Romantiikka fantasiakirjoissa

[Yzneftamz]

Mikä loppujen lopuksi on erotiikan ja pornon ero? Minun mielestäni tasan tarkkaan se, että 'erotiikka' on samalle asialle "hienompi" ja poliittisesti korrekti nimitys.

[Mysfi]

Mikä loppujen lopuksi on erotiikan ja pornon ero? Minun mielestäni tasan tarkkaan se, että 'erotiikka' on samalle asialle "hienompi" ja poliittisesti korrekti nimitys.

hmm... erotiikkaa on esim. monissa Anne Ricen vampyyrikirjoissa, se ei ole läheskään aina seksin suoraa kuvausta, vaan vihjailevaa. Pornoa sen sijaan löytyy kioskien ja kauppojen hyllyillä olevista miestenlehdistä ja muutamista alan kirjoista, elokuvista nyt puhumattakaan.

[gryptorg]

Mikä loppujen lopuksi on erotiikan ja pornon ero? Minun mielestäni tasan tarkkaan se, että 'erotiikka' on samalle asialle "hienompi" ja poliittisesti korrekti nimitys.

Sanakirjan mukaan
Erotiikka rakkauselämä, lemmenelämä ;seksuaalisuus.

[Burgeri]

Tarina voi olla eroottinen ilman eksplisiittistä seksikuvausta. Mutta pornografia edellyttää nimenomaan eksplisiittistä kuvausta ja seksin ruumiillisen puolen korostamista. Dragonlance-kirjoissa on kohtuupaljon erotiikkaa, mutta pornoa en ole vielä löytänyt.

Hmm... no, ehkäpä en yritä improvisoida oikein rasvaista kuvausta Gilthanaksen ja Silvaran seksikohtauksesta tähän, tai ilkeä moderaattori iskee...

Kirjan kuvaus: "Virta kuljetti pois Silvaran huovan" on oikeastaan aika loistava (syyshämärän lohikäärmeet, jos muistan oikein). Mutta Gilthanashan aloittaa todella kuumalla tirkistelykohtauksella Silvaran ollessa peseytymässä vesiputouksessa, joten kohtaus on kaikkiaan aika pitkäkin.

[Ailmyrin]

En ole kyllä Syyshämärässä tormännyt tuommoiseen. Se on ehkä Kevätaamun lohareissa.

[titz]

Ei ei. Se oli Talviyön lohikäärmeet

[Ailmyrin]

Se oli Talviyön lohikäärmeet

Oletko varma? Perverssinä varmasti muistaisin tämänkaltaisen kohtauksen...

[gryptorg]

*repeilyä*

[titz]

Olen varma. Olin juuri itse lukenut sen viime viikolla
Hieno kohtaus, muuten.

[Ailmyrin]

*juoksee kirjastoon kampaten kaikki mummot että vain saan*
SEN KIRJAN!

[J-MK]

Hoo! Nyt tultiin alueelle, josta piruseinälläsetä voisi raivota suu vaahdossa vaikka kuinka monta tuntia. Nimittäin tämä on yksi suurimmista syistä miksi en enää lue modernia fantasiakirjallisuutta; saippuaooppera ei sovi sinne. Ja tässä vaiheessa sitten se merkintä IMNSHO joten ei tarvitse ottaa henk.koht.

Burgeri sen sanoi; romantiikkaa voi sisällyttää kirjoihin kahdella tavalla eli hyvällä ja huonolla ja käytännöllisesti katsoen kaikissa moderneissa fantasiakirjoissa se on esitetty huonolla tavalla. Ei silti, sitä on äärimmäisen vaikea esittää hyvällä tavalla ja oikeastaan ainoa jonka olen sen nähnyt esittävän hyvällä maulla on hra professori JRR Tolkien. Berenin ja Lúthienin tarina on erittäin tyylipuhdas suoritus alusta loppuun, Aragornin ja Arwenin tarinan luen kuuluvan samaan jatkumoon (kuten teki oletettavasti Luoja itsekin).

Nykyfantasiassa olen nähnyt jonkinlaisen pakonomaisen tarpeen esitellä se ärsyttävä murrosikäinen vinkuva finninaamasankari jollekin teinipojanunelmaprinsessalle ja sitten toistetaankin sitä vanhaa kaavaa: ensin ei tykätä, sitten tykätään ja sitten pitääkin varoa ettei kädet tahmaannu kun sivut muuttuu niin h*lv*tin siirappisiksi. Ei yksinkertaisesti toimi ja on vielä rasittavaa luettavaa.

Olisi vielä paljonkin asiaan sanomista, mutta jätetään nyt ettei mene liian yli.

[Tapsa]

Romantiikkaa kyllä löytyy varmaan joka ainoasta fantasiakirjasta ainakin pikku hitunen... Kyllä aina löytyy poika ja tyttö, jotka alkavat tulla hyvin juttuun seikkailun ohella. Romantiikka on IMHO niin keskeinen osa fantasiaa, että ei se olisi mitään ilman sitä.

Kyllähän ne kohdat luetaan siinä missä muutkin.

[Jarre]

Romantiikka tyyliin Tolkien on oivaa, mutta olen epäonnekseni törmännyt sellaisiin kirjoihin jotka vaikuttavat siltä että ne olisi kirjoitettu vain sen takia että saataisiin sankari ja sankaritar lopulta yhteen. Aina sama kaava toistuu väkinäisesti, ehkä hieman eri lavasteissa, mutta tunnistettavan samankaltaisena ja juoni jää toissijaiseksi. Moista en kestä. Se on jotenkin niin halpaa ja etten jopa sanoisi köyhää.. Nykyään haistan sen kirjasta jo kilometrien päähän ja jätän koko niteen lukematta.

[gryptorg]

Kuvataiteen tyylisuuntana Romantiikkaa esiintyy paljon fantasiakirjallisuudessa...tuli vain mieleen.

[Hospitaliitta]

Kyllähän sitä soisi että romanttiset kohtaukset fantasiakirjoissa eivät tuntuisi niin useasti niin pakollisilta, toisin sanoen että romanttisia kuvioita pitää saada kirja täyteen ihan vain sen takia että kirjassa pitää olla romantiikkaa. Tietenkin on syytä muistaa, että fantasiakirjallisuus tänä päivänä edustaa hyvin pitkälle kaupallista viihdettä.

Itsessäni on sen verran romantikon vikaa, etten romanttisia kohtauksia sinänsä mitenkään paheksu, ja kuuluvathan ne (kai? =) ) ihmisten (jos ehkä muidenkin olentojen) elämään. Eniten niissä harmittaa kaavamaisuus ja ennalta-aavistettavuus, aika monesti voi ensimmäisten 20 sivun jälkeen sanoa keiden välillä se lempi leimahtaa. Aavistettavuus ja juonikuvioiden läpinäkyvyys ovat kuitenkin yleisiä ongelmia ja romantiikka on vain yksi näistä tekijöistä, ja toisaalta se voi parhaimmillaan syventää kuvausta ja henkilöhahmoja - valitettavan usein efekti vain on päinvastainen.

Romantiikka ja erotiikkakin ovat kirjan tyylistä, tapahtumista ja kerrontatavasta riippuen aivan asiaankuuluvia, kunhan niistä ei tule itse tarkoitus, eikä niitä käytetä vain halpoina myyntikikkoina. Jos kirjailijan taso on niin huono, että romanttisen kohtauksen kohdalla todella alkaa yököttää, jää kyllä teos helposti lukematta siitä lähtien. Ellei sitten tunne tarvetta lukea se loppuun voidakseen haukkua sen. =)

[Ailmyrin]

Luin eilen Tikan ja Caramonin romantiikkakohtauksen siellä vetten alaisessa paikassa....
Taidokasta kynänkäyttöä täytyy myöntää.