Marraskasvot

[Dolphin]

Jaa, tällaista nyt. Ihan vain, koska eräs aivan ihana nukkemuseo lakkautetaan. Angst. Kovin paljon en tätä ole hionut, mutta toisaalta en tahtoisikaan. Njaa, kommentteja toivotaan kuitenkin.

Omistettu Suruttomalle

Marraskasvot

Syvänsiniset silmät, auki vain koska niin ne on luotu
hohtavat, kaipaavat
sitä, mitä karmiinihuulten täydelliset kaaret
eivät ikinä avautuneet lausumaan

Jokainen sirpale posliinia lattialla
on mestariteos, ääneen lausumaton kyynel
jostain suuremmasta virrasta, ajasta
jokainen kauhtunut pitsinauha
hämärä tie siinä virrassa taaksepäin
kulkea lapsenkengillä

Kun perhosensiipi ei herätä sinua
poskea hipaisemalla kevätaamuun
etkä kuule tuulta enää, et sadetta
et lintuja
näe usvaa illassa, marraskuuta taivaalla

ei aika minun olkaani kosketa
kylmillä sormillaan hyväile kasvoja
ei murhe sieluani kahlitse talveen
routasiivillä varjosta auringon valoa
Vaan nauru on vaiennut, haipuneet hymyt
kultaisten kiharoitten sädekehä himmennyt

kun loputtomia särkyneitä kasvoja
lumenvalkeita, ilmeettömiä
kehystää vain tyhjyys, hiljaiset huoneet
jäätyneet ikkunat ja ovet
jotka pysyvät suljettuina

Siltikin
jos kuuntelet tarkasti
saattaa seinän takaa, tai vuosien
kaikua soittorasian helinä, hopeinen sävel
lasten nauru kun elämä kutoo verkkojaan
Ja marraskasvot kääntyvät kohti kesää

Muistojensa edessä ne
sulavat hetkeksi miltei hymyyn

Ja silloin tiedät nimeni
miksi nämä seinät pysyvät pystyssä
ja kaikki ne unohtamasi asiat
jotka vannoit aina muistavasi

[Shadow Warrior]

Vau. En ikinä pystyisi itse näin hienoon tekstiin. Ei voi muuta kuin ihailla. Tämä on juuri sellaista mikä jotenkin ns. iskee minuun. Jatka kirjoittamista