Kyseessä on siis tosiaan, kuten Blemish sen hyvin totesi, aivan tavanomainen kylänpahanen. Yleensä en näin tarkasti jokaista pelieni tapahtumapaikkaa määrittele, mutta nyt on kyseessä uusi kampanja aivan uudelle neljän henkilön pelaajaporukalle. Kyseinen porukka on aikaisemmin pelannut vain D&D:tä, joten ajattelin aloittavani tämän kampanjan hieman roolipelaamispainotteisemmin ja katsoa mihin se sitten oikein johtaa. Sen tähden halusin myös luoda varsin klassisen pohjoisessa sijaitsevan kylän kampanjan aloitussijainniksi sitäkin klassisempaan fantasiamaailmaan.
Erityinen kiitos tässä välissä vielä Blemishille, joka säästi minulta monien asioiden selittämisen vaivan kun ymmärsi aivan erinomaisesti mitä Silentiumin kylällä oikein haen. Pelin genre tosiaankin on Low Fantasy/Dark Fantasy/Realism/Horror. Alussa totutan hahmot kylän tavanomaiseen elämisen rutiiniin sekä sen yhteisössä vallitseviin jännitteisiin, ongelmiin ja ihmissuhteisiin. Taustalla horisonttia synkentää jatkuvasti elämän epävarmuus pohjoisella, karulla rajaseudulla. Kun olen suhteellisen tyytyväinen pelaajien tuntemukseen kotipaikastaan, rikon kylmän rauhallisesti tuon luomani rauhan ja tyyneyden illuusion. (Juonesta tulossa mahdollisesti enemmän myöhemmin tässä ketjussa.) Tavoittelemani peli-ilmapiiri on siis lopulta epätietoisuuden ja jännityksen verhoama. Annetaan pelaajille kakunsiivu, otetaan se sitten pois ja seurataan miten heidän hahmonsa yrittävät löytää onnen uudelleen todellisen maailman iskiessä täydellisesti heidän silmilleen. Low Fantasylle ominaisesti tarkoituksena on myös osaltaan tarkkailla luomaani korruptoitunutta ja yhteiskunnallisessa kaaoksessa olevaa maailmaa. Toki epiikkaa (High Fantasy) ja perusmättämistä tulee myös olemaan aivan varmasti luvassa mikäli kyseistä pelaajaporukkaa yhtään tunnen.
Mutta takaisin tämänhetkiseen aiheeseen, eli kylään nimeltään Hiljaisuus. Kylävanhimman ja kyläneuvoston asemasta voisin vielä selvyyden vuoksi tokaista sen verran, ettei niillä kummallakaan ole yhteisössä mitään käytännön valtaa. Arvovaltaa löytyy toki kunkin neuvoston jäsenen henkilökohtaisen arvostuksen pohjalta, mutta itse neuvosto päättää lähinnä asioista mistä ihmiset eivät keskenään osaa päättää. (Se perustettiinkin alun pitäen ratkaisemaan eräs kahden suuremman suvun välinen pienimuotoinen rajakiista.) Kylävanhin on taas eräänlainen kylän ikioma poppamies, joka ei kylläkään taikuudesta tiedä turhan paljoa maailman mittakaavalla. Nimitys ’kylävanhin’ on vakiintunut yhteisössä tämän korkeasta iästä johtuen. Hänen töllinsä on siis aivan samanlainen talonpahanen muiden talonpahasten joukossa. ’Majatalo’ taas on eräs suuremmanpuoleinen rakennus joka on vakiintunut käyttöön yhteisenä kokoontumistilana sekä satunnaisten matkalaisten asuinpaikkana (korvausta vastaan). Nimitys ’majatalo’ taas siitä on käytössä lähinnä sen takia etteivät kyläläiset sitä oikein muuksikaan osaa kutsua. (Ehkä nimityksestä löytyy hippu kyläläisten itseironiaakin.) Tärkein ominaisuus majatalolla on kuitenkin sen käyttötarkoitus sivutoimisena olutpanimona sekä –varastona.
Kylän kulttuurista voisin kertoa hieman tarkemmin, ensin pohjaten sitä hieman sen historiaan. Kylän ’virallinen’ kutsumanimihän on Silentium, joka on latinaa ja tarkoittaa hiljaisuutta. Pelini maailma siis sijoittuu aivan omaan universaaliinsa. Kylän kulttuuria hieman paremmin selittääkseni yritän mahdollisimman lyhyesti kertoa koko ihmiskunnan historiasta maailmassani.
Alussa vain haltioilla ja muilla vanhoilla roduilla oli korkeakulttuurin asema. Ihmiset olivat nuorempi rotu, jota vanhemmista roduista muun muassa tietyt haltialahkot pitivät orjinaan ja palvelijoinaan. Ennen pitkään ikuiseen vankeuteensa ja palvelijanasemaansa tuskastuneet ihmiset nousivat lukuisiin kapinoihin, ja monien veristen taisteluiden ja sotien jälkeen he saivat viimein vapautensa ja oman maansa. Viimeisimpien taisteluiden johtajien johdolla perustettiin sitten (vanha) Keisarikunta, hyväksikäyttäen haltioilta opittuja tietoja ja taitoja maailmasta sekä taikuudesta. (vrt. Rooma, kielenä latina) Sivumainintana mainittakoon että eräs kapinan merkittävämmistä johtajista myöhemmin kanonisoitiin ja hänen ympärilleen perustettiin fanatismiin asti taipuva henkilökultti, joka on valtauskonto ihmisten keskuudessa tämän pelin aikakaudella. (vrt. Warhammer Sigmar) Vanha Keisarikunta ei kuitenkaan kestänyt tuhatta vuotta kauempaa, kun se sisäisestä mädäntyneisyydestänsä, korruptoituneisuudestansa, keisariensa kasvavasta vallanhimosta sekä ulkoisista paineista johtuen lopulta romahti tuhoisasti jättäen koko ihmisten valtakunnan kaaokseen. (vrt. Rooman tuho) Tuhoisat sisällissodat repivät koko keisarikuntaa, samalla kun sen rajat olivat puolustamattomina ulkoista vihollista vastaan. Peli sijoittuu eräälle ajankohdalle muutamia satoja vuosia Vanhan Keisarikunnan romahtamisen jälkeen, kun ihmiskunta on jakautunut alueittain, uskonnoittain ja alaroduittain ja tuhoisat taudit ja sodat repivät sen koko olemassaoloa. Vähälukuiset kääpiöt ovat sulkeutuneet omiin syviin holveihinsa ongelmanaan lisääntyvä maahisten ja barbaarien määrä vuoristoalueilla. Kaikki yhteydenpito haltioihin taas katkesi jo Keisarikunnan romahtaessa, mutta todellisuudessa heillä on käynnissä oma sisällissotansa koskien hallitsijain perimäjärjestystä. Samaan aikaan barbaarit, gootit, hunnit, maahiset ynnä muut rodut ja alarodut nakertavat jatkuvasti Vanhan Keisarikunnan rajoja. (Tolkienilainen rotukäsitys yhdistettynä erilaisiin Euraasialaisiin barbaariheimoihin.)
Näistä asioista pelaajahahmot (tai heidän pelaajansa) eivät ainakaan tässä pelin vaiheessa ole lainkaan perillä. Mitä nyt eräs hahmoista on ollut kylävanhimman apulaisena ja jonkinlaisena oppipoikana, ja näin tietää ehkä hieman paremmin maailmansa historiasta ja toiminnasta. Pidätän kuitenkin oikeuden välittää näin väärää tietoa pelaajille, eiväthän kaikki kirjoitetut lähteet ole totisinta totta!
Tämä on siis aikakausi jolle Silentiumin kylän urheat maalaispojat on pakotettu elämään. Vanhan Keisarikunnan perinteet ja kieli elävät edelleen vanhemmissa traditioissa, saduissa ynnä muissa. Todellisuudessa Silentiumin kylän alueella sijaitsi Keisarikunnan pohjoisin rajalinnoitus, Aquilon. (Pohjoistuuli) Sen puolustajat ovat kuitenkin jo pitkän aikaa sitten kuolleet pois ja sammal peittää linnan raunioita. Puolustajien jälkeläiset elävät kuitenkin edelleen alueella, itse kuitenkaan taustojaan turhan tarkasti tietämättä. Dark Fantasya kun ollaan pelaamassa, mainittakoon kylää jatkuvasti pohjoisesta päin vaaniva barbaariryöstelijöiden uhka, joilta se on välttynyt lähinnä suojatun sijaintinsa takia.
Ajallisesti oman maailmamme avulla hahmotettuna Silentiumin kylä siis sijaitsisi pohjoisessa Euroopassa myöhäiskeskiajalla. Kulttuuriltaan ajattelen sen mielellään eräänlaisena kunnianosoituksena Robert Jordanin Two Riversin kylälle. Alueen asukkaista itse kukin hallitsee selviytymisen perustaidot sekä jonkinasteisen taistelemisen kyvyn. Ihmiset ovat näin itsenäisyyspäivämme kunniaksi perusluonteeltaan varsin peräänantamattomia, itsepäisiä ja ehkä hieman jurojakin. Muun maailman kaaoksesta ja korruptiosta tai ongelmista kyläläisillä taas ei ole mitään suurempaa tietoa tai ideaa. Kyläläiset uskovatkin pikemminkin omiin taitoihinsa ja käytännön asioihin kuin kirkon luomiin uhkakuviin maailman kaaoksesta ja ikuisesta turmiosta. (Joista kyläläisillä ei ole sen suurempaa
omakohtaista kokemusta) Toki hieman jumaltenpelkoa heistäkin löytyy. Uhkakuvien ollessa ainakin toistaiseksi vähäisiä, ei uskonnolle sen suuremmin ole ollut tarvetta. Mitä nyt satunnaisesti ruokauhreja tarjotaan tarkoin valituille metsän jumalille tarpeen vaatiessa. (Myös jumalista ja henkiolennoista tulossa mahdollisesti lisää myöhemmin tässä ketjussa.)
Silentiumilla ja kylällä siis viitataan kyseisellä alueella muutaman neliömaailin laajuiseen (&pellot!) alueeseen pohjoisessa maailmankolkassa. Käytännössä kyseessä ei siis ole varsinainen kylä, vaikka kyläläiset sitä tällaiseksi paremman puutteessa kutsuvatkin. Mokomaa ei ole edes merkitty niille vähäisille kartoille mitä alueesta on aikoinaan tehty. Kiitoksia Atukalle erinomaisesta sanasta "pitäjä", otanpa sen käyttöön hieman kankean kyläkeskuksen käsitteen tilalle.
Tämän ketjun ainoa tarkoitus ei suinkaan ole pelkkä palautteenhakoisuus, vaan kaipaan myös apua koskien muutamia tärkeitä vivahteita ja yksityiskohtia. Erityisesti kaipaisin ideoita koskien tämänkaltaisen pohjoisen kylän vapaa-ajanviettoa ja arkea. Mitä tuollaisessa kylänpahasessa oikein tehdään työn ja selviytymisen lisäksi? Olen kehitellyt jonkinmuotoisia jokakesäisiä kilpailuja sekä vuosittaisen kauppiaan vierailun kylässä, mutta esimerkiksi nuorison (15-25 vuotta) aktiviteetit ovat suuremmilta osin itseltäni vielä varsin hukassa. Lisäksi jos joku osaisi osoittaa minulle hyvän esimerkin vuoristosta piirretystä kartasta, olisin hyvinkin kiitollinen. Tämänhetkiset sketsini kun eivät kuvaa kylää ympäröivästä vuoristosta kovin hyvin anna. (Kylä sijaitsee erään hieman pienemmän vuoren rinteessä noin kilometrin korkeudella merenpinnasta.) Myöskin, osaisko joku muuten suositella hyvää sivustoa/kirjaa (GURPS) koskien fantasiaolentoja ja -hahmoja ynnä muita fantasiamaailman ominaisuuksia? Jokaista geneeristä kaupunginvartijaa ja kauppiasta kun en jaksaisi statistiikkapuolella lähteä extemporena sitten keksimään tai etukäteen erikseen vääntämään. (Ja onko tuosta Fantasy Bestiary -supplementista yhtään mihinkään?
)
Kiitos kuitenkin kaikille kommenteistaan, keep it coming!
The man who has no imagination has no wings.
-Muhammad Ali
