Menolippu-lautapelin strategioita

[ithelog]

Silloin kun Menolippu oli vielä uusi peli tuo jäi hankkimatta kun lapset oli vielä liian pieniä. Nyt vaimo löysi kirppikseltä tuon helmen käyttämättömänä. Siskolla peli on ollut jo vuosia ja kun häneltä säännöt kuulin aloin miettiä strategioita vaikka pelaamaan en vielä silloin päässytkään.

Päätin perustaa tämän ketjun toisaalta kertoakseni omista kokeiluistani ja toisaalta kuullakseni muilta näkemyksiä siihen millaisilla strategioilla peliä voi pelata.

Ensimmäinen pelini oli 4 hengen peli. Valitsin strategiaksi "pyri pelaamaan pitkiä ratoja ja älä ota vetureita". Matemaattisesti strategian idea on varmistaa vaunukorttien käytön tehokkuus. Järkeilin etukäteen strategian johtavan siihen, että saan radoista paljon pisteitä nopeammin kuin muut. Jokainen veturikortin ottaminen lisää oman pelin kestoa puoli vuoroa ja lyhyiden ratojen pelaaminen lisää niin ikään omien vuorojen määrää joitain vuoron osia. Tämän verran olin siis valmistautunut ennen kuin peli aloitettiin.

Pelissä sain matkaliput New York - Atlanta, Sault St. Marie - Nashville ja Calcary - Salt Lake City. Kaksi matkaa itärannikolla ja yhden länsirannikolla. Päätin pitää kaikki matkaliput. Minulla ei ollut mitään pakottavan pitkää reittiä, joten matkaliput sopivat hyvin kyttäilevään peliin.

Varmaan ainakin ensimmäiset 5 vuoroa vedin pakasta 2 vaunukorttia. Taisin olla viimeinen joka rakensi mitään. Ensimmäinen rakentamani yhteys oli Salt Lake City - Helena. Katsoin, että ilman sitä yhteyttä joutuisin kiertämään aika paljon. Jatkoyhteyden Helena - Calgary jätin pelaamatta hyvin pitkäksi aikaa. Vasta kun Vancouver - Calgary - Winnipeg oli pelattu totesin etten uskalla kauempaa odottaa jatkoyhteyden kanssa.

Toinen kriittinen yhteys jonka pitkään annoin olla pelaamatta oli Nashville - Atlanta. Yhdistämällä nuo kaksi kaupunkia itärannikon reittieni muodostaminen muodostui paljon helpommaksi. Tiedän pelanneeni yhteden viimeisellä mahdollisella vuorolla juuri ennen kuin kolmanneksi sijoittunut pelaaja olisi sen pelannut.

Strategiani onnistui monelta osin. Sain ensimmäisenä pelattua 6 mittaisen reitin (Helena - Dulth) ja sain suurimman osan haluamistani pitkistä yhteyksistä. Sain myös aikaiseksi pisimmän yhtenäisen radan, osin siksi koska jouduin kiertämään muiden rakentamia yhteyksiä saadakseni tehtyä alussa saamani matkat. Onnistuin myös yhdistämään itä- ja länsirannikon ratani yhdeksi ketjuksi pitkälti sen ansiosta, että pystyin pelaamaan pitkiä sarjoja ilman vetureita. Nimittäin, koska en ottanut koskaan pöydästä vetureita minun oli pakko ottaa hyvin monella vuorolla 2 korttia pakasta ja minulla oli pian kädessä kortteja varmaan enemmän kuin muilla yhteensä. Keskipelissä minulla oli hyvin vahva ote peliin koska pystyin lähes aina pelaamaan sinne minne oli pakko reagoida nopeasti. Strategia antoi minulle myös loppupeliedun jota en ollut osannut odottaa. Koska olin käyttänyt vuoroni tehokkaasti minulta loppuivat vaunut nopeammin kuin muilta. Tämä antoi minulle mahdollisuuden päättää koska peli loppuu. Sen turvin pystyin kahlaamaan matkalippupakkaa läpi ja lopettamaan pelin vielä kun vastustajilla näytti olevan omia tavoitteita kesken.

Toisaalta strategiallani oli selviä heikkouksia. Peli oli erittäin stressaavaa, koska keräsin alkupelissä resursseja juurikaan voimatta vaikuttaa pelitilanteen kehittymiseen laudalla. Lisäksi pitkiin yhteyksiin painottunut karttani sisälsi vähän kaupunkeja, joten matkalippupakasta suurella riskillä tuli kolme korttia joista mitään en voinut saada. Strategiani ei myöskään toiminut aivan niin optimaalisesti kuin toivoin ja lopussa minulle jäi käteen pari pitkää sarjaa vaunuja. Keltaisia vaunuja minulle taisi jäädä lopussa käteen 6, kun olin sarjaa kerännyt Seattle - Helena yhteyttä varten, mutta pelin voittanut pelaaja otti sen ennen minua käyttäen 4 veturia jokereina. Täysin en myöskään strategiassani pysynyt. Aivan pelin lopussa otin yhden veturin pöydästä nopeuttaakseni pelin lopetusta.

Toiseksiviimeisellä kierroksellani sain pelattua kaikki jäljellä olevat vaununi, joten viimeisellä kierroksella vaihtoehtoni oli joko riskillä vetää 3 matkalippua tai jättää tuo riski käyttämättä. Aiemmista matkalippujen ottamisista olin voinut pitää vain yhden matkan ja niistäkin yksi oli jäänyt minulta saavuttamatta, joten päätin jättää riskin ottamatta, enkä viimeisellä vuorolla tehnyt käytännössä mitään. Tarkistin pelin jälkeen mitä pakan päällä oli ja olisin sieltä saanut 9 pisteen matkan jo yhdistämieni kaupunkien välille. Se olisi riittänyt minulle voittoon, nyt tulin vasta toiseksi.

Pelin voittaja pelasi suoraviivaista strategiaa "pelaa matkaliput jotka olet saanut, ota sitten uudet liput". Hän taisi olla ainoa joka piti alussa vain 2 matkalippua. Strategia toimi, koska hän pystyi keskittymään suht helppojen tavoitteiden saavuttamiseen ja pääsi aika pian tilanteeseen, jossa oli rakentanut omien matkalippujensa reitit. Tämän jälkeen hän otti uudet liput ja valitsi niistä helpot ja toisti saman. Hän ehti tehdä tämän varmaan 4 kertaa pelin aikana ja sai kasaan eniten matkalippuja joiden reitin oli rakentanut. Hän pääsi myös tekemään melkein aina suorimman mahdolisen reitin tavoitteidensa välille. Loppupelissä hänellä oli usein tilanne missä rataa tarvitsi jatkaa melko vähän jotta hän sai pitkänkin matkan tavoitteen toteutettua.

Kolmanneksi tulleen pelaajan ensisijainen tavoite näytti olevan pisimmän reitin rakentaminen. Kun otin yhteyden Atlanta - Nashville - Raleich pakotin hänet kiertämään melko pitkän lenkin ja hän sai miinuksia koska ei saanut yhteyttä Miamiin valmiiksi. Hän olisi saanut pisimmän radan jos en olisi onnistunut kytkemään itärannikon ja länsirannikon ratojani toisiinsa. Minulla oli yhteys Duluth - Sault St. Marie pitkään yhdistämättä koska kukaan muu ei sitä näyttänyt tarvitsevan, eikä minulla ollut matkalippuja rannikoiden välillä. Kolmanneksi tullut olisi luultavasti saanut pisimmän radan pelaamalla ko. yhteyden minun häiritsemiseksi, mutta se olisi maksanut hänelle pisteissä varmasti enemmän kuin tuo 20 pistettä minkä verran hän olisi minuun verrattuna pisimmän reitin saamisesta hyötynyt.

Viimeiseksi tulleen pelaajan strategiasta en osaa paljoa sanoa. Hän piti kaikki matkaliput vaikka niistä vaativin Seattle - New York vei häneltä melkein koko pelin. Luulisin, että hän hävisi pitkälti siihen, että piti kaikki matkaliput eikä yhdistänyt verkostoaan niin että olisi voinut ottaa lisää matkalippuja. Se, että pelasin Helena - Duluth yhteyden aika alussa peliä ohjasi hänen reitin valintaansa aika paljon, mikä osaltaan vaikutti siihen ettei hän yhdistänyt pohjoista ja eteläistä rataverkostoa keskenään.

Me kolme ensimäisen pelin parasta pelasimme kolmestaan seuraavan pelin. Tällä kertaa pelasin enemmänkin fiiliksellä ilman mitään varsinaista strategiaa. Lopussa meidän keskenäinen järjestys oli sama kuin edellisessä pelissä. Tällä kertaa kolmanneksi tullut sai tavoittelemansa pisimmän radan, taas minä sain lopetettua pelin, mutta tällä kertaa minulla ei ollut paljoa marginaalia muihin pelaajiin. Pelin hävisin viimeisen kierroksen kämmiin. Menetin 19 pistettä ja sen myötä voiton kun en hoksannut tarkistaa ennen viimeistä peluuta olenko saanut kaikki matkaliput tehtyä. En ollut. Yksi helppo kytkentä oli unohtunut ja se maksoi minulle voiton kun käytin vuoroni sen pelaamisen sijasta vain johonkin pitkään rataan.

[Nuurori]

En oo mitenkää heivaamassa tätä lautapelikeskustelua täältä, mutta luulen että näistä asioista saa aktiivisempaa keskustelua suomen lautapeliseuran tai boardgamegeekin foorumeilla.

Enivie, itelleni menolippu on tuttu, vaikka se onkin jo monta vuotta sitten jääny muiden pelien jalkoihin. Siinä tosiaan saa parhaat piste / aika suhteet pitkille radoille, mutta sitten taas saadakseen reittitehtäviä tehtyjä, ei voi keskittyä pitkiin ratoihin, eikä niihin kannata keskittyä siksikään, jos joku muu on saanut saman ajatuksen ja saa sen radan tehtyä just ennen sua. sittenpähän alat tekemään tokaks parasta.

Näin lähtökohtasesti kyllä mun mielestä alkupelissä tulee enemmän hamstrattua korttia, mutta kriittiset etapit varmistetaan heti kun alkaa näyttää siltä, että joku muu pelaaja saattas olla kiinnostunu samoista osuuksista. Samasta syystä omia suunnitelmia varotaan paljastamasta muille, paitsi milloin ne nimenomaan paljastetaan uhkamielessä: "tänne ei kannata erehtyä"

Ihan hauska pelihän se on, mutta ei mun mielestä mitenkää ihmeellinen. Pelitilanteen seuraaminenkin on vähän niin ja näin. Pidän enemmän peleistä joissa pelaajien asemat on selkeemmin esillä, ja yleensäkin peleissä joissa voitetaan muuten kuin keräämällä suuri joukko pisteitä mielivaltaisesti pisteytettyjä tehtäviä tekemällä.

[ithelog]

En oo mitenkää heivaamassa tätä lautapelikeskustelua täältä, mutta luulen että näistä asioista saa aktiivisempaa keskustelua suomen lautapeliseuran tai boardgamegeekin foorumeilla.

Kiitos vinkistä. Sitä kautta pääsin käsiksi strategia-artikkeleihin. En nimittäin tiennyt Menolipun alkuperäisnimeä (Ticket to Ride) ennen siellä käyntiä.

Linkissä http://game-board.blogspot.com/2008/05/ticket-to-ride-strategy.html esitellään strategiaa pitkälti pelin häirinnän näkökulmasta. Siitä saa vinkkejä niin siihen miten ei kannata pelata koska se helpottaa häiritsijöitä kuin siihenkin miten peliä voi häiritä agrerssiivisesti, sekä milloin se kannattaa ja miksi. Vastaavan analyysin ajattelin kyllä tehdä itse. Ei sillä ettenkö artikkelin ajatuksiin luottaisi, mutta asiat jää paremmin mieleen kun tekee itse.

Linkin http://boardgames.about.com/od/tickettoride/a/How-to-Win-at-Ticket-to-Ride.htm artikkeli on minusta ihan oikeastikin hyödyllinen. Siinä on melko tiiviisti listattu joitakin strategian nyansseja joista kaikkia en itse hoksannut. Strategiani välttää jokereita on hiukan eri muodossa selitetty sekin, mutta strategian seurauksia ei ole käyty läpi vastaavalla tasolla kuin ketjun ensimmäisessä vistissäni kävin.

Linkin http://www.play-board-games.com/ticket-to-ride-strategy-tips/ vinkit ovat hiukan ristiriidassa edellisen linkin vinkkien kanssa. Itse en ole sillä tasolla, että osaisin sanoa kumman strategia on parempi, mutta edellinen on ainakin perusteellisempi. Vinkki toisesta vedettävästä kortista on mielenkiintoinen. Täytyy vähän katsella pelin karttaa uudella mielellä.

Linkistä http://boardgames.stackexchange.com/questions/2143/ticket-to-ride-strategies löytyy keskustelua tästä avaamastani aiheesta, hiukan erilaisiakin ajatuksia kuin noissa artikkeleissa.

[ithelog]

Linkissä http://game-board.blogspot.com/2008/05/ticket-to-ride-strategy.html ... Vastaavan analyysin ajattelin kyllä tehdä itse.

No, nyt sitten tein tuon analyysin. En tiedä miten artikkelin kriittiset pelattavat kohdat on selvitetty, mutta oman analyysini tulos on merkittävästi erilainen.

Katsoin matkalippukortit läpi ja kunkin kortin optimaalisen reitin laitoin laudalle. Sen jälkeen katsoin kuinka monta kertaa mitäkin osuutta on käytetty. Tuo jaettuna sillä montako kertaa ko. osuuden voi käyttää antaa mielestäni tiedon siitä kuinka kilpailtu yhteys on. Tällä tavalla kartalle tuli yllättävän monta reittiä joita kukaan ei halua käyttää ellei paremman reitin tukkiutumisen takia ole pakko, sekä paljon yhteyksiä joita haluaa käyttää vain yksi matkalippu.

Tällä perusteella ensimmäinen pelattava yhteys olisi Omaha - Kansascity. Sen lisäksi että yhteys on keskeinen ja sen kiertäminen vaatii vaivaa sen kautta haluaa mennä 3..4 matkalippua. Eli jos ensimmäisellä vuorollaan haluaa pelata radan, tämä on paras arvaus mitä kannattaa pelata. Toiseksi paras on Dallas - Houston yhteys. Se on aika sivussa ja sen läpi haluaa mennä 3 matkalippua, mutta jos samalla pelaajalla on niistä kaksi, ei tästäkään tule mitään kilpailua. Muut yhden pätkät eivät kannata koska niistä haluaa mennä korkeintaan 1 matkalippu.

Kahden mittaisista yhteyksistä kiireellisin on Santa Fe - Denver selvällä marginaalilla muihin yhteyksiin. Tämä vastaa hyvin omaa lyhyttä pelikokemustani sillä olen ottanut takkiin kahdessa pelissä kolmesta koska en ole ko. yhteyttä itselleni ottanut. Yhteyden läpi haluaa 4 matkalippua. Vain Kansascity - Saint Louis haluaa enemmän liikennettä, mutta siihen sallitaan 2 yhteyttä jos pelaajia on 4 tai 5 ja sen pelaamista hidasta värin tarve. Silti, se on selkeä kakkonen. Jos minulla olisi avauskädessä tarvittavat värit yhteyden pelaamiseen, häirintästrategialla kolmen pelaajan pelissä pelaisin yhteyden vuorolla 2, pelattuani Omaha - Kansascity yhteyden ensin. Nelinpelissä Santa Fe - Denver on arvokkaampi, oli väriä tai ei.

Yhteydet Oklahoma - Kansas City ja Omaha - Duluth nousevat listalla seuraaviksi, mutta Omaha - Kansascity pelaus häiritsee samoja reittejä, joten jollei reittejä itse tarvitse niiden arvo vähenee paljon. Sen jälkeen kun Omaha - Kansascity on tukittu, muiden kiinnostus näihin reitteihin vähenee oleellisesti.

Muut kiinnostavat kahden pituiset yhteydet ovat tuplia, joten ainakin 4 ja 5 hengen pelissä niiden peluuta häirintämielessä ei oikein voi perustella kun niistä haluaa läpi vain 3 matkalipua korkeintaan.

Kolmen mittaisista radoista eniten matkalippuja haluaa mennä läpi Los Angeles - Phoenix. Yhteys on kolmelle matkalipulle optimaalisella reitillä. Salt Lake City - Helena yhteys ja Vancouver - Calgary ovat kumpikin kahdelle matkalipulle optimaalisella reitillä, joten jos niistä toinen on itsellä, yhteys kannattaa ottaa pian, mutta ihan häirintämielessä yhteydet eivät ole tarpeeksi haluttuja jotta niitä kannattaisi pelata.

Neljän mittaisista yhteyksistä Calgary - Helena on halutuin kolmella optimaalisella reitillä. Seuraavaksi paras on Denver - Omaha, mutta sen arvoa vähentää helpot kiertoyhteydet, tosin Omaha - Kansascity yhteyden kautta. Jos sen yhteyden on ottanut itselleen 4 tai 5 hengen pelissä yhteyden Calgary - Helena ottaminen voi laukaista kivan ketjureaktion, jos yhteyttä Omaha - Kansascity ei vielä ollut kokonaan tukittu.

Pitemmistä yhteyksistä vain Phoenix - Denver on maininnan arvoinen. Siitä haluaa läpi 3 matkalippua. Varsinkin jos on jo ottanut itselleen Santa Fe - Denver yhteyden, tuo häirintä voi olla merkittäväkin. Todennäköisemmin kuitenkin käy niin, että Santa Fe - Denver yhteyden ottaminen saa Phoenix - Denver yhteyden tarvitsijat kilpailemaan valkoisesta väristä. Sikäli kun kilpailua edes on, sillä yhteyden Los Angeles - Phoenix saaja on ehkä ainoa joka sitä enää tavoittelee.

Katsoin kartan läpi sitten myös värien kannalta ja huomasin etteivät värit ole kriittisten yhteyksien kannalta läheskään tasapainossa. Lila nousi tärkeimmäksi väriksi vain hiukan vihreän ohi. Pitkähkön marginaalin jälkeen musta voittaa valkoisen kerättävänä värinä niukasti. Sinistä ja oranssiakin kannattaa kerätä muutama, mutta pitkästä sarjasta ei ole iloa koska niiden värien pitkät sarjat eivät ole kilpailtuja. Punainen ja keltainen ovat pitkälti hyödyttömiä. Niitä tarvitsevat reitit ovat optimaalisia korkeintaan yhdelle matkalipulle, joten kilpailua väreistä ei helposti tule. Tällä perusteella maksaisin harmaita yhteyksiä ensisijaisesti punaisella ja keltaisella. Tai valkoisella, jos Los Angeles - Toronto matkalipun reitti ei enää ole kiinnostava.

[ithelog]

Pelasin tänään sitten kolminpelin, jossa mukana oli itseni lisäksi aiempien pelien voittaja ja ensikertalainen pelaaja.

Pidin alussa kaikki matkaliput ja hahmotin suunnillen reitin minkä halusin. Reitille osui Santa Fe - Denver yhteys, joten pelasin sen ensimmäiseksi ja aiempien pelien voittaja joutuikin kiertämään melkoisesti saadakseen oman matkalippunsa Denver - El Paso rakennettua. Yhteys Kansascity - Saint Louis ei kuulunut reitilleni, joten en sitä tavoitellut, eikä sitä pelissä pitkään halunnut kukaan. Lopulta kuin tarvitsin lisää matkalippuja sain matkalipun Kansascitystä jonnekin reittini lähellä. Reittini kulki suunnilleen Portland - San Fransisco - Salt Lake City - Denver - Santa Fe - Oklahoma City - Little Rock - Saint Louis - Chicago - Duluth - Sault St. Marie - Toronto ja ainoa vapaa yhteys Kansascityyn oli Kansascity - Saint Louis. Kesti useamman vuoron ennen kuin sain tarvitut 2 lilaa yhteyden pelaamiseen ja juuri ennen kuin olisin sen pelannut yhteys vietiin nenäni edestä. Tuo maksoi minulle 10 pistettä menetettynä 5 pisteen matkalippuna. Hiukan myöhemmin ensikertalainen pelasi Pitchburg - New York yhteyden vaikka se ei mitenkään liittynyt hänen tavoitteisiinsa. Tuo esti minulta optimaalisen reitin New Yorkiin ja laskin etteivät vaununi pidempää reittiä sinne enää riitä. Tuo lopulta ratkaisi sen etten voittanut peliä.

Reittin outo mutka Sanfransiscoon johtui siitä, että minulla oli 5 lilaa kädessä ja sain valkoisia tarvitsemieni sinisten sijasta. Pelasin Sanfarnsisco - Portland yhteyden kun ensikertalainen oli rakentanut yhteyden molemmille puolille. En niinkään estääkseni häntä, vaan koska pelkäsin etten ehdi saada tarvitsemiani sinisiä kasaan ennen pelin loppua. Sivuvaikutuksena tuo ratkaisi sen, että ensikertalainen tuli pelin viimeiseksi. Hän sai kyllä yhdistettyä reittinsä, mutta joutui tekemään pitkän mutkan, johon kuluivat lähes hänen kaikki vaunut ja kun hän otti lisää matkalippuja hänen vaununsa eivät enää riittäneet niiden pelaamiseen.

Jälleen voittajaksi selvisi aiempien pelien voittaja. Marginaalia oli suunnilleen 10 pistettä, eli sen verran mitä menetin kun en saanut Kansascity - Saint Louis yhteyttä mitä analyysini suositteli.

[ithelog]

Tein nyt sitten toisen analyysin. Laskin kuinka monta kertaa kukin kaupunki on menolipun määränpää ja laitoin nopat kartalle kertomaan tätä. Sen jälkeen valitsin eniten esiintyvän kaupungin (Los Angeles), otin sen kaikki menoliput ja rakensin siitä optimaalisen reitin kartalle. Sitten lisäilin ja korjailin reittejä jotta sain mahdollisimman monta menolippua kerättyä reitille. Vastaavan tein sitten myös toiseksi eniten esiintyvälle kaupungille (New York), kolmanneksi eniten esiintyvistä kahden keskeisimmän kaupungin parille (Chicago + Atlanta), analyysin tässä vaiheessa vähimmälle huomiolle jääneelle linjalle (Winnipeg + Houston) ja kauimpana kaikista radoista tähän mennessä olleelle linjalle (Seattle - Helena - Duluth). Kaikille radoille laskin pisteet sillä oletuksella, että radat eivät mitenkään rajoita toisiaan, menolipuista saa haluamansa ja pisimmästä radasta ei saa pisteitä. Jos analyysin teoria kiinnostaa hae sanaa relax sivulta http://en.wikipedia.org/wiki/Constraint_satisfaction_problem.

Tämän analyssin tulos poikkesi aiemmasta analyysistäni ja antoi siten hiukan erilaiset pelisuositukset.

Omaha - Kansascity yhteyden pelaaminen aluksi on melko järjetöntä. Sitä tarvitsee näistä teoreettisista strategioista vain huonoin. Vaikka sijainti on keskeinen, se on pelin kulkusuuntaan nähden poikittainen eikä siksi häiritse muita. Yhteys ei myöskään ole mitenkään kilpailtu. Sen sijaan yhden pituisista Seattlen naapurit ja Nashville - Atlanta väli ovat hyvin kilpailtuja. Vancover - Seattle yhteys oli ainoa jonka kaikki strategiat halusivat. Ihan häirintämielessä pelaisin ehkä kuitenkin Seattle - Portland yhteyden mielummin, koska pitkät reitit sen alla ovat haluttuja ja tämä häirintä voi helpottaa niiden saamista. Seattlen naapureiden valtaaminen on myrkkyä lähinnä vain niille joilla on kädessä kaksi kaupungeista Seattle, Portland ja Vancouver. Todennäköisyys, että häirintä vaikuttaa pelin alussa on aika pieni. Lähinnä sillä on merkitystä kun pelaajat alkavat ottaa lisää matkalippuja, joten pelauksen voi surutta säästää myöhemmäksi, jos ei sitä itse tarvitse.

Nashville - Atlanta yhteyden pelaaminen ensimmäisenä on ehkä vielä enemmän myrkkyä, koska se katkaisee sekä Atlantan, että Miamin yhteyden optimaaliseen pelialueeseen. Näitä kortteja on menolipuista viidennes, joten melko varmasti niitä on avauksessa tullut noin jokatoiselle pelaajalle. Ottamalla tämän yhteyden ensimmäisellä vuorolla voi pakottaa ehkä vajaa puolet vastustajista suunnittelemaan reittinsä optimaalisen pelialueen ohi.

Seuraava pullonkaula on Los Angeles - Phoenix. Se oli neljän strategian optimaalisella reitillä ja suht vaikeasti kierrettävissä. Los Angeles on joka kuudennessa matkalipussa ja tämän yhteyden nappaaminen pakottaa niin ikään ehkä jopa puolet pelaajista pois optimaaliselta pelialueelta. Varsinkin jos itse on ottanut Los Angeles matkalipun tämän yhteyden pelaaminen heti kuin mahdollista pitäisi olla prioriteetti 1.

Saint Louis - Nashville yhteyden ottaminen ajaa saman asian kuin Nashville - Atlanta yhteyden ottaminen, mutta se on vaivan arvoista vain, jos yhteyden Nashville - Atlanta ottajalla on Atlanta kortteja. Siinäkin tapauksessa jos eri pelaaja ottaa ko. yhteydet, lyhyemmän yhteyden ottanut voittaa keskenäisessä kamppailussa.

Muita selkeitä pullonkauloja ei 4 ja 5 hengen pelissä oikein ole. Optimaalinen reitti pelialueen keskellä on lähes koko pituudeltaan tuplaraidetta. Seuraavaksi hyödyllisin ei-tupla on Denver - Santa Fe. Molemmista kaupungeista saa sen verran pisteitä matkalipuista, että ne kannattaa yhdistää.

Analyysini optimaaliseksi reitiksi muodostui Vancover - Seattle - Portland - San Fransisco - Los Angeles - Phoenix - Santa Fe - Denver - Kansas City - Saint Louis - Chicago - Pitchpurg - New York - Montreal. Lilaa tällä reitillä tarvitsee 0..10, vihreää 0..9, mustaa 0..7, oranssia 0..7, sinistä 2..5, valkoista 0..4, keltaista 0..3 ja punaista 0. Värien järjestys vaihtui hiukan edellisestä analyysistäni, mutta lila ja vihreä ovat edelleen ensisijaiset kerättävät värit. Valkoisen merkitystä edellisestä analyysistäni pudotti Phenix - Denver yhteyden ja Toronton jääminen optimaalisen reitin ulkopuolelle. Keltaisen arvoa nosti mahdollisuus pelata sillä Los Angeles - San Fransisco yhteys.

Tämä analyysi ehkä helpottaa päätöstä siitä mitä matkalippuja avuaksessa pitää ja mitä hylkää. Tällä perusteella jos mahdollista hylkäisin suurimman osan keskellä karttaa olevista pohjois-eteläsuuntaisista reiteistä, ja kiertäisin kaukaa Winnipeg, Houston, Miami ja Sault St. Marie kortit. Lisäksi peliä voi pelata aivan kuin Los Angeles - New York kortti olisi itsellä kädessä. Reitti on kokonaan optimaalisella linjalla ja se on 21 pisteen arvoinen, joten mahdollisuus ottaa se myöhemmin matkalipuista on huomion arvoista.

Jos näistä mun yksinpuheluista haluaa saada jotain tolkkuan niin linkin http://cf.geekdo-images.com/images/pic38674.jpg kartasta voi olla apua.

Edit: En selvästikään ole ensimmäinen tätä asiaa miettinyt: http://boardgamegeek.com/thread/310323/high-scores keskustelussa on löydetty käytännössä identtinen reitti.

[Nuurori]

Äijähä on löytäny harrastuksen

Mut nii, mun täytyy myöntää etten jaksanu lukee näitä analyysejä ihan niiden kirjoittamiseen käytetyllä hartaudella läpi. Semmonen tuli kuitenkin mieleen, että noita erilaisia reittitehtäviähän on pelaajilla aina useampia kerrallaan, mikä tarkottaa, etteivät pelaajat useinkaan edes pyri lyhyimpään matkaan kahden pääteaseman välillä, vaan saavuttamaan mahdollisimman suuren synergian eri asemille suuntautuvan verkostonsa rakentamisessa. Tästä(kin) syystä ainakin toi eka analyysi oli metsässä.

Muutenkin on siinä ja siinä kannattaako laittaa ihan hirveästi painoarvoa sille, mikä reitti on halutuin teoriassa, vaikka varmaan sillä onkin merkityksensä erityisesti kyräilevässä alkupelissä. Uskoakseni arvokkainta on tietää minne muut ovat menossa ja varmistaa, ettei kaikki munat ole yhdessä korissa, ts. ettei jää luu käteen jonkun itselle tosi tärkeän etapin suhteen.

[ithelog]

Äijähä on löytäny harrastuksen

Alkuinnostusta. Luultavasti hiipuu sitten kun tiedän miten kannattaa pelata.

... ainakin toi eka analyysi oli metsässä.

Allekirjoitan täysin. Mutta tekstillä on arvonsa silti. Virheet kertovat vastaavan tasoiselle aloitelijalle paljon kun ymmärtää miksi jokin ajatus ei toimi. Kaikkia mokia en ole tänne lähtenyt purkamaan auki. Kokeilin yhdessä pelissä esim. ottaa aina jokerin pöydästä, mutta sillä ei ollut havaittavaa vaikutusta muiden peliin, itselle vain tuli pelin loppu housut kintuissa.

Muutenkin on siinä ja siinä kannattaako laittaa ihan hirveästi painoarvoa sille, mikä reitti on halutuin teoriassa...

Kannattaa. Pelin alussa saa vain 2..3 matkalippua. Voittamiseen tarvitsee lyhyen pelikokemukseni mukaan ainakin 6, joten pelin aikana niitä täytyy ottaa lisää. Teoreetisen optimireitin selvittämisen idea oli helpottaa matkalippujen ottamista pelin aikana. Noudattamalla teoreettista reittiä pelaa niitä matkalippuja joita tulee myöhemmin pelissä ottamaan. Toinen hyöty teoreettisen reitin pelaamisesta on se, että samasta syystä se häiritsee vastustajia loppupelissä kun uusien matkalippujen ottaminen on vaikeata.

Pääsin eilen kokeilemaan käytännössä edellistä analyysiäni. Pelin tulos kolminpelissä oli selkeä voitto. Omaa parasta tulostani paransin yli 50 pistettä saaden tuloksen 168 pistettä. Vastustajina oli aiemmissa peleissä kolmoseksi jäänyt pelaaja, sekä pelaaja joka pelasi toista peliään.

Avauksessa sain matkaliput Duluth - El Paso, Portland - Phoenix ja Sault St. Marie - Nashville. Ilman analyysiäni olisin varmaankin pitänyt kaikki liput tai tipauttanut pois jomman kumman laitimmaisista reiteistä. Analyysini perusteella taas Duluth oli selvästi tapettavien listalla, joten pidin kortit Portland - Phoenix ja Sault St. Marie - Nashville ajatuksena tavoitella juurikin optimaalista reittiä niin hyvin kuin mahdollista.

Jo ennen ensimmäistä vuoroani aiemmin kolmanneksi tullut pelaaja oli ottanut Denver - Santa Fe yhteyden ja toista kertaa pelaava Atlanta - Raleih yhteyden, joten minulla oli aika paljon tietoa pelistä. Optimaalisen reitin yksi halutuimmista yhteyksistä oli pelattu ja Nashville - Atlanta yhteyden Miamin puolelle oli sitouduttu. Jos analyysiini oli luottamista pelaamalla Los Angeles - Phoenix yhteyden ottaisin selvän edun toiseen vastustajista ja ottamalla Nashville - Atlanta yhteyden saisin vastaavan edun kolmatta vastustajaa vastaan. Pöydässä oli kaksi vaunua samaa väriä kuin minulla yksi vaunu kädessä, joten ensimmäisen kierroksen pelauksen valinta oli helppo. Los Angeles - Phoenix oli strategialleni kriittinen yhteys vaikka se ei matkalipuilleni välttämätön ollutkaan, joten pelasin sen toisella vuorollani ja unohdin Nashville - Atlanta yhteyden toistaiseksi.

Seuraavaksi aloin kerätä lilaa ja vihreää. Tilaisuuden tullen poimin pois myös keltaiset ja niitä kertyikin minulle pian käteen kolmen sarja. Heti tämän jälkeen pelasin yhteyden Portland - Seattle ja heti seuraavalla vuorolla keltaisilla San Fransisco - Los Angeles säästäen lilat San Fransisco - Portland yhteydelle.

Samalla kun jatkoin lilojen ja vihreiden keräämistä aloitin itärannikon reitin rakentamisen pelaamalla Pitchburg - Toronto yhteyden. Tässä vaiheessa toista peliään pelannut oli jo saanut yhteydet Atlanta - Raleight - Pitchburg ja oli juuri poiminut pöydästä kaksi vihreää, joten halusin varmistaa oman linjani vaikka värit viittasivatkin New Yorkin suuntaan. Muistaakseni hän oli rakentanut jo myös Denver - Kansas City yhteyden, sitä en muista oliko hän jo ottanut Kansas City - Saint Louis pätkän vai ei. Kolmanneksi aiemmin tullut pelaaja oli pelannut yhteydet Denver - Santa Fe - El Paso ja Dallas - Little Rock - Nashville. Jos matkaliput olisi muistanut olisi voinut arvata hänen tavoittelevan yhteyttä New Yorkiin, mutta vaikka olisin sen tiennyt minun ei olisi kannatanut yrittää häntä häiritä, koska se olisi pakottanut hänet itse tarvitsemalleni reitille.

Tässä välissä sain länsirannikolle tarvitsemani lilat kasaan ja pelasin yhteyden San Fransisco - Portland. Olin aloittanut keltaisten keräämisen kun toista peliään pelaava otti uudet matkaliput. Kartalla hänellä oli pelattuna matkaliput Atlantasta Montrealiin New Yorkin ja Pitchburgin kautta sekä Denveristä Pitchburgiin. Ihan tarkkaan en muista miksi, mutta minulle tuli kiire ottaa yhteys Nashville - Atlanta ja pelasin sen vuoroa ennen kuin pelasin Pitchburg - Nashville yhteyden.

Minulta puuttui vielä Sault St. Marie - Toronto yhteys, mutta päätin ottaa välillä matkalippuja lisää koska en uskonut yhteyden ketään muuta kiinnostavan. Taisin saada Vancover - Santa Fe matkalipun, ehkä myös Seattle - Los Angeles matkalipun. Pelasin tietysti heti Seattle - Vancover yhteyden.

Minulla oli kädessä jo kaksi sinistä ja veturi, mutta en halunnut tuhlata niitä koska jos halusin rannikot yhdistää tarvitsin Santa Fe - Oklahoma yhteyden. Käytin pari vuoroa keräten vaunuja pöydästä. Sain jotakin kaksi samaa ja kolmannen sinisen. Seuraavilla vuoroilla pelasin Phoenix - Santa Fe - Oklahoma City yhteyden. Seuraavaksi jouduin pelaamaan kolme kahden värittömän yhteyttä yhdistääkseni ratani, joten jos vastustajani olisivat halunneet minua estää se olisi käynyt helposti. Oklahoma City - Little Rock - Saint Loius - Nashville oli minulle ainoa tehokas reitti yhdistää rannikot ja peli ratesi oikeastaan siihen kun vastustajani eivät tätä yhteyttä tukkineet. Jos se olisi katkaistu, minun olisi pitänyt kytkeä rannikot Sault St. Marien kautta. Sen pystykytkennän olisi voinut helposti estää ottamalla joko Omaha - Kansas City tai Oklahoma City - Kansas City yhteyden. Yhdistämiseen pohjoista reittiä vaununi olisivat riittäneet juuri ja juuri, edellyttäen että en ensin yritä tätä helposti tukittavaa yhteyttä. Hiukankaan parempia pelaajia vastaan strategiani ei siis olisi toiminut. Kuolemaksi yhteyden katkaisu ei olisi ollut, koska minulla ei vielä ollut rannikkojen välisiä matkalippuja.

Saatuani yhteyden pelasin viimein Sault St. Marie - Tornoto välin ja otin lisää matkalippuja. Nostamani kaikki liput taisivat olla jo rakennettuja, joten nostin vielä sarjan lippuja ja pidin niistä Seattle - New York lipun. Laskin vaununi riittävän hyvin, mutta heti seuraava pelaus Montrel - Toronto vei melkein kaiken marginaalin ja pakotti minut keräämään mustaa, jota myös toinen pelaaja tavoitteli saadakseen yhteyden Los Angeles - El Paso. Aloitin New York yhteyden pelaamalla Sault St. Marie - Monreal yhteyden, mikä jälkikäteen ajatelen oli virhe, koska annoin vielä tilaisuuden vastustajilleni tukkia reittini pelaamalla Montreal - Boston yhteys.

Kun lopulta kytkin New Yorkiin alkoi viimeinen kierros. Viimeisellä kierroksella toinen pelaajista sai vielä tarvitsemansa yhteyden Miamiin, mutta mustia tarvinneelta yhteys Los Angeles - El Paso jäi rakentamatta.

Strategia onnistui aika pitkälti sen ansiosta että vastustajani eivät sitä yrittäneet häiritä. Jos rannikoiden yhdistäminen olisi estetty, en olisi voinut ottaa matkalippuja niin helposti lisää. Nyt ottamistani lipuista 48 pistettä minun olisi pitänyt jättää ottamatta ja joko rakentaa jotain lyhyempiä yhteyksiä tai valita pieniä pisteitä miinuksiksi.

Riskini ei ollut läheskään niin suuri kuin jos minulla olisi ollut rannikoiden välinen matkalippu, mutta hyöty oli vastaava kuin jos minulla olisi ollut tuo kuvitteellinen San Fransisco - New York lippu jota strategiallani alusta asti pelasin. Ko. lippua en muuten saanut, vaan se jäi miinuksiksi pelaajalle joka yritti Los Angeles - El Paso yhtyettä.

Tämän pelin perusteella sanoisin, että matkaliput alussa kannattaa valita siten, että ne tukevat optimaalista strategiaa, mutta eivät sitä vaadi. Sitten kun on saanut lippunsa pelattua voi pelata optimaalista strategiaa aivan kuin sen lippuja itsellä jo olisi ja ottaa lippuja lisää silloin kun kartalla ei ole kiireellistä tilannetta reagoitavaksi. Tulen jatkossa luultavasti pitämään aina vain kaksi matkalippua alussa saaduista ja kuvittelen itselleni optimaalisen reitin liput valintoja tehdessä. Näin mahdollistan niistä itselleni pisteet riskeeraamatta niiden lippujen miinuksia.

[ithelog]

Edellisen postauksen jälkeen olen pelannut kolme kaksinpeliä yrittäen noudattaa edellisen analyysini mukaista strategiaa. Tuloksena yksi voitto 203 pisteellä ja kahdesti tappio pelaajalle jonka kaikissa muissa peleissä olen voittanut. Lueskelin sitten joitain foorumeita http://boardgamegeek.com/forum/3894/ticket-to-ride/strategy aiheesta ja olen saanut jotain käsitystä siitä mikä ajattelussani menee pieleen.

Analyysissäni ajatuksena oli saada mahdollisimman paljon matkalippujen kaupunkeja yhdistettyä samaan rataan, jotta matkalippuja vetäessä saisi kerättyä mahdollisimman paljon pisteitä. Jos reitin saa aikaiseksi ja pääsee tuohon matkalippujen veto moodiin pisteet nousee helposti korkealle. Mutta tuossa on iso jos. Paljon kaupunkeja tarkoittaa lyhyitä yhteyksiä. Lisäksi analyysin reitti vie lähes kaikki vaunut, joten jos toiset pelaavat eivät häiritse vain toisiaan keskenään peli luultavasti loppuu ennen kuin reitin saa valmiiksi.

Se mitä tästä nyt varsinaiseti olen oppinut on alun matkalippujen valinta. Oli strategia muuten mikä tahansa 2 lippua saa valmiiksi nopeammin kuin kolme ja sillä on paljon enemmän merkitystä kuin sillä että lippu on jo valmiina ettei tarvitse käyttää vuoroa uusien matkalippujen nostamiseen.

Kokeilen ehkä seuraavaksi varianttia ensimmäisen pelini strategiasta viilattuna siihen suuntaan mitä parhaiden pelaajien peleistä on sanottu ja yritän pelata laudalle vain kriittisiä yhteyksiä aluksi kahdella matkalipulla, hamstraan kortteja umpipakasta ja pelaan reittini nopeasti pitkillä yhteyksilä sitten kun on enemmän mitä pelata. Kahdelta reitiltä pitäisi jäädä junavaunuja sen verran yli, että uusien matkalippujen kanssa on liikkumavaraa.

Ps. Olen hakenut tunnuksia tuonne lautapeliseuran foorumille. Siirrän "keskustelun" ehkä sinne kunhan tunnukset saan.

[Nuurori]

Tarviiks sinne hakee tunnuksia?

[ithelog]

Tarviiks sinne hakee tunnuksia?

Siellä on rekisteröitymisprosessi joka vaatii admineilta manuaalisen hyväksynnän jota eivät ole tehneet. Ymmärtääkseni tuo on muodollisuus, mutta ei ilmeisesti admin oma prio koska tuntuu kestävän aika monta päivää. Ainakaan pari minuttia sitten mun tunnukset ei vielä toimineet.

Mun pelinkaverien innostus vaikuttaa hiipuvan. Kaikki pelinsä tähän mennessä voittanut pelaaja sanoi ettei halua pelata peliä enää koska ei pidä yhdestä pelin säännöstä. Ensimmäisessä pelissä neljäntenä pelannut taas kypsähti siihen kuinka paljon minä olen viimepäivinä peliä pelannut. Mun täytyy antaa heidän mielipiteilleen arvoa koska emme ensisijaisesti ole vain pelikavereita. Omaa innostusta täytyy vaan säätää pienemmälle liekille.

[Nuurori]

Mulleki on käyny noin aina välillä. Siihe auttaa kyllä se, ettei enää innostu mistään, mutten tiedä voiko tota silti suositella.

[ithelog]

Tästä analyysistä, pohdiskelusta ja foorumien lueskelusta on ollut hyötyä oman Menolippu-taitoni kannalta. Lauantaina sain vaihteeksi houkuteltua alkuperäisen porukan laudan ääreen ja pelasimme nelinpelin. Järjestys muuttui sen verran, että edelliseen nelinpeliin verrattuna kaksi viimeistä vaihtoi paikkaansa keskenään ja itse ohitin tähän mennessä voittamattoman pelaajan 27 pisteen erolla. Kun peli päättyi, minulle jäi yksi vaunu pelaamatta ja käteni oli tyhjä vaunukorteista. Optimaalisesta pelauksesta saamani edun käytin menolippujen nostamiseen, minkä ansiosta kaikki pelaajat ehtivät saada menolippunsa valmiiksi ennen lopetustani.

Menolippuni Denver - Pittsburg, Portland - Phoenix ja Los Angeles - Chicago osuivat sen verran hyvin yhteen, että päätin pitää kaikki kolme. Liput osuivat aika hyvin aiemmin optimaaliseksi analysoimalleni reitille, joten hylkäsin ajatukset kokeilla muita reittejä.

Pelasin yhteyden Seattle - Phoenix heti kun sain kerättyä kolme samaa väriä. Sen jälkeen keskityin keräämään valkoista, lilaa, vihreää, oranssia ja mustaa, sekä poimin varmuuden vuoksi keltaisia jos niitä oli tarjolla. Kun värejä oli tarpeeksi pelasin peräkkäisillä vuoroilla yhteydet Los Angeles - Sanfransisco, Phoenix - Denver ja San Fransisco - Portland. Yhteyksien pelausjärjestykseeni vaikutti se, että minusta seuraava pelaaja -- edellisten pelien voittaja -- oli kerännyt ainakin 4 valkoista ja toinen pelaaja keräsi selvästi keltaista. Myöhemmin selvisi, että he keräsivät yhteyksiä Calgary - Winnipeg ja New Orleans - Atlanta. Nyt minulla oli reitillä matkalippujeni kaupungeista jo Portland, Los Angeles, Phoenix ja Denver.

En halunnut paljastaa minne olin menossa, joten en pitänyt kiirettä Chicago - Pitchburg yhteyden pelaamisen kanssa, mutta keräsin käteen sarjan sekä mustia, että oransseja, jotta voisin yhteyden heti pelata jos joku pelaa toisen radoista kaupunkien väliin. Lisäksi keräsin valkoista, vihreää, lilaa ja sinistä. En tarvinnut vielä yhteyttä New Yorkiin, mutta sinistä ja lilaa tuli sen verran huonosti minulle asti, että reitti Denver - Kansas City - Saint Louis - Chicago vaikutti helpommin saatavalta kuin Denver - Omaha - Chicago. Hylkäsin myös ajatuksen Omaha - Kansas City yhteyden valtaamisesta koska se olisi pakottanut vastustajani kiertämään pitkin tarvitsemiani reittejä.

Pelin hävinnyt pelaaja vei yhteyden Denver - Omaha ennen kuin sain tarpeeksi lilaa ja päätyi sitten kiertämään Duluthiin reittiä Omaha - Kansas City - Chicago - Duluth, koska ei hoksannut, että välille Omaha - Duluth sai pelata kaksi raidetta rinnakkain. Liekkö sitä kun tämä oli vasta toinen nelinpeli ja alla oli useita kolminpelejä. Tämä pakotti minut suht kiireesti ottamaan yhteydet Kansas City - Saint Louis, koska hän otti Omaha - Kansas City yhtyeden ja enemmän tai vähemmän kuulutti kiertävänsä sitä kautta kun kyllästyi sinisten odotteluun. Minulla oli vain lilaa yhteydelle tarvituista väreistä kasassa, joten halusin pelata yhteyden ennen häntä. Selvisi, että hänkin olisi halunnut pelata yhteyden lilalla ja joutui nyt käyttämään siihen veturin ja sinisen.

Otettuani Saint Louis - Chicago yhteyden otin lisää matkalippuja. Minulla oli oranssia ja mustaa kasassa juuri ikävästi liian vähän jotta olisin tiennyt kumman yhtyeksistä Denver - Kansas City vai Chicago - Phoenix haluan maksaa oranssilla ja kumman mustalla. Matkalipuista sain aika huonot vaihtoehdot ja minun täytyi ottaa reitilleni Atlanta. Pidin sitä pienimpänä pahana koska sinne suuntaaminen tarjosi mahdollisuuden ottaa myöhemmin Miami. Otin lipun melkoisella riskillä, koska ainoa vapaa yhteys Atlantaan oli käytännössä Chicago - Pittsburg - Raleigh - Charleston - Atlanta ja saamani matkalippu San Fransisco - Atlanta olisi 17 pisteen miinus jos en yhteyttä saisi.

Annoin Denver - Kansas City yhteyden roikkua tyhjänä ajatuksella, että minulla olisi varareitti Oklahoma Cityn kautta, mutta yllättäen varareitin kaikki yhteydet olikin pelattu. En uskaltanut enää odottaa, että saisin tarpeeksi mustaa tai oranssia tietääkseni kummalla yhteyden pelata. Haavoittuvimmillani olin jo pelannut Pitchburg - Raleigh yhteyden, mutta Chicago - Pitssburg ja Raleigh - Charleston - Atlanta puuttui. Kasvatin vielä hiukan riskiä, koska halusin pitää valkoiset ja vihreät kädessä ottakseni yhteyden New Yorkiin jos joku valtaa toisen radoista Pittsburg - New York.

Yhä ilman Chicago - Pitsburg yhteyttä otin lisää matkalippuja. Jos olisin kerännyt vaunuja olisin ollut liikaa yhden värin varassa, joten mielummin "passasin" vuoron ottamalla matkalippuja. Nyt taisin saada parikin lippuan New Yorkiin mm. Seattlesta, joten pelasin Seattle - Portland yhteyden ja Pitchburg - New York yhteyden ja sen jälkeen olin taas samassa tilanteessa hamuamassa uusia matkalippuja koska tarvitsemiani värejä ei ollut tarjolla vaunukorteissa. Helpoin matkalippu tarvitsi yhteyden Nashvilleen, joten otin sen. Seuraavalla yrityksellä sain matkalipuista vain Denver - El Paso yhteyden ja laskin etten enää uskalla vaunujen loppumisen pelosta ottaa matkalippuja, joten otin pöydästä veturin Chicago - Pittsburg väliä varten.

En muista pelasinko jotain muita yhtyeksiä Saint - Louis - Nashville peluun jälkeen, mutta Phoenix - El Paso yhteyden peluu New York - Pitssburg kyttäyksestä yli jääneillä valkoisilla aloitti viimeisen kierroksen. Viimeisen vuoroni käytin sitten pelaamalla sinisellä Seattle - Vancover yhteyden. Sinisen jääminen viimeiseksi vaunukortiksi ei ollut sattumaa, koska olin yrittänyt sinistä säästää Atlanta - Miami yhteyttä varten vielä ennen kuin sain Denver - El Paso matkalipun.

Peli ei ollut aivan niin hermoja raastava kuin edellinen nelinpeli, sillä minulla oli suurimman osan ajasta varasuunnitelma mielessä jos reittini rakentaa joku muu. Päädyin tosin mielessäni kiroilemaan moneen kertaan etten ollut ottanut aikanaan Nashville - Atlanta yhteyttä. Se olisi säästänyt hermoja merkittävästi. Jatkossa harkitsen pelaavani ko. yhteyden matkalipuistani riippumatta ensimmäisenä vuoron passauksena kun sopivia värejä ei ole poimittavaksi. Siis sillä oletuksella ettei kukaan vie sitä heti. Nykyisellä peliporukalla uskaltaisin pitää kädessä liput Nashville ja Atlanta vaikka olisin pelivuorossa viimeisenä, mutta kokeneempia pelaajia vastaan pelatessa harkitsisin ko. paria ainakin kahteen kertaan ellen olisi aloittaja, koska niiden synergiaetu kuolee heti jos joku muu saa yhteyden Nashville - Atlanta. Sen verran hyvältä Nashville - Atlanta yhteyden peluu on minusta alkanut tuntua.

[ithelog]

Sain taas lauantaina houkuteltua alkuperäisen porukan nelinpeliin. Aiemmin voitokas vastahakoinen pelaaja liittyi peliin tosin vasta kun muut olivat pelanneet jo kaksi kierrosta, mutta se ei ollut ongelma, koska hän vain otti pakasta 4 vaunukorttia kuitatakseen jo pelatut kierrokset.

Tuo vastahakoinen voitti taas. Ilman viimeisen kierroksen riskiä olisin hävinnyt hänelle 2 pistettä, riskin epäonnistuttua hävisin 11 pistettä. Muihin pelaajiin oli sitten noin 50 pisteen kaula minun jälkeeni.

Johtopäätökseni Menolippu pelistä tällä hetkellä on, että taito ratkaisee pelissä aika paljon. Perustelen tätä sillä, että omissa peleissäni pelaajien keskenäinen järjestys ei ole pelistä toiseen käytännössä muuttunut lainkaan lukuunotamatta tappioitani jotka johtuivat siitä kun yritin pakottaa strategiaa mitä alun matkalippuni eivät tukeneet. Toinen aika ratkaiseva tekijä ovat alussa saadut matkaliput. Ne voivat tehdä pelistä vaikean tai helpon, mutta ero ei ole hirveän suuri. Lähinnä se tekee pelistä mielekästä vaikka pelaajat ovat eri tasoisia. Kolmas merkittävä tekijä mikä vaikuttaa pelin lopputulokseen on pelaajien keskenäinen istumajärjestys. Sen merkitys on yllättävän suuri. Varsinkin jos pelaajia on useita ja pelaajien välillä on eroa pelitasossa tai pelityylissä istuminen pelijärjestyksessä juuri ennen pahinta vastustajaansa on suuri etu. Tämä johtuu kahdesta asiata. Ensinnäkin tuplayhteyksiä ja varareittejä voi pitää lippuina kädessä jos on pelivuorossa ennen pahinta vastustajaansa. Jos joku pelaa yhteyksistä toisen, pääsee itse ottamaan sen toisen, ennen kuin pahimmalle vastustajalle tulee mahdollisuutta yhteyden ottamiseen. Sen sijaan jos ko. vastustaja yhteyden ottaa, peliltään eri tasoiset tai tyyliset pelaajat välissä eivät yhteyttä kiirehdi ottamaan tai eivät sen ottamiseen ole varautuneet. Tämän takia pelauksien panttaaminen on seuraavana pelaavalle vastustajalle isompi riski ja hän joutuu pelaamaan peliään enemmän auki antaen enemmän vihjeitä suunnitelmistaan kuin edeltävänä pelaava pelaaja. Toinen ehkä selkeämmin näkyvä etu tulee vaunukorttien keräämisestä. Pelaaja voi kontrolloida mitä värejä perässä tulevalle pelaajalle on tarjolla, mutta mitä useampi pelaaja välissä istuu sitä todennäköisemmin auki olevien korttien tilanne muuttuu. Ottamalla avokortteja pelaaja voi hyvin häätää pelivuorossa seuraavana istuvan pelaajan pois tarvitsemiltaan värillisiltä reiteiltä. Tilastollisesti pelit tähän mennessä tukevat istumajärjestyksen merkityksellisyyttä. Ainoa peli jota parhaiten menestynyt ei voittanut poikkesi istumäjärjestykseltä sen verran, että istuin pelijärjestyksessä ennen häntä, enkä heti hänen jälkeen niin kuin tavallisesti.

Sitten siihen viimeisimpään peliin:

Sain avauksessa menoliput Vancouver - Montreal, Vancouver - Santa Fe ja New York - Atlanta. Käteen sain 3 sinistä vaunua ja avauksessa päydässä oli toiset 3 sinistä vaunua. Matkalippujen välillä ei ollut suurta synergiaa. Jos pelaisin pohjoisen linjan kumpi tahansa muista lipuista olisi linjalle jatkoa ilman päällekkäisiä osuuksia. Jos en ottaisi Vancouver - Montreal lippua matkani olisivat eri rannikoilla. Halusin kokeilla pohjoista reittiä ja päätin pitää molemmat Vancouver liput sekä yrittää pisintä rataa. Reitille tulisi 3 kuuden mittaista osuutta ja 1 viiden mittainen osuus, joten voisin saada hyvinkin pisteitä ilman suurta määrää matkalippuja. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä pelaamaan parhaaksi analysoimaani reittiä Los Angelesin kautta jolloin olisin voinut pitää kaikki matkaliput ja olisin henkisesti varautunut luopumaan pisimmästä reitistä.

Kun ensimmäisen kierroksen vuoroni tuli pöydässä oli enää yksi sininen. Otin sen ja mustan. Väreistä aloin aktiivisesti kerätä sinistä, valkoista ja mustaa. Sinistä keräsin pelatakseni Winnipeg - Sault St. Marie yhteyden, mikä jälkikäteen ajatellen oli ajatusvirhe, koska Portland - Salt Lake City oli vaihtoehtoreitilläni kuuden sinisen osuus, joten minun olisi pitänyt ajatella keräämäni siniset sille yhteydelle. Ensimmäisellä vuorolla jolloin pöydästä ei saanut haluamiani värejä pelasin yhteyden Denver - Santa Fe. Se on pelattu joka ainoassa pelissä suht aikaisin ja tarvitsin sen omalle reitilleni, joten avasin pelin sillä peluulla.

Sinistä tuli lopulta melko huonosti ja ehdin saada sekä 6 valkoista, että 5 mustaa kasaan ennen sinisiä. Hermot kuitenkin pettivät ja vetureilla tädennettynä pelasin Winnipeg - Sault St. Marie yhteyden sinisillä ja seuraavilla vuoroilla Winnipeg - Calgary ja Sault St. Marie - Montreal yhteydet.

Tämän jälkeen päädyin keräämään keltaista ja vihreää, sekä ottamaan matkalippuja kun keräämiäni värejä ei ollut tarjolla. Sain pian kasaan 4 vihreää ja 4 keltaista ja matkalipun Denver - El Paso. Seuraavalla kierroksella peli heitti häränpyllyä. Pelin hävinnyt otti yhteyden Seattle - Helena koska oli huomannut minun keräävän keltaista ja päädyin matkalippuihin, joista käteen jäi Calgary - Salt Lake City. Nyt yllättäen reitilläni oli pakollisena yhteytenä kuuden sinisen pätkä. Tai no, vaunut olisivat riittäneet vielä kiertämään Los Angelesin kautta, mutta pelin voittaja oli jo pelannut Phoenix - Los - Angeles - San Fransisco - Portland, joten sille reitille olisin tarvinnut 6 mustaa ja reitistä hyötyvät matkaliput olivat ilmeisesti jo pelin voittavalla pelaajalla.

Tuo sinisten pelaamisessa tekemäni virhe pitkälti maksoi pelin minulle. Sininen oli käytännössä ainoa väri mitä tarvitsin, joten päädyin keräämään pakasta paljon turhia matkalippuja. Kerran kokeilin ottaa matkalippuja passatakseni huonot vaihtoehdot vaunukorteissa ja siitä käteen päätyi Duluth - El Paso, helppo kolmen värittömän peluu. Tosin ennen kuin ehdin asiaa edes ajatella, yhteys oli viety ja reittivaihtoehdot Duluthiin olivat joko 6 oranssia tai 6 lilaa. Kumpaakaan niistä väreistä minulla ei siinä vaiheessa ollut kun olin liloilla maksanut Santa Fe - El Paso yhteyden jossain välissä ja oransseilla olin tainnut maksaa Vancouver - Calgary yhteyden. Minulla oli kuitenkin 2 veturia ja lilaa tuli hyvin, joten tilanne ei ollut toivoton.

Viimein kun sain Portland - Salt Lake City yhteyden tarvitsemat siniset, minulla oli yhteydet El Paso - Santa Fe - Denver - Salt Lake City - Portland ja Vancouver - Calgary - Winnipeg - Sault St. Marie - Montreal. Matkalipuilleni tarvitsin vielä yhteydet Portland - Seattle - Vancouver ja Montreal - Toronto - Duluth. Yhteyden Montreal - Toronto pelasin heti kun voin, yhden mittaiset Seattlen naapurit jätin myöhemmäksi periaatteella että pelaan ne jos joku pelaa toisen rinnakkaisista yhteyksistä. Tuo onnistui. Sain ne molemmat. Lisäksi pelin voittaja vei Portland Seattle yhteyden ja häviäjä Seattle - Vancouver yhteyden. Neljäs pelaajista olisi halunnut myös ko. yhteyksiä itselleen.

Pelin loppu meni lilojen kyttäilyyn. Otin vetureita tai umpipakasta. Muuta en oikein voinut tehdä. Käteen kertyi 6 vihreää ja varauduin henkisesti pelaamaan yhteyden El Paso - Houston, jos joku aloittaa viimeisen kierroksen ennen kuin saan lilat kasaan. Lopulta lilat tuli ja pääsin lopettamaan pelin vuoroa ennen kuin pelin voittajalla oli tarkoitus peli lopettaa. Katsoin, että hänellä oli niin paljon kerättyjä matkalippuja, että päätin ottaa viimeisellä vuorollani riskin ja otin kolme matkalippua. Halvin miinus oli 9 pistettä, mutta se ei vaihtanut meidän järjestystä.

Pelin voittaja päätyi pelaamaan jokseenkin sitä optimaaliseksi analysoimaani reittiä. Jotain reitin hyvyydestä kertoo se, että hän voitti vaikka teki muutamia selkeitä virheitä. Hän mm. pelasi epähuomiossa yhteyden Pitchburg - New York - Washington - Raleigh - Pitssburg.

Oma pelini kaatui pelausvirheeseen sinisten kanssa. Minun olisi pitänyt jättää Winnipeg - Sault St. Marie peluu myöhemmäksi koska kuuden sinisen yhteys oli varareitilläni. Ottamalla yhteydet Calgary - Winnipeg ja Sault St. Marie - Montreal olisin yhtä hyvin saanut varattua pohjoisen reitin itselleni varareitillä Duluthin kautta. Tällä ratkaisulla olisin merkittävästi säästänyt pelivuoroja ja olisin voinut lopettaa pelin monta vuoroa aikaisemmin, mikä luultavasti olisi riittänyt voittoon. Siis olettaen että jotain väriä (todennäköisesti vihreää) olisi kertynyt se kuudensarja pohjoiselle reitille.

Hauskana yksityiskohtana päädyin yhdistämään viimeisenä matkalippunani saamani kaupungit 44:llä vaunulla: El Paso - Santa Fe - Denver - Salt Lake City - Portland - Seattle - Vancouver - Calgary - Winnipeg - Sault St. Marie - Montreal - Toronto - Duluth.

[ithelog]

Jatkan näitä pelianalyysejäni toisella foorumilla http://www.lautapeliseura.fi/foorumi/viewtopic.php?f=6&t=11200. Aikani mietittyäni olen mielestäni löytänyt oikean paikan pelianalyyseilleni.

[Nuurori]

Heh joo vähä hiljasta täällä on ainakin tän nimenomasen pelin suhteen.

[ithelog]

Tuskinpa sielläkään suurta keskustelua syntyy, mutta siellä se on enemmän tarkoituksenmukaisessa paikassa.