikoruun. Ollyrhoe tunnettiin paitsi mahtavana shamaanini ja wiccana myös kyvystään nähdä tulevaan ja niin kuolevaisten kuin kuolemattomienkin sydämiin.

Jos Ollyrhoe olikin uljas näky, niin samaa ei voinut sanoa faunien edustajasta profeetta Sileniuksesta. Irstas, raihnainen ja likainen otus paitsi raapi näkyvästi sukuelimiään kylpiessään kuun kirkkaassa valossa, myös horjahteli ja röyhtäili sen näköisenä, että oli ilmiselvästi päissään. Sileniuksen seuraajat olivat vakuuttuneita profeettansa jumalallisesta viisaudesta ja tällä riitti neuvonhakijoita, siitäkin huolimatta että tämä itse ei ollut profeetan asemastaan kiinnostunut vaan röyhtäisi yleensä ensimmäisen neuvon mikä mieleen sattui tulemaan.

Pöllöjä muistuttavaa Hsiao kansaa oli edustamassa jo vanha ja sulkasatoinen Xinhuan, joka vaikutti alkaneen torkuskella sen paaden päällä jolla istui. Muun kansansa tapaan Xinhuan oli omistautunut opiskelulle ja tiedon keräämiselle, sekä lennokkaalle filosofoinnille jota hänen heikkenevä kuulonsa ja tapansa unohdella asioita olivat vasta viime aikoina alkaneet haitata.

Kummastuksekseen Lotis pani merkille, että entit olivat lähettäneet neuvonpitoon nuoren Buramaulin. Buramaul toki näytti kuolevaisten silmään vaikuttavalta jo pitkän vartensa ja tuuheaksi käyneen latvansa lehdistön vuoksi, mutta Lotis tiesi että suurin osa enteistä piti häntä edelleen tuskin taimea kummempana. Nopeaksi liikkeissään ja päätöksissään oli Lotis myös kuullut muiden enttien häntä kutsuvan, eivätkä nämä olleet kehuja enttikansan keskuudessa. Vaikuttikohan asiaan se, että Buramaulin kerrottiin olevan vanhan Goranfangin pistokas mikä oli ennen kuulumatonta?

Lotis työnsi mielestään kuulemansa ilkeät juorut ja siirtyi katsomaan neuvoston viimeistä jäsentä joka edusti koko pikkuväkeä: Leprekaunien kuninkaan esitaistelija Gloweria. Vähän yli puolen jalan mittainen ritari reisoi ylväästi hyvin kiillotetussa haarniskassaan. Lotis tiesi, että Glowerin näyttävin temppu oli katkaista ohdake yhdellä iskulla ja että asiasta ei isompien olentojen ollut syytä laskea leikkiä.

"Kaikki näyttävät olevan paikalla, joten voimme aloittaa." Lotis totesi itse omaksumansa puheenjohtajan roolin tuomin valtuuksin. "Mikä metsää ongelmista on teistä ajankohtaisin ja polttavin? Mihin tehtävään haluatte nuoret sankarimme lähettää?"

[ithelog]

Xinhuan pyöräyttää päätään lähemmäs 300 astetta katsellessaan ympärille ennen kuin pyytää puheenvuoron.

"Lounaismetsään saapuneet ihmiset nostavat niskauntuvani pystyyn. Tiedän toki, että he eivät ole vielä rikkoneet metsän lakeja, mutta he ovat ihmisiä ja tiedättehän te ihmiset. Ei niihin voi luottaa. Ja niistä riiteistä, jos ne eivät ole vaaraksi metsälle meidän tulisi oppia ne. Kummin tahansa, heihin on syytä tehdä lähempää tuttavuutta. Itse olisin avoimen lähestymisen kannalla, vaikka en näkisi pahaksi pitää taustajoukkoja piilossa. Siinä siis tehtävä, jota ehdotan, koska näen sen tarpeelliseksi ja hyödylliseksi vaikka huoli olisikin aiheeton."

Nähtyään muiden kuulleen mitä hänellä oli sanottavaa Xinhuan pyllähtää pyrstölleen ja alkaa nuokkua torkkuvasti niin ylväästi kuin pyrstölleen suinkin vain voi pyllähtää. Kuulijat saavat tahtomattaan vaikutelman, että ehkä Xinhuan on syystäkin kansansa edustaja, eikä vain naurettava vanhus.

[mikepohjola]

Olyrrhoe kopauttaa toisella etukaviollaan edessään olevaa kiveä saadakseen muiden huomion. Tammalla on matala ja melko hirnuva ääni, mutta hänestä huokuu vaikeasti määriteltävää salaperäisyyttä.

"Krhm-ihahaahrm. Olen jo monta vuotta kertonut auringonlaskua käsittelevistä unista, ja varoittanut neuvostoa että Kilpipuun länsiosia uhkaa suuri pahuus. Minua ei ole kuunneltu ja on jopa esitetty, että uneni olisivat milloin mistäkin johtuvia painajaisia."

Tässä kohtaa Olyrrhoe vilkaisee Sileniusta paheksuen.

"Enää tuskin voidaan varoituksiani ohittaa olan tai siivenkohautuksella, kun lännessä kunnialliset keijut katoavat, kaoottiset vuorenpeikot riehuvat ja metsälle vieraat ihmiset palvovat jumaliaan. Lähettäkäämme siis tämä partio, johtajanaan uljas nuori kentauri, länteen katsomaan, kuulemaan, uneksimaan ja tuntemaan mikä pahuus metsää riivaa. Koska uneni alkoivat talvipäivänseisauksen aikana, he aloittakoot siellä, mihin aurinko laskee talvella, ja käykööt selvittämässä lounaismetsän tulokkaiden outojen palvontamenojen mysteeriä. Aivan kuten mestari Xinhuankin suuressa viisaudessaan ehdottaa."

Olyrrhoe heilauttaa palmikoitua häntäänsä ja korskahtaa hiukan.

"Olen puhunut."

[Assath]

Kiitoksia Ithelogille ja Mikelle. Seikkailu on nyt pelattu, joten uusia ääniä ei enää oteta vastaan. Kuudesrinki foorumi ja tekstiviestit mukaanluettuna lounaismetsän ihmisten tutkimista kannatti 3 ja piktipäällikön pojan pelastamista 2. Kirjoitan nämä tarinaksi kunhan ehdin. Hahmot päättivät pelastaa piktipäällikön pojan, koska suurin osa ryhmästä ei pitänyt neuvoston päätöstä sitovana näin pienellä enemmistöllä.

Tämä foorumipeli oli sen verran hauska konsepti, että pistän seuraavan vastaavanlaisen pelin pystyyn piakkoin ja pelkästään Majataloon. Päästään päättämään ainakin hahmojen palkitsemisesta (tai käskyn laimilyömisestä rankaisemisesta, jos tämä on neuvoston tahto) ja mahdollisista sidhe prinssi Cumdahallia vastaan suunnatuista rangaistustoimista. Tämä kun surmautti yhden joukon jäsenen.

[Assath]

Lotis katseli mietteissään kohti keskellä rinkiä seisovaa kivipaatta. Jostain nousi hento tuulenvire, joka sai hänen koivunlehtiä muistuttavat hiuksensa kahisemaan. Sitten hän puhui:

"On totta, että metsämme lounaisosaan saapuneet ihmiset ovat mahdollisesti savua, joka kertoo lähestyvästä metsäpalosta. Kuitenkin Punarinnan piktiklaanin päällikön pojan katoamisen selvittäminen on minusta ajankohtaisempi ongelma. Ihmiset ovat kuitenkin suorittamassa riittejään vasta metsämme reunalla ja jos puun sisus mätänee ei sen kaarnan varjelemisestakaan ole mitään hyötyä. Minä siis ehdotan, että ryhmä lähetetään sopimaan välit piktiklaanin kanssa."

Lotiksen puheenvuoron jälkeen vallitsi jonkin aikaa hiljaisuus, jonka katkaisi syvältä Buramaulin rungon sisältä kumpuava matala rohina.

"Hrrrmmmmmm... hrrrrrrrrmmmmmmm...... HHHHRRRRRRRMMMMMMMMMMMM......... Olen taipuvainen asettumaan Lotiksen... hrrrmmm.... kannalle. Piktit ovat asuneet metsässä vasta... hrrrmmmmm... kaksisataakolmekymmentäkahdeksan aikojen kiertoa, eikä meillä enttikansalla ole vielä siis ollut kunnolla... hrrrmmm... aikaa muodostaa mielipidettä heistä. Ihmiset ovat kovin... hrrrmmm... hätäisiä, emmekä toki halua vasta nupulle puhjenneen liittomme piktikansa kanssa valuvan kuin vesi kuivaan hiekkaan. Hrrrmmm... Ehdimme miettiä niitä uudempia ihmisiä sitten myöhemmin.

Neuvoston silmät kääntyivät katsomaan niitä jäseniä, jotka eivät olleet vielä puhuneet. Profeettarunoilija Silenius vaikutti nukahtaneen, joten kiiltävässä panssarissaan seisova Glower oikaisi itsensä koko puolenjalan ylittävään pituuteensa ja röyhisti rintaansa:

"Kunnian arvoisat lordit ja leidit. Niin paljon kuin minua piinaakin olla erimieltä Lotiksen kaltaisen herkän ja kauniin olennon kanssa." Glower kumarsi syvään dryadien edustajalle ja iski tälle silmää. "Joudun asettumaan ylvään Olyrrhoen ja viisaan Xinhuanin taakse tässä asiassa. Piktipäällikön ongelma kuullostaa minusta kovasti sisarteni ja veljieni kujeilulta. Ei siis mitään syytä huoleen. Nuorukainen epäilemättä harhailee takaisin kansansa pariin viimeistään parinsadan vuoden kuluttua. Nämä uudet lounaismetsään saapuneet ihmiset sen sijaan kuullostavat kiinnostavilta. Mielelläni kuulisin onko heidän joukossaan yhtään ritaria, joka olisi kunnon peitsiryntäyksen arvoinen. Minä siis ehdotan, että lähettiläämme ottavat ensimmäisenä selvää siitä, ovatko nuo lounaan ihmiset miehiä vai hiiriä."

Katseet kääntyivät nyt kohti nuokkuvaa Sileniusta, jonka tuuheisiin rintakarvoihin oli tarttunut rihma tämän suusta valuvaa sylkeä. Pitkään jatkuneen hiljaisuuden päätteeksi Olyrrhoe viimein tönäisi tätä varovasti kaviollaan. Fauni ponkaisi pystyyn karvaisten takajalkojensa varaan kuin jousesta ammuttu nuoli:

"MATOJA! MATOJA KAIKKIALLA! TUOKAA NOPEASTI PESUVATI JA PALJON SIENIÄ!" Hän määkäisi, ennen kuin profeettarunoilijan silmät lasittuivat jälleen ja hän kaatui takaisin makaamaan epätasaisesti kuorsaten.

"Krhm... Luulen, että kunnioitettu profeettarunoilija pidättäytyy äänestämästä." Lotis totesi niin neutraalilla äänellä kuin kykeni. "Äänet ovat jakautuneet siten, että lounaismetsän ihmisten toimien tutkimista kannattaa kolme ja piktikylän tilanteen selvittämistä kaksi. Välitän tiedon tästä valituille yhdessä Olyrrhoen kanssa kuten myös hänen ehdotuksensa kentaurin asettamisesta ryhmän johtajaksi. Kokoonnumme uudestaan puolikkaan kuun kuluttua keskipäivällä arvioimaan, millaisia puita tänään kylvämistämme siemenistä kasvaa ja onko niiden kasvun suuntaa tarpeen muuttaa, jotta ne kantaisivat parasta mahdollista hedelmää."

[Assath]

Ja alla Tyrk-Tyrk-Hsuun kokoama selostus siitä mitä retkellä oikein tapahtui pohjustuksena tulevaa varten.

Myös älykkäinä pöllöinä tunnetun Hsiao kansan viisas parantaja Tyrk-Tyrk-Hsuu aukaisi nokkansa pitkään haukotukseen ja yritti pakottaa kiinnipyrkivät silmäluomensa auki täydeltä terältä paistavasta keskipäivän auringosta huolimatta.

”HUU… HUU… Kuten kunnianarvoisat neuvoston jäsenet tietävät kaksi viikkoa sitten he lähettivät matkaan kuusi valittua edustajaansa: Kentauri Rautakavion, Hsiao Tsin-Piun, Keiju Fanan, Metsäkärmes Glinlewitin, luopiometsäimppi Boggrathin, sekä edellisen ratsun jättiläshämähäkki Hämpyn. Seurueen tehtävä oli ottaa selvää metsän lounaisosiin saapuneiden ihmisten aikeista.

Olen kuullut kaikkia matkalle lähetetyn seurueen hengissä olevia jäseniä. Kentauri Rautakavion poismenon vuoksi, rauha hänen mullalleen ja surevalle laumalleen, hänen kantaansa on mahdoton kuulla. Tästä huolimatta ei ole ollut täysin haasteetonta muodostaa kuvaa tapahtumien kulusta. Esimerkiksi metsäkärmes Glinlewit antoi kärmes-, haltia- ja puolituismuodoissaan toisistaan sangen radikaalisti poikkeavat selostukset siitä mitä tapahtui. Johtopäätökseni perustuvatkin paljolti Hsiao Tsin-Piun pitämään päiväkirjaan, jota pidän käytettävissä olevista lähteistä luotettavimpana.

Ilmeisesti välittömästi tehtävän saatuaan ryhmä päätti lähteä niin sanoakseni lentämään vastatuuleen ja suunnata neuvoston enemmistön tahtoa vastaan piktien maille saadakseen näiltä apuvoimia tulevaan tehtäväänsä ja selvittääkseen välit näiden kanssa. Piktien kylässä he sitten suostuivat ensiksi selvittämään minne päällikön poika oli kadonnut, sen sijaan että olisivat priorisoineet neuvoston enemmistön tahdon mukaisesti metsän lounaisosiin saapuneiden ihmisten tavoitteiden ja olemuksen selvittämistä.”

Tyrk-Tyrk ryki hetken aikaa kurkkuaan ja jatkoi sitten:

”Piktikylästä he puhuivat mukaansa Cartamandus nimellä tunnetun nuoren uroksen lupaamalla tälle osan mahdollisesta ryöstösaaliista ja maineesta. Tsin-Piun mukaan ryhmän päämääränä oli hoitaa lähellä sijaitsevat ongelmat ensin ja siirtyä sitten varsinaisen tehtävän pariin.

Metsästysretkellä kadonneen piktipäällikön pojan jälkiä seuratessaan ryhmä teki merkillisen havainnon. Metsän keskelle sidhe aatelisten väliselle ei kenenkään maalle oli livahtanut ihmispesue, jonka johtavaan koiraaseen tulemme tästä eteenpäin viittaamaan puunhakkaajana. Ryhmä ei ryhtynyt toimiin, koska Glinlewitin puolituismuodossa suorittama tiedusteluretki ei antanut syytä välittömään huoleen (Haltiamuoto tosin syytti puunhakkaajaa sipulikeitolla suoritetusta myrkytysyrityksestä). Ilmeiseksi kuitenkin kävi, että kolme kappaletta kyseisen pesueen jäseniä oli viime aikoina kadonnut metsään.

Jatkaessaan matkaansa ryhmä pian havaitsikin syyn kahden pesueen jäsenen katoamiseen. Ilmeisesti lähistöllä tanssinut fauni Charsyas oli jostain saanut käsiinsä Pan-huiluna tunnetun maagisen soittimen ja intoutunut niin tanssin lumoihin, että ei ollut kyennyt lopettamaan. Mikä pahinta maaginen tanssi oli ottanut valtaansa myös suuren joukon muita sitä kuullutta metsänväkeä. Charsyas olisi varmasti tanssinut itsensä ja suuren osan seuraajistaan hengiltä ellei ryhmä olisi puuttunut tilanteeseen ja takavarikoinut Pan-huilua. Nytkin tanssi johti dryadi Amaran menehtymiseen, tämä kun oli tanssin huumassa loitontunut liian kauas sielupuustaan.”

Tyrk-Tyrk korjasi silmälasejaan, jotka olivat valuneet alas tämän nokkaa pitkin:

”Tanssijoita kuulustelemalla ryhmä sai selville, että jotkut heistä olivat nähneet parin piktin joukon hiipimässä sisään läheisen vesiputouksen takaa löytyvään luolaan, jossa Tsin-Piun tarukirjan mukaan sijaitsi sisäänkäynti sidheprinssi Cumdahallin hoviin. Tätä vihjettä seuraamalla ryhmä löysikin tiensä Cumdahallin piilotettuun keijumetsään. Ikäväkseen heidän täytyi surmata vesiputouksen takana sijaitsevassa luolassa majaansa pitänyt nuori basiliski, jonka kivettävä kosketus asetti ryhmän jäsenet välittömään hengen vaaraan.

Cumdahallin keijumetsässä kentauri Rautakavio ilmeisesti voitti turnajaiset Cumdahallin
esitaistelijaa leidi Cait Milisleatia vastaan ja Tsin-Piun ylös kirjaamaa Rautakaviota lainatakseni ”Vapautti tämän orjuuttamat hevosparat.” Ryhmä myös ilmeisesti löysi nuoruuden lähteen keijumetsästä jonka luonne selvisi kun Fana houkutteli pahaa aavistamattoman Cartmandun kahlaamaan siellä. Onneksi ikä ilmeisesti palasi lähteen voimalle altistuneihin suhteellisen nopeasti. Nuoruuden lähteen vettä käyttäen ryhmän myös onnistui huijata tiensä ohi sidheprinssi Cumdahallin palatsin ovea vartioineen entin.”

Tyrk-Tyrk käänsi sivua muistiinpanoistaan ja jatkoi edelleen:

”Prinssi Cumdahall oli ilmeisesti sydämistynyt piktipäällikön poikaan, koska uskoi tämän tulleen linnaansa varkaisille. Hän ilmoitti suostuvansa vapauttamaan nuorukaisen, jos ryhmä läpäisisi mielen, ruumiin ja sielun kokeet. Hän varoitti edeltä käsin, että kokeet voisivat hyvin johtaa useiden ryhmän jäsenten menehtymiseen ja tarjosi ryhmälle tilaisuutta palata kuolevaisten maailmaan vahingoittumattomina ilman piktipäällikön poikaa. Ryhmä kuitenkin hylkäsi tämän vaihtoehdon.

Ryhmä suoritti ilman tappioita kaksi ensimmäistä koettaan. He varastivat lumotun padan auringon polttamilla mailla asuvalta nälkäiseltä jättiläiseltä, palauttivat sen Cumdahallille ja surmasivat taistelussa Piktipäällikön pojan seurueen tappaneen ja syöneen naispuolisen Ogren. Kolmas koe oli kuitenkin kaikista vaikein.

Cumdahall käski kaikkien ryhmän jäsenten kirjoittaa lehdelle ylös olivatko he valmiita kuolemaan muun ryhmän puolesta, niin että muut eivät kyseistä päätöstä nähneet. Prinssi oli ilmoittanut, että hän arpoisi kyllä vastanneiden keskuudesta yhden keitettäväksi padassa. Uhkavaatimuksena oli, että jos kukaan ei vastaisi kyllä, hän antaisi keittää koko köörin ja tarjoilisi näin syntyneen juhla-aterian nälkäiselle jättiläiselle hyvitykseksi viedystä padasta.

Tässä kohti Tsin-Piun muistiinpanot ovat sangen epäselvät, mutta ilmeisesti ainoastaan Rautakavio ja Cartmandun ilmoittivat halukkuutensa ja näistä kahdesta arpa osui Rautakavioon. Viimeisenä tekonaan Rautakavio lahjoitti Cartmandulle maagisen kilpensä ja velvoitti tätä uhraamaan toisen lapsistaan luonnolle. Tämän jälkeen Cumdahall palautti ryhmän magiallaan takaisin kuolevaiseen osaan metsää ja luovutti lupauksensa mukaisesti Piktipäällikön pojan näille vahingoittumattomana. Piktikylä iloitsi saadessaan päällikön pojan takaisin vaikka surikin muita menetettyjä metsästäjiä ja uudisti liittonsa metsän neuvoston kanssa.”