STALKER - tieteisroolipeli

[Burgeri]

Stalker-sääntökirjassa on selitetty anomalioiden käyttölogiikkaa ihan huolella. Lukekaa sieltä ja jos ette omista kirjaa niin asian voi aina korjata

Lyhyesti: Minä en usko tuohon koko pelihahmojen tietoiseen listimiseen pelinjohtajan toimesta. Anomaliat luovat haastetilanteita ja niistä joko selvitään tai sitten ei selvitä. Lisäksi pelihahmojen ratkaisut ovat usein odottamattomia ja loivat jo pelitestauksessa aivan riittävästi täysin uusia tilanteita, enkä usko että sattumanvaraisuudella olisi päästy parempaan. Lisäksi pelaajat piileskelevät usein nopanheittojen takana, mutta tämä ei FLOW:ssa onnistu ja siitä olen iloinen. Jos pelinjohtaja kokee nopanheittojen tuomat epävarmuustekijät ja vastuuvapauden erityisen tärkeäksi, nopattomia pelejä noin yleensä kannattaa välttää. FLOW ei ole mikään GURPS, eikä se sovi kaikille.

[Rsihvo]

Jep onhan STALKER armoton peli kun heti kun tarkkaavaisuus herpaantuu pitää iskeä. Mutta ei niin armoton kuin Paranoija että pelinjohtaja tappaa huvikseen pelaajahahmoja. Flowista on keskusteltu toisessa säikeessä, ja siellä minunkin piti kysellä että mitä se oikein on ennenkuin aloin hieman käsittää sen mahdollisuuksia. Itse tarkoitin edellisessä viestissä vyöhykkeen ennakoimattomuutta, eli se on niin kaoottinen paikka että melkein mitä vaan voi tulla vastaan, ja siksi en usko puhtaan deterministiseen peliin.

[SnowDog]

Olenko ymmärtänyt jotakin väärin? Käsittäkseni Stalker:in systeemistä nimenomaisesti puuttuu satunnaisuus. Noppien heitto on korvattu perustele ja roolipelaa systeemillä, eikä se tue satunaisuutta lainkaan.

Käsittääkseni Flowssa PJ on korvannut nopat satunnaislukugeneraattorina. PJ ja pelaajat saavat aikaiseksi melkoisia ... tilanteita ilman noppiakin. Tietysti perustele ja roolipelaa -systeemi laskee satunnaisuuden määrää, mutta edes PJ ei voi tietää mitä pelaaja keksii jossain tilanteessa ja kuinka hän sen toteuttaa (eli roolipelaa). Näin syntyy varmaan riittävästi satunnaisuutta.

Jos anomalia on asetettu jonnekin kohtaa Vyöhykettä ja se on luokka "ansa", niin perustele ja roolipelaa -systeemi antaa mielestäni aika hyvin samoja tuloksia kuin nopanheittokin. Sillä saadaan toki varsin armotonta meininkiä aikaiseksi, jos pelaaja ei kerro olevansa varuillaan, eikä osaa sitä myöskään kuvailla, niin hänen hahmonsa kävelee hyvin helposti tuohon anomaliaan. Toisaalta samassa tilanteessa nopallisessa pelissä ainakin minä antaisin aika kovat miinukset havainnointi-heittoon ja lopputulos olisi luultavimmin sama

[Burgeri]

Täytyy lisätä Eden Log ja Outpost stalker-lähde-elokuvien listaan vaikkeivät sääntökirjaan vaikuttaneetkaan. Hyviä inspiraatiota skenuihin ovat molemmat.

[Julle]

Nonnii, nyt heräsi hankintahimo tähän peliin

[Burgeri]

STALKERia on taas laitettu painoon ja uunituoretta tavaraa ilmestynee Fantasiapeleihin ensi viikolla. Kysyntä on tasaista.

[ithelog]

STALKERia on taas laitettu painoon ja uunituoretta tavaraa ilmestynee Fantasiapeleihin ensi viikolla. Kysyntä on tasaista.

Kiitos infosta. Täytyykin käydä varaamassa itselle tuolta alakerrasta hinnoittelematon kappale. Tuo Fantasiapelien käyttämä varashälyttimellinen hintalappu + Burgerin suosima halvempi kansimateriaali on aika kurja yhdistelmä ja yksi syistä miksen ole Stalkeria itselleni vielä hankkinut. En tiedä paljonko kirjan hintaa nostaisi jos Burgeri käyttäisi kansimateriaalia, josta tuon hälyttimen saisi kotona irti kirjaa rikkomatta. En ehkä ole budjetiltani tyypillinen roolipelien ostaja, mutta itse ainakin olisin valmis maksamaan hiukan enemmän laadukkaammasta kansimateriaalista. Esimerkiksi pokkareista mitä Fantsu myy saa helposti irti samat hintalaput, joiden irrottaminen Praedorista on käytännössä mahdotonta.

[Burgeri]

Kaikkien materiaalien on oltava sellaisia, että digipainokoneet syövät niitä ongelmitta. Oikeissa kirjapainoissa kansitus tehdään erikseen ja niinpä kannet voivat olla vaikka terästä tai monikerroksisia pahvilaatuja kuten kiiltokantisissa pokkareissa. Hyvä että otit puheeksi: huomautan Fantasiapeleille asiasta. Se ei toki takaa että mikään muuttuisi.

[SnowDog]

Käsittääkseni ainakin joistain sarjakuvista on tiputettu hintalaput pois sen takia, että ne tekivät samanlaista tuhoa näidenkin kansiin.

[ithelog]

Fantsu järjesti minulle hinnoittelemattoman kopion tästä "loppuun myydystä" painoksesta jostain Jyväskylän varastosta, niin täytyihän tuo ostaa ihan kohteliaisuudesta. Eihän siinä uusintapainoksessa ole mitään radikaaleja parannuksia? Eihän?

Luin niukasti hypellen pelajan kirjan ja kevyesti selaillen pelinvetäjän kirjan eilen. Melkein hävettää kirjoittaa mitään arvostelun tapaista Stalkerista täällä kun suurin osa aktiiveista opuksen jo tuntee, mutta tapoihini on ollut kirjoittaa tuotteista jotka sanan ansaitsevat hyvässä tai pahassa.

Teksti on vetävää ja kirjan rakenne yllätti positiivisesti. Hiukan paljohkosti on luettavaa ennen kuin hahmon luontiin ehtii, mutta ei siinä paljoa ole sellaista minkä voisi jättää hahmon luonnin jälkeen luettavaksi. Hahmon luonnin idea tuntui toimivalta, joskin hiukan laittoi miettimään mitkä kyvystä on laitettu täytteeksi, siirretty vähemmän loogiseen ryhmään tai pudotettu pois, jotta jokaiseen ryhmään on saatu siististi tuo tasan 10 kykyä. Itse pidän tuollaisesta mekaniikkaan piilotetusta tasapainottavasta tekijästä, koska se ei rasita pelaajaa mitenkään. Ratkaisusta täytyy nostaa Burgerille hattua.

Stalker on kyllä seikkailukoukuttelun mestariteos. Teksti on sujuvaa vaikka rakernne onkin lähinnä idea + idea + idea ... Ja se vähä mikä ei ole ideoita on sitten konkretiaa minkä varaan voi sitten heti itse jotain rakentaa. Kun pelimekaniikka on puristettu minimaaliseksi tai pikemminkin ulkoistettu pelinvetäjään, niin tilaa muulle on kirjassa ihan kiitettävästi.

Yhdessä suhteessa englanniksi käännetty teos toimii luultavasti aavistuksen verran paremmin. Siinä saa tuotua välitarinan henkilöiden sukupuolet esille vaivattomasti kolmannen persoonan pronomineilla. Itseltä nyrjähti ajatukset hetkeksi kuperkeikkaa kun olin olettanut yhden naishahmon mieheksi. Tuli sellainen sekunnin katkos eläytymiseen. Jotain tämän teoksen tasosta kertoo se, että kritisoitavat asiat ovat tätä tasoa ja ovat pikemminkin lukijan kuin teoksen vikoja.

Se täytyy tosin todeta, että pelinvetäjänä oma aivojeni käyttis on auttamattoman vanhentunut ollakseen yhteensopiva Stalkerin pelimekaniikan kanssa. En oikeasti usko olevani tarpeeksi reilu ja oikeudenmukainen pelinvetäjä, että pystyisin systeemiä vetämään. Nopat ovat kuitenkin sellainen helppo elementti jolle vastuun voi työntää. Stalkerin vetäminen vaatii sellaisia empatian taitoja ja väärässä olemisen myöntämisen kyvykkyyttä, että rimakauhu systeemiä kohtaan ainakin meikäläisellä vielä voittaa kuvauksen kiehtovuuden ja mukaansa tempaavuuden sen verran paljon, että teos jää todennäköisesti vain hyllyn koristeeksi. Mutta toisin kuin A Dirty World:in tapauksessa kyseessä on pikemminkin lukijan kuin systeemin vika. Sen sijaan mielelläni kyllä pelaisin Stalkeria, vaikka epäilenkin hahmoni onnistumistuloksen vaihtelevan asteikolla 1..5 sen mukaan mitä pelinvetäjä pitää ideasta. Tai sitten mun pitää kerrata Stalkerista mitä kirja tarkoittaa roolin pelaamisella, koska annettujen esimerkkien valossa en kyllä ymmärtänyt miksi roolipelaaminen pisteytettiin niin kuin pisteytettiin. Esimerkiksi sitä en ymmärtänyt lainkaan miksi kyvyn voi lisätä roolipelaamisen pisteisiin niin kuin yhdessä esimerkissä tehtiin.

Ripauksen hämmentäväksi koin sen, että vaikka Stalkerin taidot ovat vain binäärisiä se ei tuntunut niin pahalta rajoitukselta kuin esim. Chill:issä käytössä oleva neliportainen ammattitaitotasojaottelu. Äkkisältään Stalkerissa saa helpommin tehtyä haluamansa hahmon. Stalker osaa 12.5% kaikista oleellisista asioista mikä on paljon enemmän kuin monissa muissa roolipeleissä. Stalkerissa ei myöskään ole tätä "Hei, mä osaan akrobatiaa ... 5% verran"-ongelmaa ja se saa tuon binäärisyyden tuntumaan hyvältä. Nopallisessa systeemissä tuota ei varmaankaan saisi toimimaan näin hyvin. Stalkerin mentaliteettiin ei kuulu vertailla hahmojen budoka taitoja keskenään ja tavallaan tuo toisten pelaajahahmojen hämärtäminen helpottaa kykyjen binäärisyyden hyväksymistä.

Ajattelin antaa teokselle tähtiä, mutta se ei oikeasti ole reilua kun kirjasta on vielä lukematta suuri osa. Sen verran voin kuitenkin jo sanoa että rima 7DS projektin suhteen nousi taas jonkin verran.

[Burgeri]

Kiitos kehuista. Sitten ongelmakohtiin:

Se täytyy tosin todeta, että pelinvetäjänä oma aivojeni käyttis on auttamattoman vanhentunut ollakseen yhteensopiva Stalkerin pelimekaniikan kanssa. En oikeasti usko olevani tarpeeksi reilu ja oikeudenmukainen pelinvetäjä, että pystyisin systeemiä vetämään. Nopat ovat kuitenkin sellainen helppo elementti jolle vastuun voi työntää. Stalkerin vetäminen vaatii sellaisia empatian taitoja ja väärässä olemisen myöntämisen kyvykkyyttä, että rimakauhu systeemiä kohtaan ainakin meikäläisellä vielä voittaa kuvauksen kiehtovuuden ja mukaansa tempaavuuden sen verran paljon, että teos jää todennäköisesti vain hyllyn koristeeksi.

Varsin monissa arvosteluissa on todettu stalkerin soveltuvan vasta-alkajille omista ennakkoluuloistani huolimatta, ja syynä on se, ettei ylläoleva ole mitään rakettitiedettä vaan tätähän perinteisiä noppasääntöjä käyttävät pelinjohtajat tekevät koko ajan: tweakkaavat todennäköisyyksiä, tekevät onnistumisen ja epäonnistumisen tulkintoja, kuuntelevat pelaajien ideoita ja niin edelleen. FLOW:n perusidea on, ettet pelinjohtajana joutuisi tekemään mitään sellaista mitä et olisi jo tehnyt aikaisemmissa peleissä kaiken aikaa. Juuri tässä minä halusin FLOW:n erottuvan edukseen muista nopattomista peleistä.

Osaatkoa sanoa tarkemmin mikä siinä roolipelaamisen pisteytyksessä on vaikeinta ymmärtää? Kysymys on pelihahmon motivaatiosta, siitä miten hyvin tehty päätös sopii hahmon luonteeseen, taipumuksiin ja taustaan ja loppujen lopuksi myös ratkaisun viihteellisestä/draamallisesta arvosta. Eli ratkaisut jotka hyvän idean lisäksi elävöittävät peliä tai ainakin osoittavat pelaajan yrittävän nähdä asiat hahmonsa kannalta palkitaan. Kyky, jos sellaista on, tuo +1 lisää roolipelaamisen arvoon koska se on pelihahmon taipumuksia, elämänkokemusta, kiinnostuksenkohteita ja persoonallisuutta kuvaava pelimekaaninen määre. Mekanismi toivon mukaan houkuttelee pelaajat keksimään sellaisia ratkaisuja joihin heidän hahmoillaan on kykyjä, jolloin hahmolla on paitsi asiaan liittyvät tiedot ja taidot, niin myöskin elämänkokemus, preferenssit ja yleinen valmius sellaisiin tekoihin.

[ithelog]

Osaatkoa sanoa tarkemmin mikä siinä roolipelaamisen pisteytyksessä on vaikeinta ymmärtää? Kysymys on pelihahmon motivaatiosta, siitä miten hyvin tehty päätös sopii hahmon luonteeseen, taipumuksiin ja taustaan ja loppujen lopuksi myös ratkaisun viihteellisestä/draamallisesta arvosta. Eli ratkaisut jotka hyvän idean lisäksi elävöittävät peliä tai ainakin osoittavat pelaajan yrittävän nähdä asiat hahmonsa kannalta palkitaan. Kyky, jos sellaista on, tuo +1 lisää roolipelaamisen arvoon koska se on pelihahmon taipumuksia, elämänkokemusta, kiinnostuksenkohteita ja persoonallisuutta kuvaava pelimekaaninen määre. Mekanismi toivon mukaan houkuttelee pelaajat keksimään sellaisia ratkaisuja joihin heidän hahmoillaan on kykyjä, jolloin hahmolla on paitsi asiaan liittyvät tiedot ja taidot, niin myöskin elämänkokemus, preferenssit ja yleinen valmius sellaisiin tekoihin.

Noiden lainaukseen boldaamieni osien osalta menin metsään. Ymmärsin virhellisesti, että mittarilla oli tarkoitus arvioida näyttelemistä ja eläytymistä sen sijaan, että arvioitaisiin tehdyn päätöksen tyypillisyyttä pelatulle hahmolle. Se mitä hahmolomakkeessa lukee ei nimittäin liity mitenkään pelaajan esiintymistaitoihin. Nyt kun tulkitsen vastauksesi ymmärrän asian niin, että roolipelaamisesta voisi saada täydet pisteet vaikka istuisi liikkumatta ja puhuisi monotonisesti koko ajan, mikä sinällään on aivan oikein, koska esim. pelaajan autismin tai änkytyksen ei pitäisi rankaista hahmoa.

Tuossa minua hämäsi se, että idea on otettu erikseen ja asetettu tavallaan vastakkaiseksi roolipelaamiselle. Ymmärsin idean sisältävän kaiken päätöksen ja roolipelaamisen sisältävän vain päätöksen toteuttamiseen liittyvän esiintymisen. Ilmeisesti tarkoitus onkin käyttää kaavaa idean toimivuus x idean soveltuvuus hahmolle, eikä idean toimivuus ja sovetuvuus hahmolle x pelaajan esiintyminen tilanteen aikana. Tässä muodossa ymmärrän paremmin analogian asioihin joita pelinvetäjä tekee nopallisissa systeemeissä.

EDIT: Luin 3. painoksen sivut 93 ja 94 roolipelaamisen arvioimisesta. Leipätekstissä ei sanallakaan viitata siihen mahdollisuuteen, että roolipelaamisen arvioinnissa tarkasteltaisiin valitun ratkaisun soveltuvuutta käsillä olevaan ongelmaan. Sen sijaan puhutaan runsaasti esiintymisestä ja näyttelemisestä. Nuo asiat mitä toit esille kysyessäsi miksi flow on vaikea ymmärtää on mainittu vain kuin ohimennen asian tiivistävässä kokoomataulukossa. Silläkin painotetaan paljon enemmän esiintymisen elementtejä. Teksti on tältä osin epäselvä ja mielestäni leipätekstiä tulisi täydentää siten, että asian voi ymmärtää oikein lukematta koostetta.

[Burgeri]

Roolipelaaminen ei mittaa idean soveltuvuutta ongelmaan (se on "idean" tehtävä) vaan hahmoon. Ja kyllä, näin jälkeenpäin katsoen uhraan paljon palstatilaa pelaajan osallistumisesta peliin. Se on sikäli tärkeää että sillä tavoin kuvailuvastuuta ja sisällön luomista voidaan jakaa pelaajien ja pelinjohtajan kesken, mikä myös helpottaa pelinjohtamista vahvasti setting-vetoisessa roolipelissä kuten kaikki minun roolipelini kautta aikojen. Se ei ole välttämätöntä mutta hyvin toivottavaa, ja siksi myös palkittavaa. Mutta kuten sivulla 92 todetaan se ei saa olla kaiken mitta koska pelaajien lähtötasot ilmaisukyvyissä ovat erilaiset (joskin roolipelaajilla se on keskimäärin helkkarin hyvä).

Blaablaa. Tokihan tuosta hahmosopivuudesta olisi voinut löpistä enemmän, mutta tuotteen elinkaaren tässä vaiheessa muutokset eivät enää maksa vaivaa. Se ei ollut se asia mistä minä tuota kirjoittaessani olin huolissani (se oli tiivistetty hyvin jo pelaajan kirjassa ja "kaikkihan tämän tietävät muutenkin"). Lisäksi säännöt ovat työkalupakki josta otetaan vain ne sälät mitä tarvitaan, joten jos koet että pelaajan osallistumista painotetaan roolipelaamisen arvioinnissa liikaa, jätä se omassa pelissäsi pois ja keskity arvioinnissa puhtaasti hahmosoveltuvuuteen.

Jos siis pelinjohtaisit Stalkeria, mutta tätä et ilmeisesti aikonut tehdä.

[ithelog]

Roolipelaaminen ei mittaa idean soveltuvuutta ongelmaan (se on "idean" tehtävä) vaan hahmoon. Ja kyllä, näin jälkeenpäin katsoen uhraan paljon palstatilaa pelaajan osallistumisesta peliin.

Ei minua haittaa pelaajan osallistumisen korostaminen, vaan se, ettei tuota vain esimerkeissä ja koosteessa esiintyvää idean ja hahmon suhdetta mainita lainkaan kun selitetään mitä roolipelaamisen arvioimisessa pitää ottaa huomioon. Sen sijaan sanotaan: "Huonokin idea voi olla hyvin roolipelattu", mikä vahvistaa käsitystä siitä että idea ja roolipelaus ovat toisistaan riippumattomia. Se on suoraan ristiriidassa sen kanssa, että idean ominaisuus (soveltuvuus hahmolle) olisi osa roolipelausta.

Yritän tällä nyt lähinnä jäsentää sitä miksi en ymmärtänyt flow systeemiä tarkoittamallasi tavalla. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta tuskin olen ainoa joka ymmärtää flow systeemin väärin säännöt luettuaan. Sanoit, että tarkoituksesi flow:ta tehdessä oli luoda nopaton systemi, joka analogisesti vastaa sitä mitä pelinvetäjä nopallisessa systeemissä tekee. Silloin kun idean soveltuvus hahmolle on suuri osa roolipelausta, tuon analogian ymmärrän hyvin, mutta jos sen jättää pois, analogia häviää täysin ja ymmärrän hyvin miksi old school pelaajat tai pelinvetäjät eivät näe flow:ssa mitään yhtenevyyttä "arvioidaan vaikeus vs. hahmon taito"-tyylisiin noppasysteemeihin.

Blaablaa. Tokihan tuosta hahmosopivuudesta olisi voinut löpistä enemmän, mutta tuotteen elinkaaren tässä vaiheessa muutokset eivät enää maksa vaivaa.

Suomenkielinen Stalker voi olla elinkaarensa päässä, mutta minä en tiedä aiotko käyttää flow:ta muissa roolipeleissä. Sen sijaan olen saanut käsityksen, että olet kääntämässä Stalkeria englanniksi. Kummassakin tapauksessa palautteellani on merkitystä, jos katsot sen aiheelliseksi.

Se ei ollut se asia mistä minä tuota kirjoittaessani olin huolissani (se oli tiivistetty hyvin jo pelaajan kirjassa ja "kaikkihan tämän tietävät muutenkin").

Nyt kun luen sivun 49 pelaajalle suunnatun tekstin uudestaan niin kyllähän se siinä sanotaan. Kun vertaa pelinvetäjälle annettua määritelmää roolipelaamisen sisällöstä tuloksen arvioinnin kannalta ja pelaajalle annettua määritelmää roolipelaamisen sisällöstä tuloksen arvioinnin kannalta niistä saa täysin eri käsityksen. Minulla ei ole absoluuttinen muisti ja jos sama asia on esitetty eri tavalla eri yhteyksissä kaikki nyanssit eivät mieleen tartu. Tässä tapauksessa etsin käsiini pelinvetäjän osuuden kuvauksesta koska muistin sen olleen pidempi. En osannut odottaa sen olevan vajaa ja sisältävän vähemmän tietoa kuin lyhyempi pelaajan kirjassa annettu selitys samasta asiasta. Tilanne on siinä mielessä ikävä, että pahimmassa tapauksessa pelinvetäjä tekee saman tulkinnan kuin minä pelinvetäjän kirjan perusteella ja pelaajat tekevät tulkinnan pelaajankirjan perusteella eikä pelin aikana kuin kummastella hiljaa pelinvetäjän epäreiluutta flowta käyttäessä.

Lisäksi säännöt ovat työkalupakki josta otetaan vain ne sälät mitä tarvitaan, joten jos koet että pelaajan osallistumista painotetaan roolipelaamisen arvioinnissa liikaa, jätä se omassa pelissäsi pois ja keskity arvioinnissa puhtaasti hahmosoveltuvuuteen.

En ottanut tätä asiaa esille sen takia, että haluaisin muuttaa sääntöjä. Tokihan voin sääntöjä muuttaa mieleni mukaan peliä vetäessä. Siitä ei ole kyse. Otin tämän asian esille siksi, koska mielestäni sääntöjen kertominen oli oleellisen mekaniikan osalta epäonnistunut ja riski niiden ymmärtämisestä väärin toteutui ainakin omalla kohdallani. Sen takia sääntöjen kertomista olisi syytä selkeyttää. Sääntöjen muuttamisesta en ole puhunut.

Jos siis pelinjohtaisit Stalkeria, mutta tätä et ilmeisesti aikonut tehdä.

Nyt kun ymmärrän flow:n idean paremmin voin kokeilla sitä kun seuraavan kerran päädyn extemporee tilanteeseen jossa ei ole noppia saatavilla ja joudun esimerkin voimin selittämään mitä roolipelaaminen tarkoittaa. Tuo saattaa pelastaa yhden kuolettavan tylsän illan serkun kummin kaiman häissä etiketin mukaan sikin sokin istutetussa pöytäseurueessa. Ja mitä Stalkeriin tulee, niin kyllä tuo flow:n ymmärtäminen kasvattaa sen vetämisen todennäköisyyttäkin.

[Burgeri]

Nyt kun luen sivun 49 pelaajalle suunnatun tekstin uudestaan niin kyllähän se siinä sanotaan. Kun vertaa pelinvetäjälle annettua määritelmää roolipelaamisen sisällöstä tuloksen arvioinnin kannalta ja pelaajalle annettua määritelmää roolipelaamisen sisällöstä tuloksen arvioinnin kannalta niistä saa täysin eri käsityksen. Minulla ei ole absoluuttinen muisti ja jos sama asia on esitetty eri tavalla eri yhteyksissä kaikki nyanssit eivät mieleen tartu. Tässä tapauksessa etsin käsiini pelinvetäjän osuuden kuvauksesta koska muistin sen olleen pidempi. En osannut odottaa sen olevan vajaa ja sisältävän vähemmän tietoa kuin lyhyempi pelaajan kirjassa annettu selitys samasta asiasta. Tilanne on siinä mielessä ikävä, että pahimmassa tapauksessa pelinvetäjä tekee saman tulkinnan kuin minä pelinvetäjän kirjan perusteella ja pelaajat tekevät tulkinnan pelaajankirjan perusteella eikä pelin aikana kuin kummastella hiljaa pelinvetäjän epäreiluutta flowta käyttäessä.

Niinpä. Ainoa lohtuni on ettei tuosta ole kukaan varsinaisesti valittanut, joten toivottavasti pelinjohtajat ovat muistaneet asian molemmat puolet tai pelaajat eivät ole ihmetelleet hiljaa.

[Rsihvo]

Niin lähinnä Stalkerin kirjoitustapaa on kehuttu. Toisaalta Flow näyttäisi omien kokemusten perusteella olevan hyvinkin uusi juttu, ja jostain syystä pelaajilla on - suoraan sanoen harhaluulo - että nopat
ovat heidän puolellaan. Tietysti flow painottaa enemmän roolia kuin peliä - ehkä kyseessä on linkki roolipelien ja liveroolipelien välillä. Larpeissa kun on jo pitkään tiedetty että pelaajat
toimivat täysin sattumanvaraisesti.

[sukkamieli]

Nyt kun on 12 pelikertaa Stalkeria takana, niin täytyy myöntää että alkuinnostukseni ei ole mihinkään kadonnut.Vyöhyke on yhä mystinen. Hahmot syvenevät kehittyessään, tästä varjopuolet pitävät huolta. Pelaaminen ilman noppia on onnistunut ongelmitta, oikeastaan se on vapauttavaa (pelaajan kommentti). Ei sitä pelin keskellä jää miettimään, miten tästä saa pisteitä, vaan pelaa kuin siinä tilanteessa tuntuu. Luulenpa että vyöhykkeen mystisyys katoaisi, jos asioille olisi siellä statit.

[SnowDog]

Kuulostaa hyvältä. Kiva nähdä jotain kommenttia pelin pelaamisesta, varsinkin kun itse en ole vieläkään päässyt testaamaan...

[TSaa]

Ketjua lueskellessa mielenkiinto heräsi ja tilasin pelin. En tiedä pelaanko sitä koskaan, (en ole vuosiin päässyt pelaamaan mitään muutakaan ropea...) mutta onpahan jotain luettavaa ees muutamaksi päiväksi.

[ithelog]

Ei sitä pelin keskellä jää miettimään, miten tästä saa pisteitä, vaan pelaa kuin siinä tilanteessa tuntuu.

Miten tuo on käytännössä toiminut? Tarkoitan sitä, että täytyykö pelaajien jatkuvasti muistutella pelinvetäjää siitä mitä kykyjä hahmolla on vai onko hahmojen lomakkeet pelinvetäjällä tms.

Perinteisessä pelauksessa jossa pelinvetäjä nimeää taidot homma on siinä mielessä selkeämpää, että suoraan on selvää mistä on kyse, mutta Stalkerissahan mennään tässä suhteessa eri marssijärjestyksessä eli jos olen ymmärtänyt oikein, pelaaja ei sano yrittävänsä jotakin budokalla, vaan pelinvetäjä pähkäilee sen perusteella mitä hahmo tekee että budoka liittyy asiaan ja tarkistaa onko sitä pelaajalla tai katsoo, että pelaajalla on budoka ja pähkäilee liittyykö se asiaan vai ei. Kykyjä on kuitenkin 10 per hahmo, niin ei niitä voi oikein kaikkia olettaa pelinvetäjän muistavan. Varsinkaan sellaisia jotka vähemmän tulee esille pelissä.

Eli: Miten käytännössä tieto hahmon kyvyistä kulkee pelinvetäjälle siinä tilanteessa kun hahmo tekee jotakin?