Matka maatilalle

Tällä alueella voit osallistua Majatalossa pelattaviin foorumiroolipeleihin.

Valvoja: Marghos

ViestiKirjoittaja sunelf » To Joulu 20, 2007 5:53 pm

Alice käännähtäää katsomaan tilaa takanaan ja etsii jonkinlaista välinettä jota käyttää joko hirvittävän mekkalan aiheuttamiseen tai valonlähteenä. Hän tutkii tilan järjestelmällisesti ja tarkasti ja pitää hienoisen panikoinnin kurissa niin tehokkaasti kuin mahdollista. Jos esineitä ei löydy hän tekee tietoisen päätöksen huutaa niin kovaa kuin keuhkoista lähtee.
Jos en olisi nolla en olisi mitään.
Avatar
sunelf
 
Viestit: 369
Liittynyt: Ke Syys 17, 2003 3:36 pm
Paikkakunta: Joensuu

ViestiKirjoittaja Noutaja » To Tammi 10, 2008 3:15 pm

[[ Odotellaan vielä hetki, jokatapauksessa pian jatkoa ]]

Edit: Hmm... ei näytä kuuluvan että hmm. We shall go on..
Oh tell me where your freedom lies
The streets are fields that never die
Avatar
Noutaja
Kosminen Seilaaja
 
Viestit: 1037
Liittynyt: To Joulu 16, 2004 4:00 pm

ViestiKirjoittaja Noutaja » Su Helmi 17, 2008 3:40 pm

Red: Yhtäkkiä ympärilläsi on niin hiljaista... olet sulkenut tuulen kuiskaavat huulet pois mielestäsi ja keskityt täysin tähän tilanteeseen. Missään suunassa ei näy minkäänlaista liikettä. Jopa puiden lehdet liikkuvat hitaasti silmissäsi. Hitaasti kuin kelattavalta filmirullalta, sellaiselta jolta kerran katsoitte elokuvia Alicen isovanhempien luona. Muistosi palaavat murtosekunniksi tuohon onnelliseen hetkeen.

Et ymmärrä. Tunnet olosi kuin kivettyneeksi. Kaikki on raskasta, Isoisä ja Michael eivät reagoi puheeseesi mitenkään. Heidän silmänsä ovat lasittuneet, kuin heidän mielensä olisivat jättäneet tämän maailman ja siirtyneet toiseen todellisuuteen. Korotat ääntäsi, kunnes tiedät huutavasi, kukaan ei reagoi. Ei mitään, vain hiljaisuutta. Katsot metsään. Olette aukiolla, teitä ympäröi suurien, lieskoja sylkevien soihtujen kehä. Alat kuulla joka suunnasta, sivuilta, ylhäältä ja alhaalta matalaa mantranomaista muminaa. Sen kieli on sinulle täysin tuntematon, tunnet kuinka se menee koko ajan matalammaksi, tunnet kuinka se värisyttää rintaasi ja kehosi värisee kylmien väreiden ja pelon aalloissa. Tämä tuntuu ikuisuudelta, ja taivas! Taivaalla loistaa neljä kuuta ja tuhansia tähtiä, ne liikkuvat satunnaista rataa omaa tahtiaan.

Aikaa kuluu. Tunnet pelkosi keskeltä jotain mystistä. Jotain vanhaa ja mahtavaa. Jotain salattua, tuntematonta ja rajoja rikkovaa.


Heräät. Olet kohmeessa ja läpi asti kastunut. Isoisä makaa kyljellään vieressäsi ja Michael pää rosoisen kannon päällä takanasi. Olette samalla paikalla metsässä, on oudon pimeää ja sade tihkuttaa. Tässä aamunkajossa ei ole mitään loistokasta.

Alice: Löydät traktorin renkaan läheltä jonkinlaisen sauvan. Sen varsi on puuta ja pää koristeltua, yössä kiiltävää metallia. Se on yllättävän painava, sen paino ja tuulen voima melkein kaatavat sinut rosoiselle maalle.

Uaam, Uaam.....


Kuulet vasemmalta puoleltasi, metsän siimeksestä outoa hyminää, matalaa ja niin läpitunkevaa että huomaat nojaavasi traktorin renkaaseen. Huudat, huudat sydämmesi kyllyydestä. Et saa kättäsi irti sauvasta, se tuntuu kylmältä, hyvin kylmältä. Se jäätää kättäsi joka on saanut oudon sinisen sävyn. Mumina voimistuu, et tunne kieltä, voit vain tuntea kuinka se kutsuu jotain muinaista. Itket. Kaappajasi tulee esille keskeltä metsää hymyilevän sadistinen ilme kasvoillaan. Hän koukistaa etusormeaan ja pyytää sinua tulemaan hänen luoksensa. Pysyt nähdä hänen maidonvalkean, pimeän mädäntämän hipiänsä muodottoman vaatekappaleen alta. Et voi vastustaa, ryömit, ryömit kohti häntä. Paksut sukkahoususi ovat kuluneet rikki polvien kohdalta. Tiedostat polviesi olevan pahasti naarmuilla ja verillä. Jatkat silti, et pysty vastustamaan tuota muinaisen voimakasta kutsua.

Päässäsi pyörii, kaikki on hidastettua ja vääristynyttä. Huomaat olevasi makaavasi maassa tuon oudon miehen edessä, yhtäkkiä päässäsi selvenee. Tunnet itsesi voimakkaammaksi ja huomaat puristavasi punaisena kuultavaa sauvaa kädessäsi... et tiedä onko kaappajasi huomannut voimiesi yllättävää palautumista.

Tunnet jälleen rajuilman. Ja synkän yön. Mutta tunnet myös omat voimasi.
Oh tell me where your freedom lies
The streets are fields that never die
Avatar
Noutaja
Kosminen Seilaaja
 
Viestit: 1037
Liittynyt: To Joulu 16, 2004 4:00 pm

ViestiKirjoittaja Marghos » Su Helmi 17, 2008 5:26 pm

Red antaa katseen kiertää ympäristöä haravoiden, sen jälkeen annan katseeni palata ihmetellen taivaalle ja jään jähmettyneenä tuijottamaan noita taivaankappaleita. Hieraisen silmiäni epäuskoisena 'Mitä tämä oikein on?' ajatus nousee esille ja heti sen jälkeen mieleen nousee Alicen kasvot, Alicen ihanat hiukset Alice! Missä Alice on ja ravistelen itseni taas hereille transsista....

Ravistelen päätäni ja huomaan vihdoinkin taas vaatteiden märkyyden ja tajuan edelleen puristavan kädessäni tuota nuijaa, nuijassa roikkuu jotenkin oudosti yhä tuo märkä pakkopaita katson sitä ihmetelle kunnes sitten ravistelen kädessäni olevaa nuijaa ja pudotan pakkopaidan pois roikkumasta ja käännän sitten katseeni Isoisään ja Michaeliin, astelen heistä lähemmän luokse transsimaisessa tilassa ja katson tätä.
"Ihmeitä tapahtuu sillon tällön, mutta kyllä niitten etteen suap tehä mahottomasti töetä."
Avatar
Marghos
 
Viestit: 2123
Liittynyt: Ke Huhti 21, 2004 11:34 pm
Paikkakunta: Kuopijosta, Savon syvämmestä ja mualiman navasta.

ViestiKirjoittaja sunelf » Ti Helmi 19, 2008 6:11 pm

Alice sulkee kaiken muun paitsi uhan mielstään. Hän kieltäytyy ajautumasta pois tästä paikasta ja ajasta. Alice tietää että on juuri se ihminen joka on aina ollutkin eikä kenelläkään ole oikeutta lumota häntä.

Alice nousee ja kohottaa sauvan ja kojauttaa sillä kaappaajaa. Tämän jälkeen hän ottaa jalat alleen ja ryntääö metsään.

((Kojauttaa on joensuulainen laatu sana joka tarkoittaa suunnilleen että lyödä niin kovaa kuin jaksaa))
Jos en olisi nolla en olisi mitään.
Avatar
sunelf
 
Viestit: 369
Liittynyt: Ke Syys 17, 2003 3:36 pm
Paikkakunta: Joensuu

ViestiKirjoittaja Noutaja » Su Huhti 06, 2008 2:13 pm

[ Sori pitkästä tauosta jälleen, koulun ja töidehaun ja kaiken paskan kanssa ollut kiireitä. Nyt voidaan pistää peli normaaliin vauhtiin :) Ja kiitos selvennyksestä Sunelf, heheh ]

Alice

Et ehdi edes tuntea iskun osumista. Tiesit vain lyöväsi ja seuraava tajuamasi asia on ahdistajasi tajuton ruumis. Näet maassa paljon verta, et jää tutkimaan asiaa sen tarkemmin. Juokset pois tältä painajaistesi aukealta kohti metsää. Mikä tahansa suunta on parempi kuin tämä.

Metsä on säkkipimeä ja kuulet askeleesi pehmeässä maassa. Sisimmässäsi tiedät, että joku muukin kuulee ne. Puut ovat tässä osassa vanhaa metsää tuuheita ja suuria. Näet aika ajoittain tumman taivaan pilkahtavan puiden katveessa, sinusta tuntuu että suunta on oikea.

Et voi kuin jatkaa. Lopulta sinun on levättävä, vain ihan pieneksi hetkeksi. Tai niin suunnitelit. Heräät aamun kosteeseen ja hieman huuruiseen maahan, et kuitenkaan tunne oloasi kylmäksi. Tunnet itsesi jopa levänneeksi.

Kuulet Michaelin suloisen äänen.

Red

Kumppanisi nousevat hitaasti horroksestaan. Kukaan teistä ei varsinaisesti tiedä mitä oli tapahtunut. Isoisä irvistää kivulle noustessaan ylös. Tämä ei sovi hänen ikäiselleen miehelle. Michael tuijottaa metsään katsomatta oikeastaan mihinkään.

"Lähdetään takaisin talollesi Benjamin", hän ehdottaa kähellä äänellä ja yskäisee.

"Kaikki okei Red?", Isoisä kysyy sinulta voimakkaalla murteellaan ja nyökkää Michaelille. "Terästetty tee on paikallaan."

Kävelette kilometrin pituista matkaa surullisina kohti Isoisän taloa. Aiotte hälyttää etsintäpartiot liikkeelle naapurin puhelimesta. Mutta sinne vasta lämmikkeiden jälkeen.

Michael pysähtyy jähmettyen. Hän katsoo viereiseen satumaiseen metsän lehtoon.

"Se on Alice!!! Tulkaa!!!"

[ Vuorot kummin päin tahansa ]
Oh tell me where your freedom lies
The streets are fields that never die
Avatar
Noutaja
Kosminen Seilaaja
 
Viestit: 1037
Liittynyt: To Joulu 16, 2004 4:00 pm

ViestiKirjoittaja sunelf » Ma Huhti 07, 2008 9:21 pm

Alice yrittää hitaasti nousta mutta johtuen hänen epäaamuvirkusta luonteestaan ei oikeastaan onnistu. Niinpä hän tyytyy mumisemaan "Michael..." ennen kuin sulkee silmänsä uudelleen.

Maa tuntuu kylmältä hänen allaan mutta hän on liian väsynyt nousemaan.
Jos en olisi nolla en olisi mitään.
Avatar
sunelf
 
Viestit: 369
Liittynyt: Ke Syys 17, 2003 3:36 pm
Paikkakunta: Joensuu

ViestiKirjoittaja Marghos » Ma Huhti 07, 2008 9:42 pm

red kulkee jotenkin apaattisena takaisinpäin, ei haluaisi vielä lähteä mutta ei kuitenkaan uskalla jäädä yksinkään metsään etsimään Alicea. Moneen kertaan red meinaa jo sanoa että ei mennä vielä, etsitään mutta suusta ei tule ääntäkään hänen kääntäessään katseensa isoisään ja Michaeliin.

Askeleet painavat ja kädessä oleva nuija painaa, se laahaa perässä moneen kertaan se meinaa jo pudota mutta siinä vaiheessa redin nyrkki puristuu taas tiukemmin sen ympärille.
Red kuulee kuinka Michael sanoo jotakin mutta red ei meinaa tajuta sanoja 'Mitä? Alice, missä?, pysähtyen ja kääntyen Michaelin kanssa samaan suuntaa red kajauttaa väsyneenä "Alice!".

Vaistonvaraisesti väsynyt Red pinkaisee raskaaseen juoksuun kohti Alicea, kompuroiden kuitenkin muutaman askeleen jälkeen, maasta törröttävään oksaan, pysyen kuitenkin pystyssä jotenkuten ottaessaan puista tukea. Nuija putosi kompuroinnin aikana aluskasvillisuuden sekaan eikä red edes sitä huomannutkaan hänen juostessaan kohti Alicea, katse haravoi maastoa etsien Alicea ja hänen huutonsa kuului jälleen "Alice!"
"Ihmeitä tapahtuu sillon tällön, mutta kyllä niitten etteen suap tehä mahottomasti töetä."
Avatar
Marghos
 
Viestit: 2123
Liittynyt: Ke Huhti 21, 2004 11:34 pm
Paikkakunta: Kuopijosta, Savon syvämmestä ja mualiman navasta.

ViestiKirjoittaja sunelf » To Kesä 05, 2008 4:01 pm

[Milloinkahan tämä jatkuu?]
Jos en olisi nolla en olisi mitään.
Avatar
sunelf
 
Viestit: 369
Liittynyt: Ke Syys 17, 2003 3:36 pm
Paikkakunta: Joensuu

ViestiKirjoittaja Noutaja » Su Kesä 15, 2008 10:08 am

[[ Joo eiköhän tämä peli ole jo aikalailla tauolla, että annetaan olla näin ja katsellaan vaikka jossain myöhempänä ajankohtana kun minulla ja kaikilla enemmän motivaatiota jatkaa. =) ]
Oh tell me where your freedom lies
The streets are fields that never die
Avatar
Noutaja
Kosminen Seilaaja
 
Viestit: 1037
Liittynyt: To Joulu 16, 2004 4:00 pm

Re: Matka maatilalle

ViestiKirjoittaja FilluDabo » To Syys 03, 2009 2:39 pm

Vau! Tässä kirjoittelen ensimmäistä viestiäni tänne, ja luen tätä mainiota "tarinaa". Alusta asti olen tämän lukenut, vuodattanut hikipisaroita, pelännyt, vilkuillut taakseni, ja nauttinut tästä mainiosta pelistä, ja sitten te hyväkkäät ette olekkaan tehneet sitä vielä loppuun! AARGH! Voi eiii.. Olisin niin halunnut tietää miten tässä käy, tämä on tietysti vaan tälläinen peli, mutta mainiota luettavaa.. Huhhuh, onnittelut, olette pelanneet mainiosti, ja Noutaja on tämän suunnitellut paremmin kuin hyvin.. Nytkin luin pissit housussa, kun hullu mies manailee metsässä.. Jauh, kiitos tästä, jatkakeehan mahtollisimman piakkoin! Ja Marghos, olen lähempänä kuin luuletkaan, savosta minäkin :D




¤FD
FilluDabo
 
Viestit: 1
Liittynyt: To Syys 03, 2009 2:32 pm

Edellinen

Paluu Foorumiroolipelit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä

cron