Elokuvat

[Assath]

Määkin rakastin Watchmeniä. Kun kuulin, että se oli tulossa leffaan päätin lykätä sarjakuvan lukemista siihen asti, että olen sen leffan katsonut. Olisin ollut leffaan jossain määrin tyytymätön noin 95% varmuudella, jos olisin sarjakuvan edeltäkäsin lukenut. Nyt sen sijaan jäi tosi hyvä makua suuhun ja se sarjakuvakin on pakko saada omaksi.

[Rautarotta]

Jeps, kyllä Watchmen oli äärimmäisen pätevästi muutettu sarjakuvasta elokuvamuotoon. Kehtaan melkein väittää että paras elokuva-adaptaatio sarjakuvasta ikinä (ainakin kevyesti niistä mitä mä oon nähny). Loppuratkaisun pieni muuttaminen varmasti suututtaa joitakin puristeja, mutta mua se ei häirinnyt - ratkaisu on ihan perusteltu musta, samoin kun kaikki muukin tarinan yksinkertaistaminen mitä leffaan oli tehty. Ainoastaan kohtaus jossa Silkkiaave ja Tri Manhattan keskustelevat siellä Marsin lasirakennelmassa oli leffassa aika pahasti vesitetty.

Leffa on siis hyvin nautinnollinen kokemus. Itse alkuperäisteosta ei tietysti ole mitään syytä jättää lukematta. Paitsi jos on sokea, mutta silti kannattaa yrittää.

[Raaah]

Kuitenkin tuli mieleen, että en ole ikinä nähnyt yhtään kauhu elokuvaa joka olisi kunnolla pelottava. Olen Joitakin klassikoita nähnyt, mutta niitä on jo ajanhammas puraissut sen verran, ettei ne enää pelottavia ole. Jos jollain on kauhu elokuva joka on oikeasti katsomisen arvoinen niin voisiko linkata tähän ketjuun? kiitos jo etukäteen

Kammioissani olen asiaa pohdiskellut ja ja tullut henkilökohtaisen altistamisen ratkaisuun: Jokaisen pitää itsetutkiskellen tai vahingossa löytää jokin, joka itseä ahdistaa, kammottaa, inhottaa, epäilyttää tms. Ja sitten pitää aloittaa altistaminen pienin annoksin.

Nuorna poikasena katselin leffoja "koko ajan" laidasta laitaan. Huomasin pitäväni yllättävistä elokuvista (verrattuna kaveripiiriin, kotiväkeen ja lehtien arvostelijoihin). Ajan kanssa sitten huomasin joidenkin mystisten elokuvien tapahtumien tai tunnelmien palailevan mieleen, vaikka ei ollut nähnyt niitä aikoihin, eikä välttämättä tiennyt mistä elokuvasta oli kyse. Siitä tietää, että jokin teema se vaan koukuttaa.

No, sittemmin lukioaikana kaveri hehkutti Romeron klassikkoa Elävien kuolleiden yö (Night of the Living Dead). Nauhoitin sen kaverille telkkarista, mutta en katsonut. "Mustavalkoinen kuuskytlukulainen – no way" ajattelin, ja viittasin kintaalla. Myöhemmin sitten Romeron Dawn of the Deadin ja Day of the Deadin näkemisen jälkeen Night of the Living Deadkin tuli katsottua, ja todettua sen olevan loistava. Eikä se mikään splatteri ollutkaan, kuten jatko-osansa. Hmmm... Zombi-leffa, jossa on ajatusta ja tunnelmaa?

Muut zombileffat olivat enemmän hakkelusta ja vähemmän ajatusta, ja siksi palasin aina näihin Romeron pätkiin. Splatter jäi, samoin kuin kauhu etsikkovaiheen ilmentymäksi. Nyt kun Romerokin on tehnyt kaikkiaan 5 zombipätkää, joista uusimmat ovat melkoista puppua, on ollut pakko laajentaa reviiriä. ja tässä koko jutun ydin omalta kohdaltani: Minuun tehoaa jos leffassa päähenkilöt tai -henkilöt ovat jossain määrin yksin ja eristyksissä keskellä "tyhjää" maailmaa ja jos vahtavoima on koko ajan läsnä pitämässä yllä kylmää piinaa, eikä ole pelkkä yksittäinen veitsimies, joka on päättänyt saada kaikki muut hengiltä. Kuvaus ei ole täydellinen, mutta en pysty nyt parempaan.

Nyt olen pienen ajan sisällä katsonut pari hyvää pätkää: 28 Months Later ja I Am Legend. Olen pelännyt niin perkuleesti yksin sohvalla luurit päässä. (Koska hyvät leffathan pitää katsoa yksin, että kenenkään hymähtelyt eivät pääse vaikuttamaan omaan tunnelmaan ja että ei ole ketään liennyttämässä pelkoa kun se iskee.) Legendhän ei ole edes ole erityisen pelottava leffa, toimintaa mielummin. Mutta kun teemoja on tarpeeksi fiilistellyt niin kyllä nämäkin pelottaa. 28 kuukautta taas pelotti minua niin paljon alusta asti, että olen sen jälkeen muutamina iltoina joutunut hetkeksi pysähtymään ja vakuuttamaan itselleni, että sälekaihtimien takana ei voi olla verenhimoisia sairastuneita. Kornia, mutta totta. Mutta on se pelkäämisen tunne sitten hieno, kunhan ei vaan ala käymään liian kovaksi, niin että normaali eläminen, mielenrauha ja -terveys alkaa kärsiä.

Ja kun on tarpeeksi altistanut itsensä jollekin teemalle, niin kornius kohoaa hämmästyttävän korkealle. Jopa höpsöt leffat, kuten I Am Legendin iäkkäämpi versio The Omega Man 70-luvulta voivat tuottaa fiilistelypelon tunteita ja jopa kökkökauhukomedia Black Sheep voi herättää näitä samoja fiboja... Omasta mielestäni tämä on uskomatonta, mutta puhun omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta.

Itse asiassa tuo Omega Man on leffa, jota olen fiilistellyt penskana telkkarista (ainakin osin) nähtynä jo parikymmentä vuotta mielessäni. En vain ole tiennyt mistä leffasta on kyse, eikä muistikuvia ole ollut tarpeeksi sen aktiiviseen etsiskelyyn (mies ajelee yksin pitkin tyhjiä katuja ja valkoiset silmät mustalla miehellä; no, oikeasti moni harrastaja kyllä oitis tunnistaisi tuosta kyseisen pätkän). No nyt Legendin katsomisen jälkeen IMDB johdatti minut oikeille jäljille ja ympyrä on sulkeutunut.

No, joka tapauksessa en voi mitenkään sanoa, että tämä on yleistpätevä teoria, ja että näin kauhuleffoista tulee kauheita. Loppujen lopuksi en edes välitä kokea varsinaisen kauhun tunnetta, pikemminkin piinaava jännitys on se mitä etsin. No, minä kuitenkin saan fiboja mm. seuraavista (jo mainittujen lisäksi), joten ehkä joku toinenkin:
28 Days Later
Invasion of the Body Snatchers (1978)
Deliverance
The Thing
The Blair Witch Project

[MadMan]

En jaksa kirjoitella listaa parhaista elokuvista, mutta jos ohjaajana on Tarantino niin ei voi olla huono leffa.

Deathproof. Jumankekka, että oli scheissea.

Rupesin aluksi kyllä miettimään hyviä leffoja ja osa oli jo lueteltuna. Kuitenkin tuli mieleen, että en ole ikinä nähnyt yhtään kauhu elokuvaa joka olisi kunnolla pelottava. Olen Joitakin klassikoita nähnyt, mutta niitä on jo ajanhammas puraissut sen verran, ettei ne enää pelottavia ole. Jos jollain on kauhu elokuva joka on oikeasti katsomisen arvoinen niin voisiko linkata tähän ketjuun? kiitos jo etukäteen

Itse olen palannut kerta toisensa jälkeen erään sci-fi kauhuleffan pariin, eli Event Horizon.

Jeps, kyllä Watchmen oli äärimmäisen pätevästi muutettu sarjakuvasta elokuvamuotoon. Kehtaan melkein väittää että paras elokuva-adaptaatio sarjakuvasta ikinä (ainakin kevyesti niistä mitä mä oon nähny).

Jos se on parempi kuin From Hell tai Sin City tai uudet Batmanit, niin saa kyllä olla aika pirun kova leffa. En ole vielä nähnyt, mutta kai se pitää katsoa, jos on kerran niin hyvä.

[Taustavoima]

Deathproof. Jumankekka, että oli scheissea.

Tämä on tietenkin epätosi virke, mutta olisin kiinostunut kuulemaan, minkä takia et pitänyt elokuvasta. Etkö ymmärtänyt, mistä siinä oli kyse, vai tökkikö jokin tekninen seikka?

[Rautarotta]

Jos se on parempi kuin From Hell tai Sin City tai uudet Batmanit, niin saa kyllä olla aika pirun kova leffa. En ole vielä nähnyt, mutta kai se pitää katsoa, jos on kerran niin hyvä.

Nnoh, Sin City ei ollu mitenkään huono mutta ei ihmeellinenkään (kauhean yliarvostettu leffa musta), uusi Batman loistaa lähinnä tietyillä näyttelijävalinnoillaan ja From Hell nyt ei kuulu tuolle listalle ollenkaan (okei siitä on aika kauan kun olen sen nähnyt mutta jos nyt mietin oikeaa Johnny Deppin tähdittämää leffaa niin se oli aika hirveä). Eli KYLLÄ, Watchmen voittaa nuo kaikki.

V Niinkuin Verikosto pääsee jo lähelle. Sitä en ole tosin lukenut sarjakuvana.

Kauhuleffoista mäkin suosittelisin 28 päivää myöhemmin, plus jatko-osaa 28 viikkoa myöhemmin. Ne on molemmat ihan päteviä. Sen tarkemmin miettimättä ei meinaa tulla kyllä mitään mieleen... Muistaakseni se The Ring missä on se videonauha oli myös ihan kelvollinen. Hollywood-versio siis, japsia en oo nähny.

[Raaah]

Kauhuleffoista mäkin suosittelisin 28 päivää myöhemmin, plus jatko-osaa 28 viikkoa myöhemmin. Ne on molemmat ihan päteviä. Sen tarkemmin miettimättä ei meinaa tulla kyllä mitään mieleen...

Vähän samassa hengessä on pusattu uusintaversiot Romeron Dawn of the Deadista sekä Day of the Deadista. Näistä ensimmäinen on ihan jees ja toimii uudistettuna versiona kaikin puolin. Jälkimmäinen taasen on kyllä ihan silkkaa huttua, eikä elokuvalla ole nimeä lukuunottamatta mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. On tässäkin tekeleessä vauhtia, mutta muutapa ei...

Samassa hengessä toimii osaltaan myös Quarantine, joka on [rec]-elokuvan ameriikkalaisversio. Kun tämä kerran oli hyvä, niin [rec] on varmaan mahtava. En ole sitä nähnyt... Ja miksei myös The Invasion jota seuraava kommentti spoilaa niitä, jotka haluavat pitää elokuvakokemuksensa mahdollisimman neitseellisinä, eli eivät halua tietää oikeastaan yhtään mitään elokuvasta. The Invsion on jo kolmas uusintaverio Invasion of the Body Snatchers -leffasta. Eka on alkuperäinen mustavalkoinen ja ajalleen tyypillinen teos mielestäni, toinen on täyttä rautaa oleva -78 tehty pätkä, kolmas ihan kökkö ysikytlukuinen armeijan tukikohtaan sijoittuva versio ja neljäs tämä helmi.

Verkkaisempaa zombahtavaa menoa tarjoaa Romeron uusin Diary of the Dead, josta pidin oikeastaan kovasti, vaikka olen sen aikaisemmin täällä tuominnut. Antakaa anteeksi.

Ja jos verkkaisesta menosta pitää, niin Happening on kyllä katsomisen arvoinen, vaikka sitä enemmistö taitaa parjata. Minuun iski ja se riittää:) Ja vielä irtobonuksena Children of Men, joka ei kyllä ole edellisten kanssa samaa genreä, mutta jotain samaa henkeä löytyy. Hyävähän se tietenkin on, muuten en mainitsisi:)

[MadMan]

jostainsyystätuplapostauspahoittelen

[MadMan]

Ja vielä irtobonuksena Children of Men, joka ei kyllä ole edellisten kanssa samaa genreä, mutta jotain samaa henkeä löytyy. Hyävähän se tietenkin on, muuten en mainitsisi:)

Children of Men on kyberpunkleffa. En sitä itsekään tiennyt ennen kuin katsoin kaverin lainaamalta HD-DVD levyltä. Suosittelen lämpimästi kaikille jotka tykkää hieman pohdiskelevasta scifistä tai kyberpunkista.
Tänään katsoin Nicolas Cage leffan Ghost Rider, alku paskaa, loppu parempi. Vielä kun olis ollu lopussa Children Of Bodomin versio biisistä "Ghost Riders In The Sky"...

[Raaah]

Children of Men on kyberpunkleffa. En sitä itsekään tiennyt ennen kuin katsoin kaverin lainaamalta HD-DVD levyltä. Suosittelen lämpimästi kaikille jotka tykkää hieman pohdiskelevasta scifistä tai kyberpunkista.

Tämähän tuli vasta telkkarista, toivottavasti katsoivat ne jotka ovat olleet kiinnostuneita. Itse kyllä näen kyberpunkin rajoittuneemmin (kyberiä ja punkkia...), mutta mennee paremman puutteessa.

Mutta sellaisen klassikon(?) katsoin juuri kuin Straw Dogs (Olkikoirat?). Minulta se on kyllä mennyt ihan ohi, en ole tiennyt koko pätkän olemassaolosta. Ja olipas häiritsevä inha leffa. Suosittelen silti.

[Luddiitti]

Täällä mainittiin From Hell hyvänä sarjakuvasta käännettynä leffana. Mielipiteitä on monia eikä niistä saisi kiistellä, mutta... Omasta puolestani en itse keksi tähän hätään mitään yhtä köyhästi käännettyä leffaa kuin From Hell oli, sen verran monipuolinen ja dialogipainotteinen (tai itse asiassa monologipainotteinen) From Hell oli sarjakuvana, viiden pienen kirjasen tekstitykitys.

Toistaiseksi en ole nähnyt ainoatakaan sarjakuvasta käännettyä leffaa, joka olisi yhtä hyvä elokuvana kuin se oli sarjiksena. Se on itse asiassa todella outoa, kun ottaa huomioon että useista kirjoista on tehty hyviä, jopa kriitikoidenkin mielestä hyviä, elokuvia. Peleistä tehdyistä hyvistä elokuvista ei voine edes puhua.

[Ailmyrin]

(Leikkaan töykeästi suoraan ohi aikaisempien keskustelujenne, sillä edellä mainituista elokuvista voisi puhua liian paljon ja liian kauan).

Minusta on kaiketi muodostumassa jonkinlainen elokuvaihminen. Täytynee suoraan alkuun sanoa, etten tarkoita tällä sitä, että katsoisin lähinnä Edisonin tuottamia mykkäelokuvia 1910-luvulta tai sitten ranskalaisia taide-elokuvia. Kyllä minä kumpiakin katson, mutta se tosiaan rajoitu siihen. Syleilen kaikenlaisia elokuvia, niin hyviä kuin huonojakin. Ehkä minusta tulisi kelvollinen arvostelija internettiin, tiedä sitä sitten.

Lempielokuvani (lisäyksenä niihin, jotka postasi joskus vuosia sitten) voisin sanoa esimerkiksi Sin Cityn, Oldboyn ja Nosferatun (sen Murnaun version vuodelta 1922, Herzogin versio oli mielestäni remakena vähän paperia). Muutenkin harrastan mykkäelokuvia ja vastaavia, osittain koska niitä on helppo harrastaa public domain -statuksensa ansiosta. Lisäksi niissä on tietynlaista taikaa, jota nykyelokuvissa ei ole. Toisaalta taaskin kaava toimii myös toisinpäin.

Onko täällä muita mykkäelokuvien tai muuten vanhojen elokuvia (muidenkin kuin Citizen Kanen ) harrastajia?

[Thaumiel_Nerub]

Itse en ole Quarantinea nähnyt, mutta [rec] oli loistava! Löysin kaupan halpisleffapahviständistä vitosella.

[kosma]

Itse pidän scifi leffoista, kauhu, jännitys ja seikkailu on plussaa myös. Silti scifi ja seikkailu parhaita. Suosikkiohjaajani? Heihin en ole kovin tutustunut, en yleensä katso kuka ohjaa mitäkin. Renny Harlin, Tim Burton, Wong Kar Wai sekä AJ Annila kuuluvat suosikkeihini ohjaajina ehdottomasti.
Suosikkinäyttelijäni on näin suomalaisittain Tommi Eronen. Nytpä listaan teille ehdottomasti tsekkaamisen arvoisia leffoja jotka ovat ainakin itseeni tehneet vaikutuksen!

Hohto (mahtavat näyttelijät, kaikki sopii yhteen ja paras kauhuleffa. Ja uskokaa, kauhuleffoja olen kahlannut liian monia.)
Fallen angels (yksinäisyydestä, rakkaudesta, elämänmuutoksesta kertova unenomainen kiinalainen leffa)
เกมสยอง aka 13 (thaimaan saw, tosin tuplasti parempi!)
Rautakolmonen (korealainen elokuva kielletystä rakkaudesta)
Painajainen ennen joulua (perusnähtävä! hahmot sympaattisia sekä hullunhauska )
Corpse bride (Tim Burtonin animaatio, jossa on syvyyttä. Rakkaustarina tämäkin.)
13.kerros (scifi leffa siitä, mikä on todellista ja mikä ei. Oikea helmi!)
Koko Wallander-sarja. Etenkin Salaisuus toi kyynelet silmiin, tosin tätä ei missään nimessä kannata katsoa ensimmäisenä!