Sireenien kukkiessa

[Ruine]

Ajatuksenvirtaa, joka syntyi historiantunnin ja lounastauon yhteydessä käytävällä, johon oli pakko käydä istumaan ja kirjoittaa talteen aivojen sanelema tieto.

Sireenien kukkiessa

Katson rauhassa kellon liikettä
ja sitä kuinka maali murenee seiniltä
tauluista tulee katselukelvottomia
ja maisemista rumia

Horisontti on karmiininpunainen
päivällä kello kaksitoista
on ihanaa tämä nykyaika
auringonlasku ja nousu kolmessa sekunnissa

Nyt kun sireenit kukkivat taas
on hyvä aika
Sireenien puhuessa
on taas aika

Kahvi on lopussa
kuten myös pian tupakka
me olemme tulitikkuja
laatikossa, josta pian otan
taas yhden, sillä eihän sillä ole väliä
kaikki hyvä loppuu aikanaan

Juon kupin kahvia
ja katson maisemaa
Juon tinneriä
ja sytytän sikarin

[Lindon]

-
Kuudes kupillinen kahvia valuu raajoihin
lämmittäen hermostoja

Aika on luonani,
kiireellä ei ole nyt mitään valtaa

Suolainen janon tunne viipyy suussani

Kahvin tuoma polte,
kuin unohduksen lähteen esiaste.

Kuin voisikin vain näin olla.
-


(tuli pakottava tarve vastata runoon runolla.)
(kahvi lakko pvä #3 )