Uskottavuus ongelmista...

[Sunna]

Olenko muka todellakin ainoa ihminen joka kärsii uskottavuus ongelmasta? Tällä siis tarkoitan sitä kun, jos sanon jotain missä olen tosissani kukaan ei usko, vaan pikemminkin nauraa?

Sukuni nauraa kasvissyönti, mielenosoitus asioilleni päin naamaa, luulevat etten ole tosissani. -Oletko sä joku aktivisti vai? Tuntui jo kommenttina tosi loukkaavalta!
Johtuuko tämä pukeutumisestani, hippimäisistä kuteista? Pitäsiskö ruveta punk:iksi niin saisin lisää uskottavuutta. Välillä mietin että olisi jopa parempi että ihmiset luulisivat minua hasista polttelevaksi vihaiseksi ihmiseksi, jos se toisi lisää uskottavuutta.
Vaan eipä paljon huvita luopua rakkaasta tyylistään sen takia, ei se nyt sentään sen arvoista voi olla.

Olenko siis ainoa?

[Ugly Psycho]

Njaa. No tyylinvaihdosta nyt ei liene ainakaan hyötyä. Silloin vaikutat vain tuuliviiriltä, eikä kukaan usko sitäkään vähää. Muutoin paha sanoa kun en tiedä kuinka pitkään olet aatteitasi hm... edustanut, tai vaikkapa ikääsi.

Toisaalta, paskanko väliä mitä ne muut sitten ajattelee.

[Burgeri]

Suku on suku ja niiden mielipiteistä ei tarvitse välittää. Ilmoitat vain vanhemmillesi ettet ole kiinnostunut kanssakäymisestä sukusi kanssa jos he eivät ole kiinnostuneita sinusta ja pyrit välttämään sukujuhliin yms. joutumista.

Tämä asenne on kyllä aika yleinen: ne näkevät sinut vieläkin pikkulapsena joka ei kykene itsenäiseen mielipiteenmuodostukseen, ja mikäli tämä kuva joskus särkyy niin reaktiot saattavat olla aika äärimmäiset (eräs serkkuni kääntyi islaminuskoon ja kylläpä siitä nousi itku ja hammastenkiristys).

Kannattaa siis kaveerata sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat kiinnostuneita mielipiteistäsi, vaikka eivät jakaisi niitä. Olen myös samaa mieltä Ugly Psychon kanssa siitä, että tyylisuunnan vaihto vain nakertaa uskottavuutta.

P.S. Uskottavuutta parantaa myös yhdyssanojen käyttö tekstissä.

[Danzara_666]

et sinä ainoa ole. minä tiedän jo valmiiksi etten ole pahemmin uskottava niin en näytä mitään ulkopuolelle.
mutta hyvä vain jos et välitä asiasta, silloin ne alkaa uskomaan jo parin kk:n päästä.

[Leona Furmy]

Jaa'a.. enpä muista moiseen ongelmaan ite koskaan törmänneeni, vaikka sinäänsä kyllä kaikki mulle lähestulkoon nauraakin vaikka kuinka tosissani yritän jotain sanoa. Mut se on sellaista hyväntuulista nauramista, enkä pistä sitä pahakseni. Minkäs sille voi että on suupaltti ja vitsiniekka, ihmiset odottavat aina että murjon jotain vitsiä. Niin kyllä lähestulkoon teenkin....

Mutta, kyllä sitä itse omilta teinivuosiltaan *köh köh* muistaa että välillä vähän tuntui että muut ei aina oikein käsittäny.. Mut se menee kyllä sitten ohi, kyllä ihmiset jossain välissä alkaa vakavammin ottamaan. Ja jatkuva tyylin muuttaminen ei kyllä todellakaan edistä asiaa, ole vain ihan oma itsesi ja sillä selvä. Muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä, kunhan itse olet onnellinen ja tyytyväinen.

[Ugly Psycho]

Njaa, jatkona aiempiin ajatuksiini olen henk. koht. sitä mieltä, että asiansa väkisin muille tuputtaminen on yksi niistä asioista, joka ehdottomasti tekee hallaa omalle uskottavuudelle. Ei sillä, että tietäisin teetkö moista, mutta tulipahan mieleen tuokin.

[Leona Furmy]

Njaa, jatkona aiempiin ajatuksiini olen henk. koht. sitä mieltä, että asiansa väkisin muille tuputtaminen on yksi niistä asioista, joka ehdottomasti tekee hallaa omalle uskottavuudelle. Ei sillä, että tietäisin teetkö moista, mutta tulipahan mieleen tuokin.

Ah, tuo on kyllä ehdottomasti totta. Ja vielä kun tunnen sellaisiakin tapauksia, jotka kokoajan muutti ajatusmaailmaansa ja joka kerta sitten tuputti sitä kaikille muillekin.. Että ei se että tuputtaa yhtä, vaan kun sitä sitten vielä vaihtaa jatkuvasti sitä mitä tuputtaa. Huh.

[Grindwyn]

Tällä siis tarkoitan sitä kun, jos sanon jotain missä olen tosissani kukaan ei usko, vaan pikemminkin nauraa?

Ah, tuttu tunne. Isäni on erityisen paha tapaus. Jos väitän hänelle vastaan aidosti raivoissani jostain, niin heti ensimmäisenä: "hah hah, voi kun sinä olet niin hauska ja tuo sun huumorisi on niin älykästä. Hah hah."

Kyllä se hieman tuntuu...

[Chrisle]

Riippuu vähän iästäkin. Jos on nuori, saattaa suvulta kestää aikansa tajuta ettet ole enää lapsi ja sinulla on oma identiteetti joka välttämättä ei ole sama kuin heillä.
Sattuu monille, minullekin.
Se on jo vakavampaa jos työelämässä tai järjestötoiminnassa ei oteta vakavasti.

[Selane]

Niii-in, tästäkin voi olla monta mieltä... Se kyllä on tosi ikävää, jos porukat "nauraa päin naamaa" vaikka oliskin tosissaan. Mulle on myös käynyt niin muutaman kerran, ja se on kyllä aika ikävää, et nyt ne ei enää tiedä koska mä puhun totta ja koska en... Yleensähän mä kyllä sanon asiat niin kun ne on (siis mun mielestä) mutta ei muakaan aina oteta vakavasti... Se on sitten sairaan ärsyttävää. Ällistyttävää että joillain ihmisillä on sitten omituinen käsitys siitä, mitä mieltä pitäis olla! Onneks on joitain, jotka osaa ottaa ihmisen sellasena kun on. Siis kai sitä saa olla kasvissyöjä jos haluaa..?! Tietty pitää muistaa syödä monipuolisesti, mut kuitenkin...

[Burgeri]

Juuh, jos joku tulee tilittämään minulle kasvissyönnistä ja mielenosoituksista niin voin olla eri mieltä ja pitää hänen aatteitaan... noh, typerinä, mutta uskon kyllä että hän on niiden suhteen tosissaan ja ne ovat hänelle tärkeitä. Minulla on kavereita joiden aatemaailmaa en jaa (kuten mm. Markus Drake), mutta on ihan alkeellista kohteliaisutta ottaa heidät vakavasti, varata heille esim. vegepöperöä bileisiin ja välttää sellaisia aiheita mistä kiistoja tulee.

[Yzneftamz]

Omalla kohdallani jossain määrin samanlaista on ilmennyt absolutismini osalta. En siis juo laisinkaan alkoholia, en ole maistanutkaan tupakkaa, huumeita ei ole edes tarjottu. EIKÄ tällä ole mitään tekemistä uskonnollisuuden kanssa: pidän itseäni agnostikkona.

Varsinkin armeijassa tuli huomattua nuo "uskottavuusongelmat". Itseni ikäisten ei ole aina helppoa uskoa, että joku voi olla tuollainen. Vanhemmat ihmiset yleensä suhtautuvat varsin asiallisesti.

[Sunna]

No jaa, tuosta asioideni tuputtamisesta en tiedä, mutta en kyllä ainakaan tuohon tuuliviirimäisyyteen ole sortunut (omasta mielestäni )
Mutta olisihan se nyt ihan reilua että jos menen jonnekin kylään niin minulle ei väkisellä yritettäisi tuputtaa kaiken maailman pihvejä sun muuta, jos kerta olen jo päätökseni tehnyt.

Äitini kanssa ei onneksi minkäänlaisia ongelmia ole ollut, kun itsekkin on vähän samanhenkinen. Mutta koska kyseessä ei ole kuitenkaan kyse mistään uudesta tuulesta, olenhan jo ollut tälläinen, erm... kahdeksannelta luokalta asti 8)

Tietenkin ikä tuo lisää uusia mielipiteitä ja ajatuksia, mutta luulisi tuon jo olevan tutuille ihmisille normaalia, ettei tarvitsisi naureskella.
Tuntemattomat nyt hyvin ymmärrän, ja ystävät nyt eivät huomaa asiaa, kun itsekin ovat vähän tuollaisia. Sikäli mikäli eivät kyllä olisikaan ystäviäni jos eivät ajatuksiani hyväksyisi.

Loppujen lopuksi tähdentäisin vielä asiaa, ettei asialla todellakaan ole niin paljon merkitystä, mutta onhan se joskus raivostuttavaa, ja tuskin tällainen olisin jos muiden mielipiteillä niin paljon merkitystä olisi.

(meniköhän minulla osittain ohi aiheen?!? ja haka en yhdyssanoissa ole koskaan ollut. Vaikkakin tuota uskottavuusongelma/ uskottavuus ongelma asiaa pitkään mietiskelin. 8)

[Chrisle]

Jokaisen ihmisen olisi hyvä kunnioittaa toisten aatteita, vaikkei niitä jakaisikaan. Ja toisinpäin; on hyvä kunnioittaa toista niin ettei väkisin tuputa omia aatteitaan. Kummasti paranisi kanssakäyminen jos tuota sovellettaisi yleisenä käytöstapana.

[Meryl Merenloiste]

Minulla on uskottavuus ongelmia...kuljen tummissa vaatteissani ja kimitän,loikin ja kiljahtelen...Uskottavaa?Ei ainakaan minusta...mutta toisaalta,tarviiko ihmisen olla uskottava tullakseen hyväksytyksi?
Minua ei se haittaa jos äitini suosittelee minua pitämään hiuksiani kiinni tai meikkaamaan tai luopumaan kasvissyönti ja luomu touhotuksestani...olen tälläinen kuin olen ja juuri sopivan uskottava Meryl Merenloisteeksi...omaksi itsekseni...ei tarvitse kenenkään tulla minulle ilmoittamaan, että koska olen uskottava ja koska taas en...pärjään ihan hyvin "ei uskottavanakin"............ Olenko uskottava? *kröhöm*

[Meryl Merenloiste]

Sunna rakas...eivät ne synttärini ole kuin vasta 17.2....mutta kiitos kumminkin...*Enkeli/vamppyyri kiittää ja kumartaa*

[Sunna]

Minäpä juhlin niitä jo nyt 8)
*Meni ohi aiheen mutta menkööt*

[Cerisme]

Off topic: Meryl, ihana runo!

Ja Sunna, kyllä sinä ihan uskottava vege-hippi olet...

[wintermute]

Jos haluaa kapinoida, ei kannata yrittää näyttää mahdollisimman räikeästi että MINÄ KAPINOIN HALOO! Entäpäs jos yrittäisit esimerkiksi perustella sukulaisillesi (tai ketkä sinulle nauravatkaan) että miksi olet kasvissyöjä asiallisesti ja tarkasti. Jos vedät hippikuteet päälle ja rupeat polttamaan hasista niin en usko että kukaan ottaa sua vakavasti. En ainakaan itse ottaisi. Siinä tulee enemmänkin sellainen vaikutus että näyttäminen kapinalliselta on paljon tärkeämpää kuin oikea usko siihen että maailmassa on jotain pielessä. Monet ovat juuri (ikävä kyllä) tällaisia elämäntapakapinallisia tyyliin "USA on perseest NIINQ!!!111 en VITTU tiiä niinQ mikä siin on P3rseest mut se 0n vaan nii perseest silleen tajuuX!?1". Jos on oikeasti jotain uskottavaa ja järkevää sanottavaa ja vaikuttaa suhtautuvan siihen tosissaan, myös ihmisten suhtautuminen varmasti muuttuu

[templar]

Hyvä pointti, Wintermute.