Valmis seikkailut - Pelaatko?

[jonir]

Tulin miettineeksi että pelaavatko ihmiset valmiseikkailuja?
Ja jos pelaavat niin millä järjestelmillä? Kuinka paljon niitä muokataan? Ovatko jotkut seikkailut olleet hyviä jo sellaisenaan?
Mitä pelaajasi ovat tykänneet valmisseikkailuista? Onko niitä ollut helppo vai työläs lukea? Tarvitsetko ranskalaisia viivoja avuksesi jottei peli mene oikean sivun metsästämiseen?

Tuollaiset asiat ovat nousseet pinnalle aina välillä. Kommenttia tulemaan mikäli olet edes kerran pelannut valmista skenua/kamppista.

[Nuurori]

Edellinen valmisseikkailu, minkä vedin oli vuoden 1989 Rahasia, (pelautus sentään viime kesänä), ja pelaan paizon curse of crimson throne-valmiskampanjaa. Aika vähän näitä tulee vedettyä tai pelattua, ja suurin syy lienee hyvien valmisseikkailuiden hankkimisen vaivassa sekä kalleudessa. (pdfkin kun maksaa). Periaatteessa kyllä olis kiva näitä enemmänkin harrastaa, mutta kai ne on jtoenkin jääny mukavuusalueen ulkopuolelle. emt.

[Jouzze]

Meikäläinen veti ekaksi seikkailukseni suomennetun RuneQuestin takana olevan seikkailun, Rahapuun. Ja seuraava peli taisi olla Omenakuja-valmisseikkailupaketin toinen seikkailu, Sateenkaarikummut tai jotain sinnepäin. Valmisseikkailut on ihan hyviä aloitteleville ryhmille ja uutta peliä kokeileville, koska niissä usein kerrotaan, mitä pitää heittää missäkin tilanteessa jne. Enempää en ole moduuleja pelaillut, lähinnä niiden hinnan takia, ja koska olen aika laiska lukemaan ja ne pitää kuitenkin selata pari kertaa läpi, että muistaa varmasti kaiken.

Pitää muuten olla aika helvetin kovat alotushahmot jos haluaa noista RuneQuestin "aloitteleville seikkailijoille" tarkoitetuista seikkailuista selvitä.

[ithelog]

Muutaman valmisseikailun olen vetänyt Call of Cthulhusta. Muissa peleissä valmisseikkailut eivät ole olleet niin kiinnostavia, että niitä olisin vetänyt.

Valmisseikkailut ovat hyviä tunnelmaan pääsemiseksi ja varaseikkailuiksi jos ei ehdikään saada omaa seikkailuaan valmiiksi ennen peliä. Toinen tärkeä puoli valmisseikkailuissa on se, että ne antavat pelinvetäjälle ajatuksia siitä miten seikkailuja voisi rakentaa. Kokemattomille GM:ille niillä on ehkä enemmän merkitystä, niin ja tietty silloin jos pelisysteemi on outo.

Niistä seikailuista missä olen itse ollut pelaajana valtaosa on olut valmisseikkailuja. Tuntemistani muista GM:istä 2 tekee seikkailunsa itse ja muut vetävät valmisseikailuja. Tässä yhteydessä tuntemisella tarkoitan henkilöä jonka kanssa olen pelannut roolipeliä. Varsinaisiin helmiin en ole valmisseikkailuja pelatessa törmännyt, joskin lähelle on päässyt Paranoian Hill sector blues ja niin ikään Paranoian Liisa Ihmemaassa mukaelma. Ehkä Paranoia on sen verran absurdi, että valmisseikailutkin toimivat.

7ds projektissa mulla on eri valmiusasteella tällä hetkellä 10 seikkailua, joita minun on tarkoitus käyttää helpottamaan niin tunnelmaan, pelin maailmaan kuin pelimekaniikkaankin sisälle pääsemisessä, sekä tietty pelitestauksessa. Saa sitten nähdä montako niistä päätyy valmisseikkailuksi.

[Sam!]

Ja jos pelaavat niin millä järjestelmillä?

Dungeons & Dragonsissahan noita on tullut käytettyä. Pohjapiirustuksen ja hirviöiden stattien esittämiseen valmisskenu on ihan pätevä työkalu. Jos kyse on jostain juonivetoisesta tyylilajista tai improvisaatiovetoisesta kevyestä draamasta, niin ei niitä valmisseikkailuita jaksa lukea tai pelauttaa. Juonta joutuu kuitenkin improvisoimaan ja draama on kokemukseni mukaan parempi rakentaa pelaajien mieltymysten kuin PJ:n valmiiden hahmojen varaan.

Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, ettei juoni- tai draamavetoisille skenuille olisi mitään käyttöä. Kyllä niitäkin on tullut luettua ja tyypillisesti ne päätyvät varaosiksi, joiden pohjalta tulee sitten tehtyä omia skenaarioita.

[jollybee]

Tavallaan kyllä: valmisseikkailuista voi aina jotain käyttää, niistä saa ainakin henkilöiden nimiä, valmiita paikkoja ym. Yleensä niistä joutuu kuitenkin lähes koko juonen kirjoittamaan uusiksi: joko ne eivät jostain syystä sovi sen hetkiseen kampanjaan, tai sitten ne vain yksinkertaisesti ovat niin huonoja, tylsiä tai epäloogisia ettei niitä voi sellaisinaan käyttää.
Hyvä esimerkki on tällä hetkellä vetämäni SR 4E- seikkailu Anarchy Subsidized: kyseinen seikkailu on voittanut palkintojakin, enkä käsitä millä ihmeen ansioilla. Se mitä seikkailusta jäi jäljelle kun kirjoitin sen uusiksi, oli pää-eph:n nimi ja seikkailun finaalin sijoituspaikka Japani, itse juoni oli niin kökkö ja epälooginen että mieli teki painaa päänsä pensaaseen myötähäpeästä.

Sinällään valmisseikkailut ovat käyttökelpoisia silloin kun tarkoituksena on pelata vain se yksi pelikerta tai seikkailu ilman kummempia jatkosuunnitelmia: silloinhan ei kannatakaan itse nähdä kauheaa vaivaa.

[Laxi]

Valmisseikkailut ovat minusta hyvä keino tutustua uuteen pelisysteemiin ja/tai tutustuttaa uusia pelaajia pelisysteemiin/harrastukseen. Esimerkiksi valmistelen juuri D&D 4.laitoksen "punalaatikon" mukana tullutta seikkailua täysin roolipeleihin tutustumattomille pelaajille, jotka kuitenkin sanoivat olevansa kiinnostuneita kyseisestä pelistä.

Uuden pelisysteemin esittelyn kannalta voisin antaa esimerkiksi tovi sitten julkaisemamme Bliaron-valmisseikkailun "Sonatan Hehku", jota suunniteltiin nimenomaan esittelemään pelisysteemiä, unohtamatta kuitenkaan seikkailun sisältöä. Se on toki selvästi suunniteltu aloitteleville pelaajille, mutta uskoakseni siitä saa joku kokeneempikin jotain irti. Seikkailu löytyy täältä: http://www.northernrealms.net/2012/03/18/sonatan-hehku/

Parhaimmat muistot taitavat itselläni olla Call of Cthulhun seikkailuista, etenkin aloittelevana PJnä pelkästään seikkailuja lukemalla sai tosi hyviä fiiliksiä. Sääntökirjan lopussa olevista seikkailuista päädyin vetämään ehkä kahta, mutta idiksiä taisin "lainata" vähän muualtakin. Beyond the Mountains of Madness-kampanjakirja on tosin kutkuttanut jo pidemmän aikaa, vaikkei Call of Cthulhua tule enää oikeastaan pelattua ollenkaan.

[LeGrey]

Takavuosina tuli paljon käytettyä valmisseikkailuja, kun KERP tarjosi niitä yllin kyllin ja enemmän. Näin jälkeen päin ajatellen seikkailujen taso vaihteli kyllä välillä, mutta lähdekirjoina Keski-Maasta ne olivat kyllä pahuksen hyviä ja syvensivät maailmaa muuallekin kuin kirjassa esiintyville paikoille. Aloittelevalle valmisseikkailut ovat siis paikallaan.

KERP:n jälkeen en ole valmisseikkailuihin sitten koskenutkaan. Jos aika ei riitä seikkailun kirjoittamiseen, niin sitten mielummin siirtää peliä.

[Frozen Feet]

Aikoinaan punalaatikko D&D:n parissa tuli pelautettua uskonnollisella hartaudelle Cadwellin linnoitusta, Tulista luostaria ja mitä nyt näitä sattuikin kirjastosta löytymään. Muös Magus-lehden valmisseikkailuja tuli hyödynnettyä.

Tuoreempina kokemuksina Lamentations of the Flame Princessin kanssa on tullut käytettyä ahkerasti valmisseikkailuja - Grinding Gear, Tower of the Stargazer ja Hammer of Gods ovat kaikki olleet joko sellaisinaan tai pienin muokkauksin aivan mahtavia, ja jälkimmäinen on jopa toiminut tämänhetkisen kampanjani ajavana voimana kohta kymmenen session ajan. Viimevuoden ja sitä edeltävän aikana hyväksikäytin myös surutta Weird New Worldin materiaalia oman kampanjamaailmani vetämiseen. Komeastihan se toimi omien lisäyksien siivittämänä, tosin lohikäärmeistä ja todellisuutta vääristävistä revontulista tuli jo yleisiä vitsejä.

[Knecht]

Tulin miettineeksi että pelaavatko ihmiset valmiseikkailuja?

Joo, nuorempana tuli pelattua muutamia, jopa pariin kertaan. MERPin skenaariokirjoja tuli pakerrettua läpi oikein urakalla 1990-luvun alussa. Viimeksi taisimme pelata valmisseikkailua n. vuosi sitten, silloin Harnissa.

Ja jos pelaavat niin millä järjestelmillä? Kuinka paljon niitä muokataan? Ovatko jotkut seikkailut olleet hyviä jo sellaisenaan? Mitä pelaajasi ovat tykänneet valmisseikkailuista? Onko niitä ollut helppo vai työläs lukea? Tarvitsetko ranskalaisia viivoja avuksesi jottei peli mene oikean sivun metsästämiseen?

Järjestelmänä on yleensä ollut se, jolle seikkailu on kirjoitettu ja/tai se, jolla olemme kulloinkin pelanneet.

Juuri mikään toisen kirjoittama seikkailu ei ole hyvä sellaisenaan, jos sen ottaa oman kampanjan osaksi. Me kun olemme pelanneet enimmäkseen kampanjoita, seikkailuja on aina täytynyt rukata kovalla kädellä. Kampanjapelaamisen takia itse asiassa on jäänyt pari ihan kivalta vaikuttanutta seikkailua kokeilemattakin. Tietenkin valmisseikkailuista voi poimia ideoita omiin peleihin, vaikkei seikkailuita juuri muuten hyödyntäisikään.

Maguksen kakkos- ja kolmosnumeroissa (1989/1990) olleet Pihkapahka-seikkailut toimivat hyvin, paljolti siksi, että ne olivat äärimmäisen yksinkertaisia, melkein puhtaita skenaarioita, eivätkä olettaneet, että pelihahmot ovat millään tavalla sitoutuneet mihinkään itse kaupungissa. Saatoimme siis pelata kampanjaa rauhassa, ja elävöittää paria pelikertaa näillä valmisseikkailuilla.

Seikkailuja on työläs lukea vain, jos ne on huonosti ja epäloogisesti kirjoitettu. Tämähän pätee kaikkeen lukemiseen, joten eivät seikkailut ole mitenkään erikoisasemassa. Toki monitasoisissa seikkailuissa esittämisjärjestyksen, kerronnan, juonitiivistelmien ja hahmokuvausten logiikan on oltava pettämätön, joten ei seikkailujen kirjoittaminen ja lukeminen ihan tavalliseen romaanien tai sarjisten lukemiseen vertaudu.

Joitakin lineaarisia valmisseikkailuja voi pelata suoraan kirjan/lehden sivuilta. Kun sivun asiat ovat tapahtuneet tai kun käy selväksi, että niitä ei tapahdu, käännetään vain sivua ja siirrytään eteenpäin. Mutta koska olen yleensä koettanut ympätä valmisseikkailun osaksi kampanjaa, olen joutunut myös näkemään jonkin verran vaivaa seikkailun muuttelemisessa. Sen vaivannäön hyvä puoli on, että seikkailu tulee samalla sisäistettyä niin, ettei kirjaa/lehteä tarvitse koko ajan pläräillä. Pari post-it -lappusta vaan tärkeimpien sivujen laitaan, ja tarpeelliset hahmot, tiivistelmät ja taulukot kääntyvät esiin helposti.

Knecht

[Thunhus]

Tulin miettineeksi että pelaavatko ihmiset valmiseikkailuja?
Ja jos pelaavat niin millä järjestelmillä? Kuinka paljon niitä muokataan? Ovatko jotkut seikkailut olleet hyviä jo sellaisenaan?
Mitä pelaajasi ovat tykänneet valmisseikkailuista? Onko niitä ollut helppo vai työläs lukea? Tarvitsetko ranskalaisia viivoja avuksesi jottei peli mene oikean sivun metsästämiseen?

Tuollaiset asiat ovat nousseet pinnalle aina välillä. Kommenttia tulemaan mikäli olet edes kerran pelannut valmista skenua/kamppista.

Olen pelauttanut valmisseikkailuita paljon ja homma on toiminut. Systeemeinä olen käyttänyt punalaatikko D&D sarjaa (BECMI), Runequest, D&D 3e ja 3.5e. Nykyään pelautan valmisseikkailuita D&D 4e säännöillä.

D&D säännöille on aina löytynyt paljon valmisseikkailuita, joka varmasti selittääkin osaltaan sen, miksi yhä pelaan D&D säännöillä.
Valmisseikkailuita tuli alkuaikoina peluutettua melkein sellaisinaan, mutta ajan myötä niitä on tullut muokkailtua enemmän omaan ja pelaajien makuun sopiviksi. Esimerkiksi pitkät 20 kohtauksen luolaholvit muuttuvat lyhyemmiksi 5 kohtauksen luoliksi.

Valmisseikkailut säästävät aikaa, tuovat sisältöä peliin ja ovat kompakteja paketteja. Ainakin parhaimmillaan.

Huonoina puolina voisi mainita, että valmisseikkailut ovat usein hyvin lineaarisia putkijuoksuja. Ne eivät siten sovellu kovin hyvin pelaajille, jotka tahtovat toteuttaa hahmon omia päämäriä välittämättä pelinjohtajan esittämistä koukuista. Valmisseikkailuiden laatu vaihtelee, mutta onneksi D&D säännöille niitä on satoja, joten pelattaviakin löytyy.

Pelaajat ovat ilmeisesti tykänneet vamisseikkailuista, koska jaksavat raahautua 30 kertaa vuodessa keittiööni pelaamaan. Tätä on jatkunut Tampereen peliporukan kanssa viimeiset seitsemän vuotta. Sitä aikaisempi kotikaupunkini peliporukka kokoontui yli kymmenen vuotta ja pelaamme yhä pari kertaa vuodessa "valmisseikkailuita"

Pelautan myös omia seikkailuita, joita käytän noin kolmanneksen pelikerroista. Loput kaksi kolmannesta valmisseikkailuita.

Jos vielä jaksaisin palata D&D 3e sääntöihin perustuvaan Pathfinder sääntöjärjestelmään olisin valmisseikkailuiden taivaassa. Joka kuukausi uusi 100 sivuinen valmisseikkailu ja yli 50 jo julkaistua seikkailua (5000 sivua). Näitäkin olen käyttänyt D&D 4e säännöillä.

Thunhus

[Danzara_666]

Aloittaessani harrastusta en voinut kuvitellakaan vetäväni valmisseikkailua. Pelasin tosin muutamassa sellaisessa, joita veti toinen GM. Ainakin tuo jo aiemmin mainittu Rahapuu tuli pelattua (Yozarion jäi mieleen).

Nyt lähivuosina olen pelannut ainakin kahdessa muussa valmisseikkailussa muiden pelinjohtajien peleissä ja olen jopa itsekin sortunut _kerran_ käyttämään valmisseikkailua. Tämä oma lankeamiseni oli Star Warsin Sagassa ollut miniseikkailu, jonka integroin omaan seikkailuuni.

Minulla on edelleen jotain ongelmia valmiiden seikkailuiden käyttämisessä. Luulisin, että minulla on vain himo rakentaa omat seikkailuni, hinnalla millä hyvänsä

[mixula]

Silloin tällöin tulee pelattua/vedettyä valmisseikkailuita. Henkilökohtainen oma suosikkini on Call of Cthulhu -skenaario In Media Res, jota olen sekä pelannut että vetänyt. Kyseessä on shokeeraava selviytymisseikkailu, jonka alku on legendaarinen. Suosittelen lämpimästi.

[JJKM]

Kyllä, tällä hetkellä on meneillään Enemy Within ja Anomalous Subsurface Environment ja pelilaatikko pullistelee eri mittaisia ja eri tyylisiä moduuleja ja seikkailuja.

Aikanaan, ysärillä siis oli mielestäni havaittavissa tietynlainen halveksunta valmisseikkailujen käyttöä kohtaan, tietysti voi olla vain kyse havainnoinnin erheestä koska se oli rajoittunut vain siihen osaan mihin itse olin kontaktissa. Nyt uudella vuosituhannella mielestäni on havaittavissa tietynlainen valveutunut havahtuminen siihen että ihmiset hakevat erilaisia elämyksiä harrasteelta ja jotkut jopa useamman eri sorttisia ja valmismateriaalin käyttöön ei suhtauduta mitenkään halveksuttavana että ei kykene itse keksimään juttuja tai jopa voidaan tunnustaa että joskus aivoissa ei pauku mahtavien geimien ideat ja jollain toisella on voinut leikata tosi hyvin itseä ennen.