Kopiointi

[Dewio]

Kun kirjoitin ensimmäistä Fantasia kirjaani kopioin kaiken (no melkein kaiken) sormusten herrasta ei päässyt kustantamoon kun ei tullut valmiiksikaan

onko muilla samoja kokemuksia

[Cayuchi]

Kopiointia... Hmm... Pariin otteeseen olen yrittänyt saada jonkinlaista tarinan tynkää paperille ja kieltämättä yleensä tulee tunne, että tässä on nyt likaa jotain tuttua tarinaa. Tälläkin hetkellä "ikuisessa työstössä" on tarina, jonka lähtötilanne on pitkälti sama kuin Kaunottaressa ja hirviössä. Joukkoon on sotkettu tosin erästä romanttista romaaniakin sekä sitten tietysti omia ajatuksiani, jottei ihan samalta näytä. Enpä tiedä. En koskaan kirjoita mitään saadakseni oikeasti kirjoitukseni julkaistuakin, joten kai se riittää, että itse tykkään

[gryptorg]

Minä olen siinä onnellisessa asemassa että en lue fiktiivistä kirjallisuutta ja näin ollen kirjoitin mitä tahansa on suoranaisten vaikutusten ottaminen muista kirjoista aika epätodennäköistä. Eipä kyllä ole tullut muutenkaan paljoa luettua tämä elämän aikana. Kaksi romaania ja ehkä 25-30 kirjaa tietokirjallisuutta. Luku into iskee aika harvoin...Kirjoitan sitten sitäkin enemmän.

[Marmalady]

Minä olen siinä onnellisessa asemassa että en lue fiktiivistä kirjallisuutta ja näin ollen kirjoitin mitä tahansa on suoranaisten vaikutusten ottaminen muista kirjoista aika epätodennäköistä. Eipä kyllä ole tullut muutenkaan paljoa luettua tämä elämän aikana. Kaksi romaania ja ehkä 25-30 kirjaa tietokirjallisuutta. Luku into iskee aika harvoin...Kirjoitan sitten sitäkin enemmän.

En kyllä väittäisi, että kirjojen lukemattomuus on kirjoitusharrastukselle mitenkään erityisesti hyödyksi. Jos ei lue fiktiota juuri ollenkaan, saattaa sortua aika helposti siihen, että luulee keksivänsä jonkin tosi uuden ja hienon idean, jota on käytettykin jo sadassa muussa romaanissa.

No, olenhan minäkin noita "uuden ja hienon" idean keksimisvaiheita käynyt läpi. Jostain löytyy sellainen teinivuosina käsin rustattu novelli, jossa tyttö ihastuu poikaan, joka ei olekaan sitten niin kiva kuin aluksi luulisi, mutta yllätys yllätys - tyttö päätyy sen jälkeen yhteen vanhan kaverinsa kanssa, jota ei ole ennen osannut ajatella siinä mielessä. Terveisiä vain muillekin SinäMinän lukijoille.

[Vihreä Mörkö]

Juuh, onhan toki noita tarinoita tullut kirjoiteltua, joita jälkeenpäin kauhulla katselee ja löytää kaamean määrän kliseita ja muuta "ihastuttavan omaperäistä" moskaa... En usko, että suoraa lainausta niinkään, vaan ennalta-arvattavuutta ja loputtomiin käytettyjä juonikuvioita, joita ei enää voi edes lainaukseksi kutsua...

Tyttö ja poika ja ongelmia, listitään persoonaton pahis välissä ja eletään elämä onnellisena loppuun asti. Niin ja luonnollisesti toinen oli prinssi ja toinen kadonneen haltiakuningattaren jälkeläinen, jolla oli maagisia voimia - köyhyydestä loistoon... (tarinana vielä pahempi kuin tämä surkea lyhennelmä)

Tuo yllä oleva on pisin tarina jota koskaan olen saanut aikaan, joskus yläasteikäisenä väsäämä. Sen jälkeen ei ole enää yhtä paljoa intoa riittänyt. Ideoita kyllä ajoittain on liiaksikin. En väitä että omaperäisiä, mutta keksimishetkellä mieleisiä. Muutaman vuoden päästä mahdollisesti kaikkea muuta... Se harmittaa, kun ei saa enää mitään aikaiseksi. Olisi hienoa, jos olisi tullut väsättyä useampikin yli satasivuinen kirjoitelma...

[gryptorg]

En kyllä väittäisi, että kirjojen lukemattomuus on kirjoitusharrastukselle mitenkään erityisesti hyödyksi. Jos ei lue fiktiota juuri ollenkaan, saattaa sortua aika helposti siihen, että luulee keksivänsä jonkin tosi uuden ja hienon idean, jota on käytettykin jo sadassa muussa romaanissa.

Minä en kirjoitakaan romaaneja ja jos liikaa mietti että mikä on jo tehty ja mikä ei, voi jäädä tekemättä kokonaan kun huomaa miten mahdotonta, on tehdä mitään josta kukaan ei löydä mitään vanhaa. Aina joku tulee olemaan joka sanoo että vaikutteita on otettu sieltä ja sieltä, mutta itse sanon vain: "En edes tiedä mistä sinä puhut, koska en ole kyseisiin aikaansaannoksiin edes tutustunut". Ei muiden mielipiteillä ole väliä silloin kun tehdään taidetta, sillä sen teen aina itselleni.
Tämä on myös eräänlainen ongelma varsinkin kun musiikkia tehdään, sillä painokset vain pienenevät, koska ei tule niitä levitettyä juuri ollenkaan. Jokainen ihminen jolle levyn luovuutta pitäisi tuntea henkilökohtaisesti ja hyväksyä, tosin tulevaisuudessa tästä pitäisi luopua...noh pitää nauttia tosi undergroundin tekemisestä kun vielä voi. Omilleen ei mitenkään pääse kun levyt makaa omassa kaapissa ja luopua niistä ei raaski. Viimeisten kahden äänitteen levitys määrä oli huimat 6kpl kumpaakin ja kaikki kavereille. Onhan erästä manipuloivaa tuotosta joku jo kysellyt muuta vastaus oli: ”Vain lähipiirille”. Tätä hyvät naiset ja herrat sanotaan ylitaiteellisuudeksi

[Grindwyn]

Alitajuista kopiointia huomaan ikäväkseni harrastavani jatkuvasti. Monet yöt on sitä itketty, kun ensin on hirmu into kirjoittaa, ja kun valmista tekstiä lukee, tajuaakin sitten että ei hitto, tämähän on kuin siinä leffassa. Tästä pahasta tavastani on vielä pirun vaikeaa pyristellä eroon...
hauskemman jutusta tekee vielä se, että itse vihaan kopiointeja ja lainauksia yli kaiken, jollei niitä suoraan myönnetä.

No, kuitenkin...nykyaikana noita lainailuja tulee varmaan tietämättään aika helposti tehtyä, kun välistä alkaa tuntua siltä, että kaikki hieno ja tyylikäs on jo keksitty.

[Halla]

Itsekin yritän viimeiseen asti välttää kopiointia, mutta sehän on mahdotonta. nykyisin kaiken sen kirjallisuuden jälkeen, on varmastikkin kaikki jo kertaaleen tehty ja ajateltu.
kirjastossa tutkittuani pientä fantasia tarjontaa, käteen osui Tuomion Miekka. Siis olin itkeä kun luin takakannen tekstin. Kirja oli suoraa kopiointia Taru Sormusten Herrasta. sormus vain korvattiin miekalla. joku onneton täysin asiaankuulumaton lähti tuhoamaan miekkaa, tietysti jotkut suuret pahisjoukot kannoillaan.. en muista näiden hemmojen rotuja tai missä se miekka oli määrä tuhota, mutta samalaisella tyylillä kuitenkin, yhdessä tietyssä paikassa. En viellä oo lukenut kyseistä 'teosta' mutta näin ajatellen, voisi kyllä seuraavaksi lukea. ja nähdä mitä joku onneton ihminen on kirjoittanut. ja vielä onnettomampi kustantanut.

[titz]

Jaa, oon kyllä samaa mieltä gryptorgin kanssa, ei oo järkee kirjottaa kenellekään muulle kun itelleen, kun kaikki muut on aivottomia mänttejä jotka ei tajua oikeesta taiteesta yhtään mitään

Siis ei oikeesti ihan niinkään, mut mä koitan täs selittää et ainakin mulle kirjottamisprosessi on semmosta luovuuden tuskaa ettei pahemmast välii, mut koko jutun palkitsevuus on siinä jos ite on tyytyväinen kirjotelmiisa, ei siinä mitä muut siitä ajattelee. Vaikka on se kyllä kivaa saha tunnustusta muiltakin.

[Burgeri]

Tietysti olen lukenut hyvin paljon kaikenlaista, mutta juonipuolella ja tarinakaarta sorvatessa yritän käyttää ennemmin elementtejä pelatuista peleistä, genrerajojen yli. Kannattaa myös muistaa ettei juoni tai tarina ole välttämättä se mistä lukija ensisijaisesti nauttii: teoksestahan voi löytyä myös erilaisia henkilöitä, yhteiskuntia, tunnelmia, unikuvia, verenhimon hurmaa ja eroottisia elementtejä.

Sitten on tyylikikkoja: miten erilainen tarina TSH olisikaan, jos se olisi esimerkiksi kirjoitettu kokonaan jonkun tietyn henkilön näkökulmasta, ensimmäisessä persoonassa. Tai kaksi rinnakkaista tarinaa, jotka etenevät vuoroluvuin ja koskettavat toisiaan vain silloin tällöin. Tai perinnöllisyysketju, eli tarina seuraa tiivisti yhtä tyyppiä, ja jossakin vaiheessa valokeila siirtyykin jollekin toiselle, eli päähenkilö vaihtuu kesken tarinan.

Kopioikaa rauhassa; teemoja, elementtejä, henkilöitä, tapahtumia jne. mutta laittakaa ne eri järjestykseen tai valitkaa erilainen genre ja/tai kuvakulma, eikä kenelläkään pitäisi olla mitään sanomista.

[Purple-Elf]

Oon jättäny kirjottamisen vähemmälle, kun aina siitä tulee, jonkun kirjan varjo

[Neimor]

ite on tyytyväinen kirjotelmiisa

Aijai, joku viisas sanoi joskus, että kun on tyytyväinen töihinsä, ei voi enää kehittyä

Mutta tiedä sitten onko tuo totta, itse en ainakaan ole vielä ollut tyytyväinen omiin tekeleisiini sen kummemmin.

Ja itse aiheeseen, kopiointi on mielestäni ihan hyvä asia, jos ei kierrätä samoja asioita samanlailla kuin ennenkin. Esimerkiksi hyvän idean voi kääntää täysin päälaelleen, ja se voi olla kopiointia, mutta en usko että alkup. kirjoittaja siitä pahastuisi.

Aah, taidan palata niin ihanan omaperäisen tarinani pariin, ja nahkasiat senkin kanssa...

[Silver Dragon]

Itse kun kirjottelen, tiedän kyllä kierrättäväni omissa teksteissäni elokuvien ideoita ja fantasiaa luen tosi vähän ja sitten kun joku lukee tekstejäni, niin jollei ensimmäinen niin ainakin seuraava kommentti on se, että "toihan on ihanku...". Niinpä kirjoittelen tekstejäni vain omaksi huvikseni ja mikäs siinä kun on hauskaa ja saa aikaa kulumaan aika tavalla...
Kopiointi sanan varsinaisessa merkityksessä on minusta juonen kopioimista pilkkuja myöten, ehkä joidenkin hahmojen nimiä on jo ehkä muutettu tai muuta vastaavaa. En nyt tiedä olisiko sellaistenkaan tekstien julkaiseminen mikään tuomittava teko, mutta taiteen tekeminen itselleen on minullekin jo elämäntapa. On muissakin asiaoissa se ja sama mitä ihmiset itsekseen touhuavat.

[LeGrey]

Ideat ovat aina oman sielun tai todellisuuden kopioita. Niistä ei yksinkertaisesti pääse eroon. Eri asia, jos osaa yhdistellä elementtejä siten, että niistä muodostuu tuntematon kokonaisuus.

[arzi]

Paras tapa oppia kirjoittamaan on kirjoittaa. Kirjoittaa ja luetuttaa tuotoksia ihmisillä ja ottaa opiksi niistä kommenteista mitä saa. Kielioppi siitä kielestä jolla kirjoittaa kannattaa myös opetella kunnolla, vaikka nykyään tekstinkäsittelyohjelmissa on varsin hyvät parserit auttamassa. Lisäksi netti on varsin hyvä resurssi, josta löytyy niin ideoita kuin muitakin ohjeita. Hyvänä esimerkkinä vaikka elfwoodin Farp ( http://elfwood.lysator.liu.se/farp/?267 ) jossa ihan hyviä vinkkejä niin aloitteleville kuin vähän kokeneimmille kirjoittajille.

Myös kokeileminen kannattaa aina. Kirjoita välistä jotain sellaista, mitä et ole koskaan kirjoittanut, eri genreä, eri tyyliä. Erilaiset runot ovat myös hyviä, koska niissä pääsee kikkailemaan niin eri asioilla kuin tyypillisessä proosassa.

[Flencer]

Kopioinnille nyt ei voi mitään, sitä tapahtuu niin alitajuisesti kuin tahallaankin aina kun jotain kirjoittaa: ideoita ottaa kirjallisuudesta, elokuvista, tosielämän tapahtumista ja omista vanhemmista teksteistäänkin. Mutta kuten sanottu, ideoita pitää vääntää solmuun niin paljon, ettei kopioisuus häiritse.

[Angalossiel]

Olen lukenut sen verran paljon kirjoja, että pakostakin sieltä jotain pientä tarttuu mukaan kirjoituksiin. Mutta en tietoisesti (yleensä) kopioi mitään suoraan jonkun muun teksteistä. Tiettyjä vaikutteita tekstit on kyllä saaneet ja muutamia tyylikikkoja, joihin olen suuresti ihastunut, on tullut vietyä omiin kirjoituksiin asti. Siltikin kukaan, siis KUKAAN ei voi kirjoittaa niin etteikö tekstissä olisi ainakin jotain samaa joka esiintyy jonkun toisen kirjoituksissa.

[Kalessin]

Minullekin on käynyt niin, että olen keksinyt jonkun mielestäni älyttömän hyvän idean kirjan tai novellin juoneksi...ja lainannut ja lukenut sen kirjan tai novellin parin kuukauden sisällä. Ihmiskunta on kertonut tarinoita niin kauan kuin puhuttu kieli on ollut olemassa, ja perustarinoita on tähän mennessä onnistuttu kehittämään muistaakseni rapiat 30. Ei ihme, että "omat" ideat pomppivat sieltä täältä silmille vähän väliä.

Mies ja nainen rakastavat toisiaan, mutta joku yrittää estää heidän yhdessäolonsa; yhteisöä uhkaa suuri vaara, jota sankari lähtee torjumaan; antisankari sekoilee ympäriinsä ja tuhoaa kaiken, mihin puuttuu jne. Kaikki maailman tarinat ovat tavalla tai toisella näiden muunnoksia. Että siitä vaan tavoittelemaan omaperäisyyttä.

Aika paljon siitä on tässä jo puhuttukin, mutta kirjoittamisessa on tärkeää saada aikaan omaperäisyyden illuusio luomalla yhdistelmiä, joita ei ole ennen käytetty ainakaan kovin paljon. Mielenkiintoisilla hahmoilla saa paljon aikaan. Lukekaa John Irvingin Garpin maailma jos ette muuten usko. Lapsistaan huolissaan oleva perheenisä ei ole kovin hyvä lähtökohta kokonaiselle romaanille, mutta kun päähenkilö itse on painia harrastava kirjailija, hänen vanhempansa aivovammainen hävittäjälentäjä ja feministiliikkeen johtotähdeksi nouseva sairaanhoitaja, ja hänen ystäväpiiriinsä kuuluu mm. sukupuolenvaihdosleikkauksessa käynyt entinen jenkkifutaaja, silloin puhutaan jo maailmankirjallisuuden klassikosta.

No joo, ei se noin helppoa ole. Täytyy siinä osata valehdellakin, eli kertoa tarinaa.