Mazes & Minotaurs

[Iso Vihree]

Nykyisen retropelibuumin omalaatuisimpia edustajia on Mazes & Minotaurs. Pelin synnyn takana on vaihtoehtohistoria, jossa ensimmäisen roolipelin tekijät eivät ottaneetkaan innoitustaan Tolkienista vaan antiikin tarinoista ja niihin perustuvasta populaarikulttuurista. Tämän seurauksena Dungeons and Dragonsia ei koskaan kirjoitettu vaan Mazes and Minotaursista tuli SE peli. Tästä vitsistä erityisen hauskan tekee se, että M&M on täysin toimiva peli hyvässä retrohengessä ja kaiken lisäksi siihen on julkaistu valtavasti lisämatskua, mm. yli 200-sivuinen luolastoseikkailu.

Itse en M&M:ia ole päässyt pelaamaan mutta N20-pohjainen systeemi vaikuttaa suoraviivaisuudessaan sopivalta herooiseen seikkailufantasiaan. Lukukokemusta elähdyttävät sääntöjen lomassa esitetyt vaihtoehtohistoriapätkät, joissa kerrotaan mm. pelin saamasta vastaanotosta sekä pelaajakoulukuntien välisistä kiistoista. Itsessäni aina silloin tällöin heräävään seikkailupelihimoon M&M epäilemättä vastaisi hyvin. Olisihan se nyt hienoa, että PH:t olisivat hopliitteja, kentaureja, amatsoneja ja nymfejä! Myyttien ja Homeroksen Kreikassa on aivan oma testosteronikertoimensa tusinafantasiaan verrattuna. Mielellään kuulisin teidänkin kokemuksianne ja fiilistelyänne tästä pelistä. Mitä olette tykänneet?

Ajattelin itse aloittaa lyhyen M&M-kampanjan Hämeenlinnan seudulla kesäkuussa. Joitakin pelaajia jo on mutta uusi veri on ehdottomasti tervetullutta. Kiinnostuneet aikuiset pelaajat voivat laittaa meikäläiselle YV:n, niin katsotaan, miten kemiat kohtaavat.

[JJKM]

Mazes & Minotaurs on pyörinyt mielessä kun on tullut tämä uusversio Clash of The Titans leffastakin.

Odysseia pelimuoto jossa suunnilleen joka viikonlopun tai kahden pelissä ollaan uudella saarella seikkailemassa on myös pistänyt miettimään. Siinä olisi suhteellisen hyvä viitekehys sille että ajaudutaan irrallisesta seikkailusta toiseen. Annetaan hahmoille paatti ja kampanja muodostuu melkein itsestään.

Pelin Yahoo ryhmästä löytyy valtavasti aineistoa, olen ollut ollut pitkään epäaktiivinen siellä mutta sinne kannattaa ehdottomasti suunnata.

[Iso Vihree]

Itseäkin innostaa jollakin oudolla tavalla tuo random odyssey -tyyli, joka Maze Master Guidessa esitellään. Uusi mystinen saari joka viikoksi vain parilla nopanheitolla! Satunnaistaulukot ovat aina inspiroivia. Toisaalta kyllä Tomb of the Bull Kingin pieteetillä rakennettu labyrintti vetää puoleensa myös, etenkin näin vanhemmalla iällä, kun ei mitenkään voisi kuvitella tekevänsä moista määrää esivalmisteluja itse. Lisäksi modulissa on mielestäni hauskalla tavalla hyödynnetty minolaisen kulttuurin ikonografiaa (jumalattaren käärmeet, pyhä kirves jne.). Ehkäpä koulutan pelaajasankareita aluksi muutaman session satunnaisodysseialla ja pistän ne sitten dunskaa- eikun siis meisaamaan tätä megamodulia.

[Kuusikeiju]

Lukaisin töissä pelaajan kirjan säännöt puoliväliin ja varovainen myöntely muuttui täydeksi peli-innoksi. Eiköhän niitä aikatauluja pääse siinä määrin rukkaamaan, että tätä pääsee testaamaan. Mitäs kirjoja PJ suosottelee pelaajien lukevan? Pelaajan kirja nyt kai, mutta en tahdo spoilata itseäni turhaan.

[Iso Vihree]

Mun puolesta voi lukea kaikki paitsi Tomb of the Bull Kingin. Creature Compendium kannattaa jättää väliin, jos on sitä sorttia, joka inhoaa spoilauksia. Minotaur Quarterlyista ei kande lukea skenaarioita. Maailmamateriaalin lukemisella ei ole isoa väliä, koska ajattelin sijoittaa pelin pseudohomeeriseen Kreikkaan virallisen Mythikan pelimaailman sijasta.

[Kuusikeiju]

Haa, tuohan vaikuttaa todella näppärältä peliltä. Kantamissäännöt ovat suorastaan nokkelat. Nyt vain joutuu tuskailemaan sen kanssa, että pelatako traagista kentauria, kikattavaa nymfiä vai filosofista elementalistia! Pseudohomeerinen Kreikka kuulostaa hyvältä, ei tarvitse ryhtyä opiskelamaan uutta maantiedettä vaan vanhaa

[Iso Vihree]

Joo, vaikken olekaan mikään suuri taakkasääntöjen ystävä, niin M&M:ssa ne on toteutettu jotensakin siedettävällä tavalla. Saatanpa kerrankin pakottautua taakkasääntöjen käyttämiseen. Historiallisesti ne ainakin kuuluvat genreen vahvasti. Roolipelaaja, tunne juuresi: vaali taakkasääntöjä! Hahmovaihtoehtosi kuulostavat suorastaan filhellenistisen sopivilta peliin.

Pelimaailma tulee maantieteensä puolesta ja muutenkin olemaan aika isolla siveltimellä vedetty. Keksin yksityiskohtia sitä mukaa kuin niitä tarvitaan ja sekoittelen kreikkalaista mytologiaa, alan populaarikulttuuria ja historian ajanjaksoja aivan surutta. Kovasti himottaisi pitkästä aikaa piirtää pelimaailman kartta mutta en tiedä ehdinkö. Kampanjan ensimmäisen skenaarion nimen olen sentään jo keksinyt: Arkadian villikarju.

[Kuusikeiju]

Sokkeloita ja sonnimiehiä on sitten tullut testattua ja tämä peli rokkaa. Kreikkalainen tarumaailma toisiutuu yllättävän näppärästi pelin säännöillä, hahmoluokissa on vanhan hyvän ajan henkeä ja pelin alkeellinen kuvitus nousee hulppeaksi terävien kuvatekstien ansiosta.

Hämmentävintä pelissä oli se, kuinka voimallisesti kaksimielinen sateenkaarimeininkivihjailu tunki läpi juuri tästä pelistä. Hikoilevat pronssinvärisiksi paahtuneet lihaksikkaat keihäänkantajat lannevaatteissaan olivat jotenkin alttiimpia mokomille vihjailuille kun nyt sattuvat muistuttamaan antiikin kreikkalaisia enemmän kuin jonkun mikämikämaan asukkaita.

Tragediaakin piisasi kun ensimmäinen hahmo oli hengiltä alle puolen tunnin eikä toinenkaan pitkään kestänyt. Sokkeloiden ja sonnimiesten kuolemissäännöt ovat kuitenkin hyvin elegantit: pidin kovasti tuosta 0 hit pointsia + kuolemanpelastus -yhdistelmästä. Saa nähdä, jos jaksaisi referoida pelin tapahtumia jossain vaiheessa. Sokkeloita ja sonnimiehiä on kohdallani ensimmäinen pdf-julkaistu roolipeli, jonka tahtoisin saada myös suomenkielisenä käännöksenä ja paperille painettuna ja olisin valmis siitä maksamaankin.

[Iso Vihree]

Sokkeloisännänkin vinkkelistä peli on kyllä ollut aika mainio kokemus. Monesti on voinut vain nojata taaksepäin ja nauttia kyydistä, kun pelaajat ovat heittäneet niin hervotonta legendaa. Jotenkin tämä helleeninen maailma on niin latautunut hauskoilla stereotypioilla ja kliseillä - kreikkalaista rakkautta unohtamatta - että pelaajat ovat aika vaivatta heti solahtaneet pelimaailmaan ja sen tarjoamiin rooleihin. Innolla odotan seuraavaa seikkailua, jossa pääsee pelaamaan enemmän sivuhahmoja ja juoni etenee enemmän henkilöiden varassa. Arkadian karjujahtihan on ollut ihan peruskomppaamista.

Olen itsekin välillä haikaillut tuota käännöstä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että englanti toimii tässä ehkä paremmin. M&M:hän parodioi nimenomaan englanninkielellä julkaistuja pelejä. Fingelskan jauhaminen on kasaripelikokemusta parhaimmillaan. Toisaalta suomen käyttö olisi niin vaivatonta... Pelin yahoo-ryhmässä vilahtanut tekeillä oleva Vikings&Valkyries-variantti laittoi jotakin liikkeelle: joku kalevalaisesta roolipelaamisesta innostunuthan voisi pyöräyttää vastaavan kalevalaisen variantin, suomeksi tietenkin. Korpia&Koukoja!

[Kuusikeiju]

Kolmas hahmo menossa ja mielipide pelisysteemistä rakentuu jo tässä vaiheessa pelikokemukselle. M&M on sikäli vekkuli tuttavuus, että peli tuo pelimaailman hyvin keskiöön, vaikka maailmasta siinä kirjoitetaan vähän. Peli ei sisällä juuri lainkaan fluffia myyttisestä Hellaasta - fluffitila on kirjoissa varattu M&M:n spekulatiivisen pelikulttuurin ja roolipeliyhteisön kuvauksiin -mutta säännöt tuovat homeerisen vireen hyvin lähelle.

Taakkasäännöt ovat hämmentävän näppärät ja niiden sivutuotteena hahmot vaikuttavat puolialastomilta jopa sotisovassakin. Jokainen taiankäyttäjä sinnittelee kuuden loitsun valikoiman kanssa, mutta loitsut itsessään antavat runsaasti optioita: kun oreadi pystyy muuttamaan kiven kivititaaniksi, voi kivititaani puolestaan tehdä hyvinkin monenlaisia asioita.

Samoin kokemuspistejärjestelmä on hauskalla tapaa epäreilu: kun hahmoluokkien kokemus perustuu erilaisiin asioihin, ruokkii se heti hahmojen välistä ristivetoa. Varas jää tässä suhteessa hiukan heittopussiksi ja yksinäiseksi sudeksi, sillä todella kehityttyään hänen pitää elää kuin varas. M&M ei ole vitsi tai yhden tempun ihme, vaan täysin toimiva ja tunnelmallinen roolipeli.

[Kuusikeiju]

Naisten saari

Prologi: kentauri Metamakhoksen pelastettua Korintin kaupungin uhkaavalta tuholta tyranni Kypselos antoi hänelle luvan pyytää palkkiokseen mitä tyrannin vallassa oli antaa: ja kentauri Metamakhos pyysi lupaa pitää tyrannin taloaan viikon verran omanaan ja juhlia siellä kaupungin vapautusta ja voittoaan seuranneissa kisoissa. Ja niin tapahtui. Kolmantena päivänä juhlinta oli edennyt pisteeseen, jossa Metamakhoksen kaunis kumppani nymfi Tsat Tzikitziki väsyi viiniin, tanssiin ja kauniisiin poikiin ja meni selvittämään päätään ulos.

Öisellä tiellä Tziki kohtasi komean muukalaisen, joka oli navigointivirheen vuoksi myöhästynyt Korintin kisoista. Kultakutrisen Poseidonin jälkeläisen nimi oli Tyrakhion Innokas Ithakalainen ja yhdessä he kohtasivat hermin luona lempeässä yössä viestin Olympoksen jumalilta: viesti oli heksametriin puettu runo ja Tyrakhion ja Tziki ottivat sen käskynä jumalilta ja lähtivät pelastamaan runossa mainittua Gynosin kansaa.

Tällä kertaa:
Taas seisoivat Tziki ja Tyrakhion Gyosin kuningattaren Polymodan edessä ja yrittivät selittää. Rannasta oli löytynyt pahasti krapulainen kentauri, jonka Tziki oitis tunsi urheaksi Metamakhkseksi: mutta kovin oli kentaurin ulkomuoto juhlinut. Toinen vaikea asia selittää oli, miksi Heran papitar Iole, joka sankarten oli määrä etsiä, oli menettänyt henkensä ja hänen päänsä oli lommolla.

Tziki valheet vahingosta eivät uponneet kuningatar Polymedan terävään mieleen, mutta koska sankarit olivat palauttaneet kadonneen Heran valtikan, he saivat yhä nauttia hovin vieraanvaraisuutta. Siltikin sankarimme kokivat tasapainottelevansa naisten saarella hyvin kapealla rimalla. Illalla heidät kuitenkin kutsuttiin papitar Iolen hautajaisiin ja he panivat merkille sekä kuningattaren, että hänen tyttärentyttärensä kapteeni Diomedan surevan haudalla, johon oli haudattu joku Inomestra.

Kuningatar salasi asioita, mutta sankarit eivät onnistuneet päättelemään paljonkaan: osasyynä lieni se, että Iolen hautajaisten jälkeen kapteeni Diomeda kutsui sankarit suremaan kapteenien tavalla, eli juomalla viiniä vainajan muistoksi niin paljon, että suru unohtuisi. Sen verran oli selvää, että villimiehet uhkasivat naisten kaupunkia saaren itäosista ja jokin lentävä kauhu kaappasi ihmisiä jopa kaupungista.

Yönsä Tziki vietti oreadien tapaan palatsin puutarhassa ja päätyi todistamaan oraakkelin raakaa ja kauheaa murhaa, jossa surmaaja oli kauhea eukko. Tziki seurasi tappajaeukkoa palatsiin ja hälytti vartijat, mutta kukaan muu ei nähnyt tappajaa: sankarit päättivät lähteä etsimään syitä Gyosin valtakunnan epäonneen ja lentäviin saalistajiin saaren itäosista ennen kuin heidän emäntänsä alkaisivat syyttää heitä oraakkelin surmaamisesta.

Tyrakhionin laiva vei heidät saaren itäosaan ja he laskivat ankkuriin lähelle raunioitunutta kaupunkia. Sieltä veisi polku saaren sisäosiin, jossa Diomedan mukaan oli Hekaten temppeli, josta ystävykset uskoivat vastausten löytyvän. Matkan varrella he kohtasivat vartiossa luimuilevan ryhmän: kaksi kurjaa kyttyräselkäistä villimiestä ja heitä johtavan karjulaisen. Ne tapettiin nopeasti ja armotta.

Hekaten temppeli löytyi, yhdessä paljon suuremman Haadeksne temppelin kanssa samaan pihaan rakennettuina. Tzikin loitsun turvin he onnistuivat hiipimään huomaamatta Hekaten temppeliin, sillä pihalla partioitsi ja kulki leirissä runsaasti niin villimiehiä, karjulaisia kuin yksi miespuolinen helleenikin. Temppelin sisällä lattiassa oli aukko, joka kenties johti siihen syvyyteen, josta tyrakhionin ja Tzikin aikaisemmin kukistama lentävä pirulainen oli manattu: pelkäämättä jumalattaren kostoa Tyrakhion osoitti miehuuttaan virtsaamalla aukkoon, mutta aukon sulkeva kivi oli liian raskas urhoille vieritettäväksi: selustaa ei siis saatu tukittua!

Temppelialueen halki kulki syvä rotko, joka erotti Hekaten ja Haadeksen temppelit toisistaan. Sankarit ottivat tavoitteekseen juosta läpi rotkoa yhdistävän riippusillan, sillä heidän surmaamansa vahtipartio oli selvästi huomattu ja villimiehet ja possupojat lähtivät etsimään vainoajiaan. Tziki elävöitti kivisen titaanin harhauttamaan ja sitten he juoksivat kohti riippusiltaa, panssaroimaton Tziki Hermeen vyön näkymättömäksi muuttamana.

Suunnitelma ei kuitenkaan toiminut ja sankarit juuttuivat taisteluun [tässä vaiheessa pöydällä lyötiin kaikki mahdolliset villimiesfiguurit ja HeroQuestin örkit karjulaisiksi. Kunniakas kuolema näytti psykologisesti arveluttavan todennäköiseltä, mutta Metamakhos ja Tyrakhion näyttivät todella, miten tärkeitä haarniskointipisteet ovat tässä pelissä]

Kun viholliset oli paria possupoikaa lukuun ottamatta kukistettu ja Tzikikin muuttui näkyväksi kampatessaan viimeisen pakenevan vihollisen rotkoon, ilmestyi helleeni tyhjästä sillalle ja otti Tzikin mielen valtaansa: samalla Tziki päästi kivititaanin lysähtämään takaisin mineraaleiksi ja asteli sillan yli panttivangiksi: nyt miehet olivat toisella puolen siltaa, Tziki, vieras helleeni ja kaksi karjulaista toisella puolen.

”Miksi hyökkäsitte?” outo helleenimies kysyi. Mutta Tyrakhion ja Metamakhos eivät kyselleet. tyrakhion syöksyi sillalle ja Metamakhos ylitti koko kuilun raivokkaalla loikalla. Seuranneessa taistelussa helleeni uhkasi tappaa vangitun Tzikin, elleivät urhot luovuttaisi, mutta raisrtuneet sankarit eivät moisista puheista lannistuneet: Tziki kiemurteli vapaaksi possupojan otteesta ja täräytti helleeniä takaapäin aikaisemmassa seikkailussa hankkimallaan Zeuksen salamalla (noituja ei ollut tarpeeksi tarkka käskyjensä kanssa ja porsaanreikä jäi). Siihen mies putosi ja henkihieveriin hakatut possut antautuivat: heidät laskettiin pakoon sittemmin.

Kuoleva Zepyros kertoikin sitten uskomattoman tarinan: hän oli Inomestran poika, ainoa mies, joka naisten saarelle oli syntynyt. Hänen syntymänsä vuoksi kuningatar oli surmauttanut oman tyttärensä Nomestarn, joka oli sekä Zepyroksen että kapteeni Polymedan äiti! Zepyros myös väitti kauhean eukon ja kuningattaren olevan yksi ja sama henkilö: tämä selittäisi sen, miksi murhaajaa ei koskaan löydetty.
Kuoleva Zepyros ei kuitenkaan kuollut, sillä Tziki paransi hänen vammojaan. Myöhemmin yöllä vangittu Zepyros yritti ensin ottaa turhaan valtaansa Metamakhoksen, joka ei moisesta piitannut ja sitten onnistuneesti Tyrakhion Innokkaan. Sankarit tutkivat vielä Hadeksen temppeliä ja mättivät ensi kertaa minotaureja vastaan voitokkaina. Nyt he ovat palaamassa takaisin naisten kaupunkiin mukanaan outo vanki ja outoja tietoja: mutta mitä he tekevät? Koston, kohtalon ja sankaruuden langat menevät ristiin ja vangitulla ja isoäitiään vihaavalla Zepyroksella on valtti puolellaan, sillä hän voi muiden tietämättä antaa käskyjä Tyrakhionille, joita ylimys joutuu tottelemaan empimättä

- Peli on nyt tauolla, mutta viimeisimmällä kerralla kierrokset olivat jo kovat. Osasyynä ehkä siinäkin, että kuuden kuolleen sankarin jälkeen pelaajat ovat oppineet pitämään hahmoja paremmin elossa. Hahmoni Tziki nousi jo kolmostasolle. Teknisesti oli myös hauska tutustua Ison Vihreen pelinjohtotyylin kiinnostavaan piirteeseen, jossa palaajat tietävät paljon enemmän kuin hahmot: esimerkiksi Tyrakhionin lumominen on kaikkien pelaajien tiedossa ja nyt osaamme odottaa kiinnostavia aikoja kun porukka palaa palatsiin, vaikka hahmot eivät tästä olekaan tietoisia.