[Savo] Yleissilmäys

[Vermilia]

Kaksi vuotta vanha projektini alkaa sisältää sen verran tavaraa, että yritän kasata sitä hieman selkeämpään muotoon. Itse tätä kauan väkertäneenä on vaikea nähdä mahdollisia epäloogisuuksia, ongelmakohtia tai muita epämääräisyyksiä. Kaipaisin siis yleistä kommentointia, mielellään rakentavaa sellaista. Miltä tämä näyttää ulkopuolisen silmin?

En juuri käytä sääntöjä vetäessäni, hankalat kohdat ovat yleensä ratkenneet 'heitä noppaa ja toivoa isoa'-ratkaisulla tai perinteisellä KPS-testillä. Homma toimii omissa peleissäni, mutta jos joskus saisin tuosta jotain julkaistavaa aikaan, pitäisikö mukana olla jonkinlainen mekaniikka? Kokemuksia, anyone?

Itse projektihan löytyy täältä:

http://mekanismi.sange.fi/pmwiki/pmwiki.php/Savo/Savo

[Taustavoima]

En juuri käytä sääntöjä vetäessäni, hankalat kohdat ovat yleensä ratkenneet 'heitä noppaa ja toivoa isoa'-ratkaisulla tai perinteisellä KPS-testillä. Homma toimii omissa peleissäni, mutta jos joskus saisin tuosta jotain julkaistavaa aikaan, pitäisikö mukana olla jonkinlainen mekaniikka? Kokemuksia, anyone?

Kaupallisesti julkaistuista roolipeleistä tulee heti mieleen Tähti, jossa tullaan toimeen "pelinjohtaja päättää harkintansa mukaan" ja "tulkitaan yhdessä onnenkeksiä" -säännöillä. Onnenkeksin kaltainen ratkaisumekaniikka toimii nähdäkseni kahdesta suusta: siinä saavat pelaajatkin osallistua ja se sopii hyvin pelin henkeen. Vaikka pelin korostavat nöyryyden ja oman aseman hyväksymisen teemat sopivatkin hyvin yhteen sen kanssa, että pj päättää kaikesta, varmasti tämänkin lähestymistavan tueksi on mahdollista keksiä jotain vähän sähäkämpää kuin "heitä noppaa: iso hyvä, pieni huono".

Voisi olla temaattisesti kiinnostavaa, jos perheen pään pelaajalla olisi muita pelaajia enemmän kerronnallista valtaa, hän voi vaikuttaa perheensä kohtaloon mutta ei omaansa. Lasten pelaajilla olisi valtaa nuorempien sisarusten kohtaloon, äidillä kaikkiin lapsiin. Pelinjohtaja edustaa korkeampaa auktoriteettia, hän voi vaikuttaa kaikkeen.

Entä mikä vastaa Savo-pelin maailmassa onnenkeksejä? Miten tulevasta yritetään päästä selville, miten voi paljastaa kohtalonsa ennakolta?

[Thaumiel_Nerub]

Entä mikä vastaa Savo-pelin maailmassa onnenkeksejä? Miten tulevasta yritetään päästä selville, miten voi paljastaa kohtalonsa ennakolta?

Noitarummulla?

[Taustavoima]

Eikös noitarummut ole enemmän noita pohjoisen juttuja?

Savo-aiheisessa pelissä ratkaisumekaniikkana voisi olla myös jaarittelu, velmuilu ja epätoden puhuminen – ovathan savolaiset ikävää ja epärehellistä väkeä. Mutta selvästi juuri tässä pelissä keskeistä ovat erilaiset autoritaariset suhteet, kohtalonusko ja kuuliaisuus. Mekaniikkojen olisi hyvä heijastaa sitä.

[Vermilia]

Voisi olla temaattisesti kiinnostavaa, jos perheen pään pelaajalla olisi muita pelaajia enemmän kerronnallista valtaa, hän voi vaikuttaa perheensä kohtaloon mutta ei omaansa. Lasten pelaajilla olisi valtaa nuorempien sisarusten kohtaloon, äidillä kaikkiin lapsiin. Pelinjohtaja edustaa korkeampaa auktoriteettia, hän voi vaikuttaa kaikkeen.

Kiinnostava ajatus, voisi toimia. Voisitko antaa tuosta vielä ihan konkreettisen esimerkin?

Entä mikä vastaa Savo-pelin maailmassa onnenkeksejä? Miten tulevasta yritetään päästä selville, miten voi paljastaa kohtalonsa ennakolta?

Pidän Tähden onnenkekseistä, ja jos jonkin mekaniikan Savoon lyön niin se on hyvin samanhenkinen. Noitarumpu taitaa tosiaan olla pohjoisen juttuja, mutta olen kyllä leikitellyt ajatuksella että perehtyisi wanhan kansan tapoihin ennustaa ja soveltaisi jotain sieltä.

[V]

Hops

(oneshotin) Tuota pelanneen sanoisin että ratkaisumekaniikka (hard karma + tiebreaker) toimii oivasti. Kuitenkin sen kanssa olisi hyvä ehkä antaa hieman enemmän ohjeistusta siitä, että sitä järkeä saa käyttää. Noppaahan ei pelissä oikeastaan käytetty. Sen voisi periaatteessa korvata vaikkapa kolikolla tai muulla uhkapelivälineellä. En kuitenkaan koe että Savo kaipaisi sellaisenaan lisää pelimekaanisia elementtejä. Sen sijaan tekniikat ja ratkaisujen perustelu/järkevyys on ehkä syytä selvittää jossakin.

Periaatteessa Taustavoiman ajatukset ovat kuitenkin hyviä. Savoon voisi sopia kasa (optionaalisia) freeformtekniikoita, joilla peliin saisi lisää rakennetta. Pelin premissi on kuitenkin niin vahva, ja tilanteet niin selkeitä, ettei ole ehdotonta tarvetta tälläisille ratkaisumekaniikoille. Jos renki Matti tempaisee isäntää turpaan, on dramaattisesti vähemmän kiinnostavaa se mitä isännälle käy kuin se joutuuko Matti mierontielle vai hautausmaalle tekonsa johdosta. Tiettyihin tekoihin liittyy siis melko näkymätön (ehdoton) rakenne, joka on kyllä järjellä ajatellen selkeän oloinen - mutta vosi tarvita jonkilaista selvennystä.

Toisin sanoen: freeformtekniikoilla voitaisiin peliin saada rakennetta, jota siihen (ehkä) tarvittaisiin lisää. Rakenne voi tekniikoiden lisäksi tulla myös selkeämmästä lähtökohtien asettelusta.

[Vermilia]

V, löytyykö esim. netistä luettavaa noista freeformtekniikoista? Voisin nimittäin perehtyä aiheeseen.

[V]

Jeepeillä on aika kattava listaus käyttämistään tekniikoista
http://jeepen.org/dict/

Kuitenkin: freeformtekniikat on aika usein tapauskohtaisia ja kehitettävä pelejä varten. Esimerkiksi jonkinlainen vallanjako talon päälle tms. voisi olla tälläinen.

Taustavoima: Oisko sulla ajatusta miten talon pään asemaa voisi mekanisoida tai tuoda tekniikaksi?

[Sam!]

Miltä tämä näyttää ulkopuolisen silmin?

Miten tätä pelataan? Tuolla kerrotaan, että "rajattu, noin viikon pätkä suomalaisen talonpoikaisperheen arkea ja sen rikkoutumista perheen tilalla". Miten tuota arkea pelataan? Pelaaja kertoo, että siellä se hänen hahmonsa nyt kyntää peltoa ja pelinjohtaja kertoo, että kyllä on kivistä maata. Pelaaja vastaa, että hänen hahmonsa kyntää silti. Pelinjohtaja kertoo, että aura kolahtelee kiviin? Ja mihin se arki rikkoutuu ja mitä siitä seuraa? Muuttuuko peli aina siinä vaiheessa vaikkapa ihmissuhdedraamaksi tai mysteerin selvittämiseksi? Yksinkertaisesti, miten tämä kaikki toimii? Mitä pelaajat tekevät? Mikä tämän pelin tavoite on? Ennen kaikkea: eikö tämä ole tyylipuhdas perinteinen larppi?

En juuri käytä sääntöjä vetäessäni, hankalat kohdat ovat yleensä ratkenneet 'heitä noppaa ja toivoa isoa'-ratkaisulla tai perinteisellä KPS-testillä. Homma toimii omissa peleissäni, mutta jos joskus saisin tuosta jotain julkaistavaa aikaan, pitäisikö mukana olla jonkinlainen mekaniikka? Kokemuksia, anyone?

Jos nuo säännöt toimivat omissa peleissäsi, miksi julkaistavassa versiossa pitäisi olla jotain muuta? Sinuna kirjoittaisin vain auki tuon oman pelinjohtotyylisi: milloin heitetään noppaa? Kuka päättää, mitä sillä voi saavuttaa? Mitä tapahtuu, jos ei tule isoa lukua? Jos satunnaistulokset ovat binäärisiä (iso/pieni, parillinen/pariton), niin eikö olisi helpompi heittää kolikkoa? Suosittelen tätä, koska tämän kaikenhan sinä periaatteessa jo tiedät ja olet hyväksi kokenut, sen sijaan että kehittäisit pystymetsästä jonkun mekaniikan, testailisit sitä toiset kaksi vuotta ja yrittäisit sovittaa sitä peliisi.

[Taustavoima]

En ehtinyt miettiä tätä vielä kovin pitkälle, mutta voin tehdä sen nyt: Normaalisti pelissä pelinjohtaja, kohtalon voimien edustaja, kertoo, miten hahmon pyrkimykset ratkeavat. Joskus toinen pelaaja voi kuitenkin omia kerrontaoikeuden itselleen. Isän pelaaja, kun kyse on vaimon tai lasten pyrkimyksestä, äidin pelaaja kun lasten pyrkimyksestä, vanhemman sisaruksen pelaaja kun nuoremman sisaruksen pyrkimyksestä. Pelaaja asettaa nyrkkinsä pöydälle sen merkiksi, että halua käyttää kerrontaoikeuttaan, ja kertoo, mitä haluaa tapahtuvaksi. Tämän kerronnan on oltava lyhyt, väljä ja päätyttävä ilmaisuun "niin kuin sille on oikein". Pj tai sen toisen hahmon pelaaja täydentävät yksityiskohdat.

Ville, pelaa Pikku-Veikkaa: "Mä kiipeän puuhun, enkä suostu tulemaan alas sieltä."
Pelinjohtaja: "Olet ketterä ja kiivennyt pihapuuhun aikaisemminkin. Olet ylhäällä yhdessä hujauksessa."
Esko, pelaa isä-Aaroa: "Mä sanon: 'Poika peijooni, nyt alas! Lähdetään kylille.' Heristän sille nyrkkiä."
Ville: "Huudan takaisin: 'Enpäs tule!' Koetan kiivetä ylemmäs latvustoon, pois isän kynsistä."
Pelinjohtaja: "Et ole kiivennyt niin ylös ennen, mutta kyllä se onnistuu."
Esko (laittaa nyrkin pöydälle): "Minäpäs sanon, että oksa katkeaa ja nulikka tömähtää tantereeseen, niin kuin sille on oikein."
Pelinjohtaja: "Selvä. Isä huutaa maassa, ja sä, Veikka, kiipeät yhä korkeammalle, yhä ohuemmille oksille. Sitten äkkiä se oksa antaakin periksi ja sä rysähdät alas. Oksat raapii..."
Ville: "...ja mä koetan saada jostain kiinni, mutta se tapahtuu kaikki tosi nopeasti. Tuiskahdan maahan..."
Pelinjohtaja: "...ja paita menee rikki."

Tässähän on vielä paljon mahdollisuuksia jatkokehittelylle: Täytyykö isän olla samassa kohtauksessa Veikan kanssa, jotta kerrontaoikeus on voimassa? Saako nyrkin laittaa pöytään niin monta kertaa kuin mahdollista vai esim. vain kahdesti pelikerrassa? Voiko kerronta olla mitä tahansa, vai pitääkö sen sisältää aina jotain tiettyä (toisen hahmon nöyrtyminen, häpeä tms.)? Oleellista on musta se, ettei kohtalonsa uhmaaminen ole liian helppoa. Tässä pelissä vallitsee Herran asettama hierarkia, jota ihmisen ei ole uhmaaminen.

Jeepformin tyylisten tekniikoiden uskoisin sopivan hyvin tällaiseen peliin. Hahmojen ajatusten ääneen lausumisesta, unien ja kuvitelmien pelaamisesta ja sen sellaisesta saisi varmaan hyvää settiä miljöössä, jossa hahmojen sosiaalinen toiminta on verraten säädeltyä. Suosittelen lukaisemaan myös Matthijs Holterin Archipelagon. Siinä on yksinkertaiset kerronnalliset säännöt, joihin tunnen outoa viehtymystä.

[Vermilia]

Miltä tämä näyttää ulkopuolisen silmin?

Miten tätä pelataan? Tuolla kerrotaan, että "rajattu, noin viikon pätkä suomalaisen talonpoikaisperheen arkea ja sen rikkoutumista perheen tilalla". Miten tuota arkea pelataan? Pelaaja kertoo, että siellä se hänen hahmonsa nyt kyntää peltoa ja pelinjohtaja kertoo, että kyllä on kivistä maata. Pelaaja vastaa, että hänen hahmonsa kyntää silti. Pelinjohtaja kertoo, että aura kolahtelee kiviin? Ja mihin se arki rikkoutuu ja mitä siitä seuraa? Muuttuuko peli aina siinä vaiheessa vaikkapa ihmissuhdedraamaksi tai mysteerin selvittämiseksi? Yksinkertaisesti, miten tämä kaikki toimii? Mitä pelaajat tekevät? Mikä tämän pelin tavoite on?

Yleensä olen pelauttanut arkipäiväisiä töitä ja elämää tovin, jotta pelaajalle syntyy jonkinlainen käsitys tavallisuudesta. Kun katson hetken sopivaksi otan peliin sen tavallisuutta rikkovan elementin, esimerkiksi tuvassa riehuvan räyhähengen. Mitä siitä seuraa onkin pelaajista kiinni. Ihmissuhdedraamaa, mysteerinratkontaa, mitä keksivätkään. Tätä voisin tosiaan avata hieman wikin puolella, pelikertomuksissakin jää aina muiden tapahtumien varjoon.

Ennen kaikkea: eikö tämä ole tyylipuhdas perinteinen larppi?

You make it sound like a bad thing. Aivan varmasti larppielementtejä on pelissä mukana, kun melko aktiivinen harrastaja olen. Olen huomannut, että pöytäropeista löytyy aina silloin tällöin larppeihin sovitettavia piirteitä ja päin vastoin, ja jos jotain tällaista löydän ja se vielä toimii, niin hyödynnän sitä aika surutta. Toistaiseksi sekä minä että pelaajani olemme pitäneet tästä tavasta.

Jos nuo säännöt toimivat omissa peleissäsi, miksi julkaistavassa versiossa pitäisi olla jotain muuta? Sinuna kirjoittaisin vain auki tuon oman pelinjohtotyylisi: milloin heitetään noppaa? Kuka päättää, mitä sillä voi saavuttaa? Mitä tapahtuu, jos ei tule isoa lukua? Jos satunnaistulokset ovat binäärisiä (iso/pieni, parillinen/pariton), niin eikö olisi helpompi heittää kolikkoa? Suosittelen tätä, koska tämän kaikenhan sinä periaatteessa jo tiedät ja olet hyväksi kokenut, sen sijaan että kehittäisit pystymetsästä jonkun mekaniikan, testailisit sitä toiset kaksi vuotta ja yrittäisit sovittaa sitä peliisi.

Alan itsekin taipua tälle kannalle. Oikeastaan kaipasin vain vahvistusta, että ratkaisu voisi toimia ihan oikeastikin. Tosin saamani vinkin perusteella saatan alkaa kehittelemään erästä kevyttä mekaniikkaa.

Taustavoima, pidin kovasti esimerkistä, toi erinomaisesti esiin valtasuhteita. Olen itse testannut tuota tapaa eräässä pelissä nimellä draamanopat. Voisin ottaa kokeiluun seuraavassa pelissä ja katsoa miten menetelmä istuu tähän projektiin.

edit. quotet pielessä

[Sam!]

You make it sound like a bad thing. Aivan varmasti larppielementtejä on pelissä mukana, kun melko aktiivinen harrastaja olen. Olen huomannut, että pöytäropeista löytyy aina silloin tällöin larppeihin sovitettavia piirteitä ja päin vastoin, ja jos jotain tällaista löydän ja se vielä toimii, niin hyödynnän sitä aika surutta. Toistaiseksi sekä minä että pelaajani olemme pitäneet tästä tavasta.

Lähinnä näin, että jos kyseessä on larppi, niin siitä kannattaa tehdä larppi eikä pöytäpeli. Ja tuo siis vaikuttaa minusta larpilta sikäli, että minun on kauhean vaikea kuvitella, miten talonpojan arjen pelaaminen olisi antoisampaa pöydän ääressä kuin näyteltynä. Minä olisin heti tulossa ähisemään auran taakse, eli kokemaan historiallisen Suomi-meiningin, mutta olen vähän hukassa sen kanssa, mitä tämä antaisi pöytäpelissä. Kaavailemasi "arjesta poikkeamiset", joiden tarkoitus on ilmeisesti vain antaa pelaajille lisää tekemistä, istuisivat nähdäkseni loogisesti larppiin (poikkeustilanteet ovat suosittuja, koska ne antavat hahmopelaamiselle tilaa). Sen sijaan minun on vaikea nähdä, että mikä niiden funktio on pöytäpelissä. Kaiken kaikkiaan siis olen edelleen hukassa siitä, että mikä Savo-pelin pointti on pöytäpelinä, kun taas elopelinä tajuan heti, että tavoitteena on kokea historiallinen elämäntapa ja yhteiskunta.

Omasta näkökulmastani siis ainoa tilanne, jossa pöytäpeli voi päihittää elopelin, kun on kyse nimenomaan kokemisesta (ei siis vaikkapa tarinankerronnasta tai muusta pelimotivaatiosta), on silloin, kun on tarkoitus kokea jotain sellaista, jonka proppaaminen elopelinä on vaikeaa, kuten sikiön kehitys tai Enterprisen kapteenina toimiminen.

Alan itsekin taipua tälle kannalle. Oikeastaan kaipasin vain vahvistusta, että ratkaisu voisi toimia ihan oikeastikin.

Jees, olisi kiva saada suomenkielinen peli vapaasta roolipelaamisesta (freeformaamisesta). Olen kyllä nähnyt sitä vedettävän, mutta ihan selkeistä tekniikoista olisi kiva kuulla: millä periaatteilla pelinjohtaja vastaa pelaajien esittämiin toimiin? milloin pelinjohtaja torjuu pelaajan toimen kokonaan? kuka ohjaa peliä eteenpäin? miten pelaajat onnistuvat muodostamaan yhden tarinan sen sijaan, että homma leviää käsiin? kuka määrittää hahmojen tekojen seuraukset? missä menevät osallistujien improvisaation rajat? Ehkäpä Savo on yksi niistä peleistä, joka esittää tällaiset asiat selkeästi, niin että minäkin pääsen nauttimaan freeformaamisesta.

[V]

Aiheen vierestä nopeasti: freeFORM <=> vapaaMUOTOINEN. => Vapaamuotoinen roolipelaaminen? Freeform on tosin terminä universaalimpi vähän niinkuin larp. Hyvä keskustelunaihe, mutta toisaalla toisena aikana.

[Thaumiel_Nerub]

Olen toisessakin foorumissa vastaavaa ehdottanut peliprojektia työstävälle, mutta ehdotanpas vielä täälläkin tämän projektin kohdalla...

Sinä olet pelin tekijä, joten sinulla on "oikea" visio pelistä ja tavasta pelata sitä ja sinä tiedät mitä pelin on tarkoitus olla. Joten sinä pelin tekijänä voisit demoamismielessä johtaa pienimuotoisen FARPin esimerkiksi, jotta kiinnostuneet pääsisivät itse testaamaan peliä ja sinä saisit testattua sitä oman porukkasi ulkopuolella. Koska peli oletusarvoisesti sijoittuu viikon tapahtumiin, tuollainen demo-FARP ei varmasti olisi kovinkaan pitkä. Tietysti se vaatii aikaa jne. mutta sen kautta todellakin porukka pääsisi konkreettisesti testaamaan mistä on kyse, jonka jälkeen/aikana he osaisivat tehdä kysymyksiä ja ehdotuksia peliä koskien. Myöskin ne kiinnostuneet, jotka eivät FARPiin itse osallistuisi, pääsisivät kurkkaamaan "behind-the-curtains" miten peliä pelataan, mitä pelissä tapahtuu yms.

Vähän niinkuin pelintekijältä esittelykierros.

[Vermilia]

Lähinnä näin, että jos kyseessä on larppi, niin siitä kannattaa tehdä larppi eikä pöytäpeli.

Kyseessä ei ole larppi, vaan nimenomaan pöytäpeli. Olen kyllä miettinyt larpin tekemistä aiheesta, mutta koen pöytäpelaamisen itselleni sopivammaksi tavaksi. Savo-larpin järjestäminen olisi ihan oma projektinsa, ei mitenkään poissuljettu mutta huomattavasti rajaavampi kuin pöytäpeli. En koe ongelmalliseksi lainata joitain asioita larpeista ja yhdistää niitä pöytäpeliin, tai toisin päin, jos ne toimivat ja pelaajilla on hauskaa.

Ja tuo siis vaikuttaa minusta larpilta sikäli, että minun on kauhean vaikea kuvitella, miten talonpojan arjen pelaaminen olisi antoisampaa pöydän ääressä kuin näyteltynä. Minä olisin heti tulossa ähisemään auran taakse, eli kokemaan historiallisen Suomi-meiningin, mutta olen vähän hukassa sen kanssa, mitä tämä antaisi pöytäpelissä.

Siis kokemaan fyysisesti. Mulle Se Juttu pelaamisessa on hahmon pään sisään meneminen, maailman näkeminen toisen persoonan silmin. Tällöin mulle ei ole väliä, onko pelimuoto pöytä- vai elopeli. Tiedostan kyllä, että kaikki eivät pelaa näin, mutta tämä on mun tapani ja luonnollisesti teen omat pelini tämän ajattelun pohjalta. Pöytäpelissä jää pois ympäristön kokeminen kaikkien aistien kautta (elävä kuvailu ja värikäs mielikuvitus ovat sitten oma juttunsa). Mielestäni pöytäpelissä on kuitenkin edelleen mahdollista kokea erilaiset sosiaaliset normit ja toisenlainen yhteiskuntarakenne ja parhaimmillaan saada jonkinlaista haisua siitä, miten ihmiset ovat ajatelleet ja kokeneet maailman tuona aikana ja tuossa tilanteessa.

Kaavailemasi "arjesta poikkeamiset", joiden tarkoitus on ilmeisesti vain antaa pelaajille lisää tekemistä, istuisivat nähdäkseni loogisesti larppiin (poikkeustilanteet ovat suosittuja, koska ne antavat hahmopelaamiselle tilaa). Sen sijaan minun on vaikea nähdä, että mikä niiden funktio on pöytäpelissä. Kaiken kaikkiaan siis olen edelleen hukassa siitä, että mikä Savo-pelin pointti on pöytäpelinä,

Hmm, eivätkö kaikki peliä eteenpäin vievät tapahtumat ole poikkeamista arjesta, siis jotain normaalista poikkeavaa johon hahmojen on pakko reagoida? Kokemukseni mukaan poikkeustilanteet ajavat pöytäpelissä aivan saman asian kuin larpeissa, eli antavat hahmopelaamiselle tilaa.
Itse määrittelin Savon pointin itselleni, kuten yllä on mainittu, pöytäpelinä jonka kautta on mahdollista kokeilla ihmisten elämää vanhan ajan suomalaisessa yhteiskunnassa. Toinen pointti, joka on tainnut jäädä vähän huomiotta, on kansantarinoiden hyödyntäminen pelimateriaalina. Suomesta löytyy kansantarinoita ja uskomuksia joka lähtöön ja mielestäni niitä tulisi hyödyntää enemmän. Minusta roolipelaaminen on siihen erinomainen keino, koska tarina ei jää luetun tasolle vaan siihen syntyy hahmon kokemuksien kautta henkilökohtaisempi kosketus. Miksikö tämä kaikki? Minusta oman maan ja kulttuurin historia on hyvä tuntea.

Thaumiel_Nerub, FARP = foorumiropetus? Aika vinkeä idea, tosin tämä tapa on itselleni ihan vieras. Pitänee tutustua enemmän, koska toi voisi tosiaan olla hyvä tapa valottaa peliä.

[Knecht]

Pikaisella vilkaisulla Savo vaikuttaa todella tutun oloiselta peliltä. Pelaamme usein jotain tämän kaltaisia pelejä: sosiaalisten suhteiden ja valtarakenteiden verkossa sätkiviä pieniä ihmisiä, joille usko ja epäusko antaa voimaa tehdä välillä *jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa*. Maailman tunnelma on tärkeä immersion avustaja.

Mua muuten hämmästyttää noi Sam!n kysymykset. Tässä taitaa näkyä pelikulttuurien välinen kuilu, jota ilmeisesti ei voi ylittää. Maailma- ja hahmoimmersio toimii loistavasti pöydän ääressä, vähällä tai olemattomalla pelimekaniikalla. Se on *kivaa*, ja se on se pointti.

Freeform on jossain larpin ja pöytäpelin välimailla tai sitten molemmista vähän sivuun. Se on sillä tavalla vapaa pelimuoto, ettei sitä tarvitse luokitella tiukasti joko-tai. Pelaajat ja yksittäiset pelikerrat tuottavat sitä mitä niihin tuotetaan - voidaan lähteä metsään fiilistelemään tai vaikka kaivaa nopat esiin ja simuloida puunhakkausta. Ehkä enemmän leikkiä kuin peliä, mutta roolipeliä hyvinkin. Itseasiassa mun mielestäni immersiivisessä freeformissa on usein enemmän roolipelaamista kuin muissa pelimuodoissa. Rooli on keskiössä, koska pelissä ei ole juuri muita välineitä, joilla luoda tarinaa, simulaatiota tai jännitystä ja onnistumisen fiiliksiä.

Näin siis omasta puolestani. Savo-pelissä en ole pelannut.

Immersio on meidän piireissä niin itsestään selvä juttu, ettei sitä välttämättä osata hyvin kuvailla. Jukka Koskelin on pohtinut juttuja taannoisissa blogeissaan. Ne voivat ehkä auttaa ymmärtämään.

-Knecht

[morhgoz]

Täytyy sanoa aika körttiläinen olo tulee, kun lukee tuota ns. maailmakuvausta, muuten, ainakin omasta mielestäni Savossa wanhoill, ei niin jumalaisilla jutuilla oli vahva piirre aina 1900 -luvun alkuun, ainkain syrjäkylillä... *omassa suvussa on ollut useit tietäjiä ja ennustajia ihan viime vuosisadalla*

[Vermilia]

Kansantarinan pohjalta suunnitellun pelisession tuloksia.

[ithelog]

En juuri käytä sääntöjä vetäessäni, hankalat kohdat ovat yleensä ratkenneet 'heitä noppaa ja toivoa isoa'-ratkaisulla tai perinteisellä KPS-testillä. Homma toimii omissa peleissäni, mutta jos joskus saisin tuosta jotain julkaistavaa aikaan, pitäisikö mukana olla jonkinlainen mekaniikka? Kokemuksia, anyone?

Vilkaisin ideaasi ja pikaisesti vaikuttaisi, että tässä pelissä voisi tuon "heitä noppaa ja toivo isoa" ratkaisun korvata toimivasti idealla, jota itse harkitsin käyttäväni ennen kuin päädyin täsmällisempään ratkomismalliin. Jotta idea toimisi, hahmon luontia tarvitsee muuttaa vain vähän.

Sanoit, että hahmot tehdään sillä periaatteella, että niiden ominaisuudet vain päätetään ja kirjataan ylös. Teeppä niin, että kirjoita hahmon kukin ominaisuus ja luonteen piirre eri kortille. Sitten kun pitää ratkoa satunnainen tilanne, niin sekoita tuo pakka ja ota sieltä yksi kortti. Tuo hahmon ominaisuus sitten on se, jota soveltamalla pelinvetäjä päättää kuinka tilanteessa käy.

Ajatellaan, että lapuissa lukee "riuska", "verkkainen" ja "paha suustaan". Siinä kun mennään yli heikon sillan ja pelinvetäjä haluaa tietää hajoaako silta alta, niin "riuskan" voi mieltää painavaksi ja sinnehän se hajosi, verkkaisen voi mieltää varovaiseksi ja yli päästiin turvallisesti. Välillä tietty tulee noita mitä ei voi oikein kunnolla tulkita, mutta pelinvetäjä voi tilanteen mukaan säveltää onko hahmo niin sättiväisellä tuulella, ettei kiinnitä sillan heikouteen huomiota ja on siksi varomaton vai saako riidan aikaiseksi ennen siltaa ettei sinne ensimmäisenä päädykään. Tietty jos mikään ei toimi, niin ainahan voi ottaa uuden kortin olkoon se sitten vaikka merkki ajan kulumisesta.

[Vermilia]

Savo on viime päivinä ottanut roimia askelia eteenpäin. On myös käynyt niin, että yhden asian selviäminen on herättänyt useita uusia kysymyksiä. Seuraa pelinjohtajan sekalaista pohdintaa.

Toistaiseksi pelin kuvausta pohtiessani olen päätynyt määritelmään “Savo on draamaa painottava roolipeli, joka kertoo suomalaisen rahvaan rankasta arjesta ja sen kohtaamisista tuonpuoleisen kanssa”. Teemat ovat siis selvillä, nyt pitäisi kartoittaa painotukset: enemmän arkea vai yliluonnollista? Ovatko kansantarinat valinnainen mauste vai tiukasti mukana joka pelissä.

Vedin syksyllä Tuomiopäiväpelin, jossa hahmoille oli etukäteen määritelty syntejä. Pelissä siis nimen mukaisesti pelattiin viimeisten päivien tapahtumia. Olin etukäteen informoinut pelaajia, että peli loppuisi tuomioon, jossa hahmo kerrallaan tunnustaisi syntinsä ja joko katuisi tai olisi katumatta ja muut pelaajat päättäisivät päätyykö hahmo taivaaseen vai helvettin. Alkujaan puoliksi läppänä ja kieli reilusti poskessa suunnitellussa pelisessiossa kävi yllättäen ilmi, että syntinen teko ja siitä vastuuseen joutuminen on todella toimiva seikka pelini maailmassa. Näyttää siltä, että pelaamista tulisi suunnata enemmän teko ja sen seuraus – linjalle. Jokainen hahmo on syyllistynyt syntiin. Ajattelin myös jatkossa pyytää pelaajia määrittelemään mitä hahmonsa haluavat, siis kiellettyjä asioita. Väärän halun muuttuminen teoksi johtaa syntiin. Teoista joutuu aina vastuuseen, joko pelikerran tai kampanjan päätteeksi.

Toisaalta Savossa on hyvin vahvasti mukana huumori ja Suomi-filmien hieman ylilyövä ote. Tämäkin on monasti todettu toimivaksi tavaksi pelata Savoa.

Onko mahdollista yhdistää raskas synnin palkka on kuolema- meininki Suomifilmikohellukseen? Molemmat toimivat kuin häkä – enkä keksi miten paljon kauempana ne voisivat olla toisistaan.

Taitaa olla pelitestauksen pitkä sarka edessä.