Mitä meistä jäi
Kylmyys lattianrakoihin ja varjot seinustalle
pudonneet syksyn lehdet ja haaveet kovin väsyneet
riekaleiset siivet ja mieli revitty
lakastuneet kukat säröilleeseen maljakkoon
Ei katkeruudella ole samaa yksinkertaista rajaa,
joka rakkauden tiettyyn pisteeseen tappaa
ja aikakin parantaa vain ruumiiden haavat,
paljon syvemmälle pintaa todellisuus ulottuu
Miksi ajattelisin, kaikki mieleni polut johtavat sinuun
Miksi hengittäisin, ilma on sariinia ilman tuoksuasi
Miksi välittäisin, et ikinä kuulunut minulle
et kokonaan
enkä tuntenut sinua, sanot
vaikka hetki sitten tunsin
hengityksenä olkapäätäni vasten
Minulle olit olemassa
unikuvajaisena siitä,
mihin uskoin mitä toivoin mitä rakastin
heijastuksena usvan kutomissa verkoissa,
jokaisen askeleen myötä hieman kauempana
